Rakkaus voittaa, mutta.. – vihitäänkö homopareja kohta Äänekosken kirkoissa?

Yhteiskunta haastaa kirkon, kun rakkaus voitti ja sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Näkyykö tasa-arvoistuva Suomi Äänekosken evankelisluterilaisessa seurakunnassa?

Eduskunnan säätämä tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan parin viikon päästä. Lain mukaan avioliittoon voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevat pariskunnat. Uusi avioliittolaki jättää kirkolle vapauden päättää omista käytännöistään. Miten Äänekosken seurakunnassa on uuteen lakiin valmistauduttu?

LAKI EI velvoita kirkkoa vihkimään homo- tai lesbopareja. Piispainkokouksen linjauksen mukaan samaa sukupuolta olevia ei kirkollisesti vihitä, eikä heidän avioliittoaan kirkollisesti siunata, mutta rukoustilaisuus voidaan järjestää. Äänekosken kirkkoherra Elina Tourunen sanoo seurakunnan noudattavan piispainkokouksen ohjeistusta. Hänen mukaansa kukaan Äänekosken papeista ei ole “kapinoimassa” eli vihkimässä homopareja avioliittoon. Suomen kirkoissa on pappeja, jotka eivät aio noudattaa piispojen esittämää nykylinjausta. Marraskuun lopulla annettu piispojen selonteko ei ota kantaa, jos yksittäinen pappi vihkisi samaa sukupuolta olevan parin. Piispainkokous ei käsittele pappien toimia, vaan ne käsitellään hiippakunnittain.

– Piispainkokouksen linjauksen mukaisesti kirkollinen avioliittoon vihkiminen ei ole mahdollinen samaa sukupuolta oleville pareille. Vaikka yhteiskuntamme lainsäädäntö muuttuu, kirkon avioliittokäsitys ei ole muuttunut. Tähän linjaukseen Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura on sitouttanut meidät oman hiippakuntansa papit. Meille annettu ohjeistus on hyvin selkeä: me emme voi vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja, Tourunen sanoo.

Hän kertoo, että Äänekosken seurakunnan papit toimivat esimiehen ohjeen mukaan, eivätkä lähde sitä vastaan kapinoimaan.

– Kirkon virassa meidän on toimittava kirkon päätösten ja linjausten mukaisesti, Tourunen sanoo.

AIHE ON yhä arka. Asiaa ei ole käsitelty Äänekosken kirkkovaltuustossa tai –neuvostossa. Kuulutukset, rukoukset tai seurakunnan tilojen käyttö homopareille on Äänekoskella vielä keskustelematta. Käytäntö ja erilaiset järjestelyt hakevat vielä uomaansa.

– Näissä puitteissa pyrimme palvelemaan kaikkia seurakuntalaisia niin hyvin kuin pystymme. Keskustelemme ennen uuden lain voimaantuloa asiakaspalveluun liittyvistä kysymyksistä työyhteisössä ja kirkkoneuvostossa.

Seurakunnan jäsenet voivat hakea avioliiton esteiden tutkintaa kirkkoherranvirastosta tai maistraatista.  Samaa sukupuolta olevat parit vihkii tuomari, mutta piispainkokouksen ohjeen mukaan heidän puolestaan voidaan rukoilla ja heidän kanssaan voidaan viettää rukoushetki. Rukoushetken järjestämisestä voi kysyä ohjeita kirkkoherranvirastosta tai suoraan papilta, Tourunen sanoo.

PUHELINSOITTO muutamalle kirkkovaltuutetulle antoi toivoa tasa-arvon toteutumisesta ja suvaitsevuuden lisääntymisestä keskuudessamme. Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Maija Piitulainen ei asetu kenenkään rakkauden esteeksi.

– Minulla on selvä kanta asiaan: kirkko joka puhuu rakkauden puolesta ei voi mennä rakkautta tuomitsemaan. Kyllä maailmaan rakkautta mahtuu! Pahoittelen, että aihetta ei ole seurakunnassamme vielä käsitelty, Piitulainen harmittelee.

Jokaista pitää kunniottaa ja jokainen on arvokas, tällä kannalla on kirkkoneuvoston jäsen Kyllikki Lång.

– Kysymys on kuitenkin vaikea, ja meidän on toimittava hiippakunnan ohjeiden mukaan. Odotan piispalta ja kirkolliskokoukselta selkeää ohjetta, jotta saamme vastaukset kysymyksiin. Keskustelu aiheen ympärillä on valtakunnallisesti ollut vellovaa ja pompottelevaa, eikä omassa seurakunnassamme aihetta ole vielä nostettu esille, Lång sanoo.

Irene Aaltonen ei lähde poikkiteloin kenenkään onnen eteen, vaikka hän onkin samaa mieltä raamatun kanssa siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.

– Rakkaus ja onni ovat jokaisen oma asia, enkä lähde näitä asioita tuomitsemaan. Jos ihmiset ovat onnellisia, se on ihana asia, sillä tässä maailmassa kun on niin paljon asioita, jotka ovat vähemmän onnellisia. Minun puolestani seurakunnassamme voidaan rukoilla tai antaa tiloja käyttöön kaikenlaisille ihmisille, Aaltonen pohtii.

Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Hannu Lehmonen on kirkon virallisen näkemyksen kannalla. Koska tilojen käytöstä ja muista käytänteistä ei ole puhuttu, hän ei halua ottaa asiaan enempää kantaa.

– Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, ja se perustuu Jumalan järjestykseen, Lehmonen sanoo.

Eero Hakonen on liberaalilla linjalla.

– En lähde tuomitsemaan ketään enkä arvostelemaan sitä, kuka kenenkäkin kanssa haluaa elää. Kirkossa antaisin papeille valtuudet toimia omantunnon mukaan, eli antaisin vapautta vihkiä avioliittoon, jos niin kokee oikeaksi. Haluan pitää kiinni peruskysymyksestä eli ihmisyydestä, Hakonen linjaa.

Kirkkoneuvoston jäsen Jaana Tani toimii maallisen puolen virkamiehenä juuri niin kuin laki sanoo. Hän on sitä mieltä, että papeilla pitäisi olla omantunnon vapaus toimiessaan tehtävässään.

– Armo ja suvaitsevaisuus ovat kirkon perusasioita. Ei ole meidän ihmisten tehtävänä lähteä eriarvoistamaan ihmisiä. Erilaisia näkemyksiä täytyy kunnioittaa, eikä lähteä taistelemaan niitä vastaan. Meidän pitää suvaita toisiamme, ja toivon, että kirkko näyttäisi esimerkkiä siinä. Ihmisyys, tasa-arvoisuus ja samanarvoiset lähtökohdat täytyy olla tänä päivänä aivan kirkas asia. Emme ole käyneet vielä seurakunnassamme keskusteluja, ja olen siitä hyvin harmistunut, sillä olemme iso seurakunta ja näin jälkijunassa. Onko syynä se, ettemme uskalla käsitellä erilaisia näkemyksiä? Toivon kunnioittavaa keskustelua, jossa kuuluu rakkaus ja armo, jotka ovat kirkon tärkeimpiä teesejä, Tani muistuttaa.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hillevi Suutala tietää, että aihe haastaa kirkkoa ajattelemaan ja varmasti myös toimimaan uudella tavalla.

– Piispan ohje on selkeä, ja papit noudattavat ohjetta. Arkkipiispa on toivonut, että asia ei jakaisi kirkkoa kahteen leiriin. Toivon, että jossain aikataulussa papit voisivat itse päättää vihkivätkö homopareja avioliittoon. Äänekoskella tulee keskustella työntekijöiden kanssa avoimesti, haemme ehkä ulkopuolista näkökulmaa, jotta saisimme eväitä ajatteluun. Toivon todella, että kukaan ei kirkossa joutuisi syrjityksi mistään syystä, ei seksuaalista suuntautumisesta tai muusta  ihmisyyteen liittyvästä syystä johtuen.