Elis Hirvi ja hänen vuonna 1938 pystyttämänsä Hirvi – hotelli ovat legendoja. Miksi hotelli perustettiin? Hirven lähtökohta Kangashäkki oli liian pieni keskuspaikaksi eikä Hirvaskankaan risteyttä vielä ollut. Äänekoskella kulki vielä laivaliikennettä ja rakennettiin sellutehdasta (ks.Ramin kortit 7). Suuri voitto oli saada rautateiden jatkokuljetuslinja Suolahdesta Karstulaan 1937, kolme vuoroa päivässä. Lisäksi Tikkakoskella ryhdyttiin 1938 rakentamaan lentokenttää ja asetehdas laajensi rajusti. Äänekoski siten osui itsestään keskeiseksi paikaksi. Kun Kotakennään silta oli jo 1931 laitettu, ei Elis epäröinyt muuttoa, ja tuli perheineen Hirven piharakennukseen.
Tämäkin kortti on otettu heti rakennuksen valmistuttua, sillä suojapaperit ovat vielä ikkunoissa ja sivuovissa. Edessä tosin on jonkin vierailijan auto. Postikortissa on kuitenkin jo mainostuksena Hotelli Hirvi, Äänekoski. Kuvan on ottanut Ehder ja näitä on jokunen tullut vastaan Ramillekin – ei kuitenkaan helposti hankittavissa. Pääsisäänkäynnin yläpuolen peittää männynoksa, mutta näyttää siltä kuin Hirven merkkihirvi ei vielä olisi katolla ? Hirvi valmistuttuaan 1938.
Takapakkia Elis Hirvelle tuli, kun hän joutui luopumaan Jyväskylän linjoista ja keskittymään Pohjoiseen Keski-Suomeen. Tosin karjalaisten muuton myötä matkustajamäärät nousivat pienillä paikkakunnilla selvästi ja linjoja syntyi Viitasaarelta länteen, itään ja Pyhäjärvelle asti. Muutoinkin liikennemäärät nousivat, myös rautateillä, joka toi Suolahteen lisää matkustavaisia. Parhaimmillaan on Hirven linja-autoon ahtautunut 132 matkustajaa ! Automäärät tuplaantuivat ja 1950 autoja oli 11 ja viiden auton talli kävi kaikin puolin pieneksi. Hirven yhteyteen rakennettiin 1948-49 laajennussiipi, jossa erityisesti panostettiin huoltotiloihin. Lehtitietojen mukaan tarkastaja totesi, että Hirven huoltotilat ovat koko maan nykyaikaisimmat.
Ohjelmaseurueen laittama postikortti Ruotsiin kertoo 1948 laajennetusta Hotelli Hirvestä, jossa uutuutena pyöri myös elokuvateatteri Kino-Hirvi.
Elis Hirvi oli oma kaikkea tekevä persoonansa, joka ei sitoutunut järjestöjen sääntöihin sen enempää työnantajien kuin työntekijöiden kanssa. Vuonna 1968 oli Hirvessä lakko, jossa paljolti oli kyse työaika-asioista. Se ei päättynyt mitenkään sovitellen, mutta päättyi. Samoihin aikoihin 60-l. lopulla oli Hirven huoltotiloissa ja elokuvateatterissa tulipalo. Eelis Hirvi jaksoi vielä 75-vuotispäiviin, jonka jälkeen kuoli 1978. Linja-autoliikenteen alamäki oli alkanut jo paljon aiemmin maaseudun tyhjentyessä, mikä johti uuden yrityksen syntyyn vävypojan ryhtyessä jatkamaan linjojen ajamista vähemmillä autoilla. Rahastajankadulle pystytettiin uudet tallit. Yrityksen nimi ja linja-autojen väri oli muuttunut jo 1964, kun osakeyhtiö Keski-Suomen Liikenne syntyi ja harmaat Eelis Hirvi –autot olivat muuttuneet sinertäväkattoisiksi, jossa oli kyljen keskellä sini-puna-raita. Harmaa väri muuttui siniharmaaksi 1980-luvulla ja raidasta tuli valkoinen ja leveämpi – 1990 –luvulla raitakin jäi pois. Ja nyt muutama vuosi sitten loppui yli 80-vuotias perheyritys, kun Jyväskylän Liikenne osti yhtiön.
Erittäin harvinaisia ovat yöaikaan otetut postikorttikuvat. Tässä vuonna 1955 Hirven rakennus. Silloinkin kattohirvessä paloi valo.
Monia juttuja on Hirven hotellin asukkaista. Siellä yöpyivät etenkin tehtaitten asentajat, puunostajat ja kumppanit sekä monet esiintyvät taiteilijat. Ehkä kuuluisin tarina on soittokiellossakin pari vuotta olleen ”Suutarin tyttären pihalla” – kappaleen tarina vuodelta 1948. Repe Helismaa ja Toivo Kärki sorvasivat kappaleen, jonka Helismaa muotoili yöpyessään Hirvessä. Monen mielestä, kun laulussa tyttö aitassaan kuiskaa sanan ”juu”, aiheutti pahennuksen. Se lienee vain ”peitetarina”. Sanat menivät alun perin ”lukkarin tyttären pihalla”, mutta sitten juohtui Koivistonkylällä nuorempana asustelleen Helismaan mieleen suutari – oikein aidosta hahmosta eli Vanhan Koiviston Samuli Koivun riiamisesta. Hänen kohteensa oli suutarin Kaisa, jonka kanssa kihlatkin Samuli osti. Repe oli lapsena Samulin mukana, kun isommat riiasivat. Paha kyllä suutarin – jalkinetehtailijan – tytär presidentinrouva Alli Paasikivi saattoi nyt myös tulla mieleen. Juu.
Hotellipuoli oli niinikään 70-luvun lopulla melko lailla lamassa ja se vuokrattiinkin 1978 oppilasasuntolaksi ammattikoululle. Vuonna 1980 se myytiin uudelle yrittäjälle, joka vuonna 1982 remontoi hotellin ja laittoi uudelleen käyntiin. Luultavasti uusi omistaja painatti tämän värikkään Hirvikortin. Se on yleisin postikortti Hirvestä ! Kulkenut ainakin 1984 alkaen. Vaan kuka on taiteilija ? Signeeraus ehkä El tai Es ?
Lähteet:
Rauli Lehtivaara: Eelis Hirvi/Keski-Suomen Liikenne Oy 1928-1998 (1999)
Haastattelu 13.12.1963 (haastattelija Aarne Vuorinen), Väksyn arkisto
kannattaa lukea: ÄKSÄ 10.7.2013 /Issu Huovisen fantasiahaastattelu.
Aarne Vuorinen: Kotikonnuilla 3.5.1996. Sisä-Suomen Lehti
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
Vanhempani Martta ja Väinö Korkiamäki olivat aikoinaan työssä myös Hirvessä. Isäni ajoi ensin linjaa Äänekoski-Pylkönmäki ja myöhemmin Äänekoski – Haapajärvi. Kotimme sijaitsi ensin Kierälahdessa Hirven huvillalla ja sen jälkeen Laivarannassa Hirven omistamassa talossa. Äitini työskenteli matkustajapuolella. ”perheemme ja Hirven työntekijöiden lasten yhteinen vitsi oli myös, kun kasvat isoksi niin mihin menet töihin. Vastaus oli Hirveen” Minun omissa lapsuusmuistossani olivat Sariolan Sirkuksen henkilöt, jotka yöpyivät ja toivat väriä matkustajapuolen elämään. Siellä tapasin -50 luvulla ihan oikean neekerinkin. Oli sirkukseen palkattuna ja sirkusteltathan olivat entisen Työväentalon tontilla. Suurosen veljekset ajoivat myös pöntössä moottoripyörillään, jota lapsena kävimme katsomassa…. joskus vähän pelotti kun rakennelmat huojuivat ja pakokaasua oli sisätiloissa. Vierailijoina oli myös Tapio Rautavaara ja monia muitakin tanssimuusikoita, jotka osan kuljetti Hirven linja-auto paikkakunnalle ja tanssilavoja oli Kovalan niemessä ja Suolahden Huvipuisto Paadenlahdella.Tansikyykejä myös tehtiin Hirven linja autoila samoin urheiluseurojen nuoria kuljetettiin kisoihin. Työnantajana muistan E.Hirven hyvin lapsiystävällisenä ja aina nähdessämme pikkuisen keskustelimme tulevaisuuteen liittyvistä asioista, koulunkäynnistä, voimistelusta ja urheilusta. E.Hirven pihassa katsastettiin myös autoja. Pikkupoikia oli muutamana katsastuspäivänä tutkimassa automerkkejä ja kirjoittamassa rekisterinumeroita vihkoihinsa. Hyvin keskeinen ja eloisa paikka oli Hirvi. Muistoissani on hattuliike ja kampaamo, jotka olivat myös alakerran tiloissa. Elokuvateatteri oli valmistuttuaan hyvin moderni ja kaunis hienoine aitioineen ja punaisine penkkeineen. Ravintolan puolella oli iso palmu, jota monet asiakkaat ihmettelivät. Pieniä yksityistkohtia muistan hyvin paljon Hirven sisätiloista ja ennen kaikkea emannän
Hanna Hirven, joka valmisti ison hellan päällä kaikki ruuat, joita tarjoiltiin asiakkaille.
Isäni alkaesa omaksi yrittäjäksi kuorma-autoilijaksi saadessaan liikenneluvan tankkasimme alussa polttoaineen jakelutankeista ja yhteistyö jatkui hyvin myöhemminkin tuttavallisissa merkeissä .
Mukava tarina. Kiitos siitä Ritvalle.
Itse turkulaisena olen saanut kunnian tavata ja tutustua henkilökohtaisesti Elis Hirveen vuonna 1971 työskennellessäni Keski-Suomessa. Olin majoittuneena Keski-Suomen Turistikeskuksessa Ja tietenkin useasti käytiin istumassa iloista iltaa Hotelli Hirvessä.
Olin 24 vuotias mies ja pituutta 193 cm ja kerran Hotelli Hirven yöravintolassa tuntematon mies alkoi hiplaamaan minua. Siinä paikassa pyysin häntä siirtymään kauemmaksi minusta. Tämä oli ainutkertainen tapaus elämässäni. Eikä näytä unohtuvan vaikka olen tätä kirjoittaessani 71 vuotias.
Olen myös toiminut yrittäjänä yli 40 vuotta.
Elis Hirvelle kaikki kunnioitus hänen elämäntyölleen ja yrittäjyydelle sekä suuri kiitos hyvästä palvelusta.