Ramin Kortit 123: Tunnelmaa Tyynelässä

Harvapa äänekoskelainen ei tietäisi missä Tyynelä on. Nyttemmin sitä on kutsuttu ehkä enemmän nimellä Loma-Niemelä, mutta paikan kulttuurihistoria juontuu kuitenkin jo 40-luvulle. Yli 50-vuotisesta taipaleesta huolimatta postikortteja on Tyynelästä – Niemelästä säilynyt vähän. Alunperin Niemelä oli Pohjan talon torppa, jonka suolahtelainen tehtailija Ali Riihijärvi osti noin 1900.

Tyynelän rakennus Keiteleen Kypärälahden rannalla tullut Äänekosken sosiaalidemokraattisen yhdistyksen omistukseen heti sodan jälkeen. Demareiden Naisyhdistys tarrautui hienoon paikkaan jo 1947, järjestääkseen siellä suurperheiden työläisäideille loma- ja virkistypäivät. Silloin saatiin avustusta Suomen Punaiselta Ristiltä, joka taas sai avustusta Amerikasta, kveekareilta. Ensimmäisenä kesänä 10-päiväisen hengähdysloman saivat 30 äitiä. Suurin menoerä oli ruoka, jota varten suoraan pyydettiin avustuksia. Naisyhdistyksellä oli itsellä varoja noin neljännes menoista, joten ilman avustuksia eivät virkistyspäivät olisi äideille tulleet. Vieno Jauhiainen ja Elvi Blåberg olivat puheenjohtaja ja sihteeri sekä kaikin puolin kantavat voimat yhdistyksessä parinkymmenen vuoden ajan. Heidän johdollaan alue- ja toiminta laajeni merkittäväksi koko Suomen sos-dem. toiminnan piirissä. Tyynelä ja myöhemmin Loma-Niemelä oli Lomakotien Liiton yksi lomakohde joka järjesti tuettua lomatoimintaa sosiaalisin perustein pääsääntöisesti kesäaikaan. Tuettu lomatoiminta oli merkittävä osa toiminnasta varsinkin Loma-Niemelän aikoihin.

Kuvateksti: Tämä lienee vanhempi kahdesta nelikuvakortista, jotka Äitien Lomahuolto ry. kustansi. Ne ovat kulkeneet 1970-luvun puolivälin jälkeen, mutta kuvissa näkyvät aitat ovat valmistuneet jo 1968 syksyllä. Milloin kortti on painettu Aa Oy- nimisessä painossa, ei tiedetä. Kenellä näitä kortteja on, voisivat kertoa Äksälle miten varhain niitä on lähetetty ?

Vuonna 1955 perustettiin ”Kesäkoti Tyynelän kannatusyhdistys ry”, joka noudatti valtakunnallisen Äitien lomahuolto ry:n sääntöjä. Naisyhdistys Jauhiaisen johdolla oli tullut siihen tulokseen, että laajan toiminnan vuoksi olisi parempi irtautua kokonaan omaksi yhdistyksekseen. Jo kuukauden päästä oli uudella yhdistyksellä kova paikka, kun Tyynelän maanomistajapariskunta Peltolahdet vastasivat uuden yhdistyksen tonttipyyntöön esityksellä, että he myisivät mieluummin koko Niemelän tilan 2.5 miljoonalla markalla. Kokouksessa oli läsnä suolahtelainen kansanedustaja Impi Lukkarinen, joka lupasi avustaa lainojen hankinnassa. Se ratkaisi uhkarohkean päätöksen, että kannatusyhdistys teki kauppasopimuksen 23 hehtaarin tilasta. Onneksi yhdistyksen kannalta, sillä jo kolmen viikon päästä myyjät halusivat perua kaupan.
Yllättäin saadut pellot ja metsät aiheuttivat paljon touhua. Yhdistys päätti, että he itse viljelevät peltoja ja hoitavat metsiä. Niinpä järjestettiin suuria talkoita, joissa parhaimmissa oli yli 50 henkeä ja hevosia istuttamassa, kylvämässä ja korjaamassa. Eräs erityinen talkookohde oli tie Niemelään, joka Nelostien (1959) valmistuttua oli jokavuotinen urakka, josta ei ilman maksettuja koneitakaan selvitty. Talkoiden suuruus täytyy ymmärtää sillä taustalla, että kyse oli yhdistystoiminnasta ja kaikilla osallistujilla oli päivä- tai vuorotyöt muualla.

Tämä Äitien Lomahuollon nelikuvakortti , jonka Kilamapaino on painanut, lienee toinen hieman muunneltu painos edellisestä. Painosmääristä ei ole tietoa, mutta Kesäkoti Tyynelän Kannatusyhdistyksellä oli ainakin 1970 kioskeja Keskuskadulla, Tammelinkulmalla ja Hämeentiellä sekä tietysti Niemelässä, joten monen paikan myynti on voinut viedä toiseen painokseen ?

Kesäkoti Tyynelä oli vuosittain kymmenien kurssin ja tapahtumien pitopaikka. Sitä vuokrasivat laidasta laitaan niin raittiusjärjestöt, urheiluseurat, ammattijärjestöt, valtion väki, kaukaistenkin kuntien väki, poliittiset järjestöt – ja pidettiin lukemattomat pikkujoulut. Kannatusyhdistys piti suurperheiden työläisäitien lomaviikkoja sadoille äideille ja leirejä tuhansille lapsille. Lisäksi saattoivat kesäloman viettäjät vuokrata Niemelään ostettua ns. Auvisen mökkiä (1967) ja uutta saunarakennusta kuukausi kerrallaan tai pieniä aittoja vain yöksi. Esimerkiksi 1974 lomalaisia oli 446 henkeä ja viikonlopunviettäjiä 981. Kursseja samana vuonna pidettiin 31, joissa 803 henkeä. Kokouksia 1974 pidettiin Niemelässä 60 ja niihin osallistui peräti 2004 henkeä. Toisin sanoen keittiö oli kovilla. Siihen aikaan keittiötä ja kioskia piti Seija Kainu.
Tyynelä oli erittäin suosittu merkkitapahtumien viettopaikka. Siellä pidettiin vuosittain parikymmentäkin syntymäpäivää ja lukuisia häitä, mm. 31.5.1972 Rauno ja Liisa Pohjarannan hääjuhlat. Molempien sukulaisia oli vahvasti toiminnassa mukana: Liisan veljet juoksupoikina ja äiti mm. kioskinpitäjänä, Raunon isä rakennustoimikunnissa ja talkoissa, äiti johtokunnan sihteerinäkin. Tyynelä sitoi useita perheitä ja sukuja mm. leirien järjestelytöihin ja muihin touhuihin.

Ramin korteissa ei ole yhtään korttia tanssilavasta. Olisiko lukijoilla yhtään näytiksi ? Nämä valokuvat on ottanut Olavi Naukkarinen kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Niemelän Huvipuiston tanssilava
Kesäkoti Tyynelän kannatusyhdistys nousi 60-luvun vaihteessa uuden Nelostien valmistuttua melkoiseen nousukiitoon Vieno Jauhiaisen käsissä. Paitsi monipuoliseksi laajentunut toiminta ja uusia rakennuksia, kioskinpidosta veikkauksineen tuli suuri tekijä ja Niemelän metsien hoitoa parannettiin. Tilan navetta purettiin talkoilla 1960. Kaivoa kunnostettiin useaan otteeseen ja laitureita laitettiin uusien saunarakennusten myötä. Keväällä 1960 Äänekosken sosiaalidemokraattisen yhdistyksen kanssa päätettiin ryhtyä yhteisen tanssilavan rakentamiseen Akanniemeen Niemelän maalle. Lava rakennettiinkin pikavauhdilla ja sille olikin tarvetta, sillä yleisö otti sen innolla vastaan. Tanssilavan menestyksestä kertoo, että demarit ehdottivat jo 1962 kannatusyhdistyksen osuuden ostoa – erikoista oli, että maksu (785 000 mk) suoritettiin työsuorituksina eli käytännössä talkoilla. Tanssien lisäksi suuri tapaus oli TUL:n hiihtojen järjestäminen Huvipuistossa 1964. Poliittiset tilaisuudet lisääntyivät ja lehdistä saattoi lukea isojakin otsikoita nuorten ”agitoimisesta” Niemelän tilaisuuksissa, joissa vieraili maan korkeimpia vaikuttajia. Vuonna 1973 vuorostaan kannatusyhdistys osti sosiaalidemokraattiselta yhdistykseltä tanssilavan. Ideana oli, että lava vuokrattiin kesäksi jollekulle viihdealan pyörittäjälle, joka järjesti ohjelmistoa. Kesällä 1973 lava vuokrattiin Gunnar Taipaleen, Raimo Hämäläisen ja Markku Suomisen yhtyeille, seuraavana vuonna 1974 Keuruun Viihde – nimiselle vuokraajalle. Saatuaan Huvipuiston omistukseensa Kannatusyhdistys käynnisti jälleen suuret kunnostustyöt: ikkunat ja katto uusittiin, laituri ja kaivo kunnostettiin, vesipumpulla saatiin tanssilavalle vesi tulemaan ja puhelinkin sinne hankittiin. Neljänneksen tuloista toi ravintola, jota piti Marja-Liisa Vesterinen. Kuten Tyynelä ja kioskit, myös Huvipuisto työllisti useita henkilöitä ja tuotti voittoa.

Tyynelän-Niemelän loppu
Vauhdikkaan 60-70-luvun aikana ilmeisesti painettiin useampia kortteja, sillä kioskien myyntiartikkeleiksi mainitaan ”Kesäkotikortteja”, tuhkakuppeja ja viirejä. Ilmeisesti kaikissa oli Kesäkodin kuvatunnukset. Koska Ramin korteissa ei ole kuin edellänäytetyt kaksi 4-kuvakorttia, muutama hivenen erilainen kortti hirsirakennuksesta sekä 3-kuvakortti uudesta 1980-luvun lopun uudisrakennuksesta, voi sanoa, että liian vähän postikorteilla Tyynelä-Niemelää mainostettiin. Eräässä johtokunnan kokouksessa todettiin, että tarvetta laittaa mainosta valtakunnalliseen esitteeseen ei ole. Niin paljon oli tulijoita jo muutenkin.

Kun tultiin 1980-luvulle, Niemelän rakennukset alkoivat olla vanhentuneita eikä 1968-70 vanhasta saunasta muutettu 8-paikkainen majoitustila sekä 3-huoneinen rivitalo enää riitä laajassa toiminnassa. Päätettiin rakentaa uusi suuri Loma-Niemelän 24- huoneinen hotellirakennus 1987. Sitä varten jälleen luottavaisesti otettiin suuri laina.

Uuteen rakennukseen ladattiin paljon odotuksia ja vielä omistajan vaihduttuakin uskottiin matkailuun laajana mahdollisuutena Äänekoskella. Melko yleinen kortti lienee tämä mainoskortti Loma-Niemelän valmistumisen ajoilta. Kuviin on päässyt mannekiiniksi Niemisen perhe Koulunmäeltä. Ramin korteissa muisteltiin, että toinenkin kortti uuden rakennuksen ajoilta on, jossa näkyy myös saunaranta – liekö tehty myöhemmin ?

Kuvateksti: Uuteen rakennukseen ladattiin paljon odotuksia ja vielä omistajan vaihduttuakin uskottiin matkailuun laajana mahdollisuutena Äänekoskella. Melko yleinen kortti lienee tämä mainoskortti Loma-Niemelän valmistumisen ajoilta. Kuviin on päässyt mannekiiniksi Niemisen perhe Koulunmäeltä. Ramin korteissa muisteltiin, että toinenkin kortti uuden rakennuksen ajoilta on, jossa näkyy myös saunaranta – liekö tehty myöhemmin ?

Markan kellutusta seurannut romahdus nosti korot pilviin ja vanhan perinteensä mukaan lainalla rakentanut kannatusyhdistys ajautui konkurssiin. Konkurssipesältä osti uuden hotellirakennuksen yksityinen omistaja syksyllä 1994. Siihen mennessä oli hiljentynyt yhdistystoiminta talkoineen ja myös lomamökkien kysyntä. Kokouksien ja kurssien pidot harvenivat laman myötä. Akanniemeen rakennettiin uusi asuntoalue Niemelän lavan Huvipuistoon. Loma-Niemelän tontti eli uuden tulevan Hotelli Särkän alue kaavoitettiin 1985 loma-asuntojen kortteliksi. Hotelli Särkän yritystoiminta päättyi 2009.

Lähteet:
Kesäkoti Tyynelän kannatusyhdistyksen pöytäkirjat 1948-1975, Äänekosken kaupunginmuseo
Eero Hakosen haastattelu 8.8.2015.

****

POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Lampisen kokoelmasta on tarkoitus myöhemmin tehdä kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.

ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa ilmakuvakortteja,  mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia aina sunnuntaisin. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään eli yli sadan vuoden ajalta.

Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle osoitteeseen toimitus@aksa.fi