Gunnar Taipaleen tanssiorkesteri
Äänekoskella on ollut useita tunnettuja yhtyeitä, vaan pitkäaikaisimmasta päästä nousee Gunnar Taipaleen nimi helposti esiin. Taipale aloitti soittamalla yleisön viihdyttämisen 47 vuotta sitten. Nuori bändi soitti lähinnä tehtaalaisten pikkujouluissa parisen vuotta. Liekki oli kuitenkin syttynyt ja jäsenten muuttaessa muualle, uusi yhtye koottiin pian.
Gunnar Taipaleen tanssiorkesteri alkoi saada 70-luvun alussa mainetta ja viikossa oli 5-6 esiintymistä lavoilla ja ravintoloissa. Koska Taipaleet asuivat Kansantalon vieressä Pohjantiellä, pienenä poikana monesti oltiin kantamassa soittajien soittimia – mm. Veikko Ahvenaisen haitaria Gunnar pienenä innolla kuljetti lavalle. Ensimmäisen haitarin Gunnar sai isältään, se oli Kouvolan Cassotto. Perhetuttu, tunnettu hanuristi, Pylväisen Viljo oli yhtenä esikuvana. Uusi haitari valmistui legendaarisen Esko Majaniemen valmistamana vuonna 1975, kun Gunnar oli 25-vuotias. Eikä siinä ole mitään vikaa vieläkään.
Tultaessa 1980-luvulle painettiin ensimmäinen mainoskortti Gunnar Taipaleen yhtyeestä. Siinä nostettiin erinomaisen laulajan Ilpo Rossin levytysura näkyviin levy-yhtiön tuella. Yleisö oli jo pitkään kysellyt kortin perään ja kun se vihdoin saatiin, se meni saman tien markkinoille niin levy-yhtiön kuin keikkayleisön kautta.
Helposti unohtuu, että Gunnar Taipale ja muut yhtyeen soittajat ovat aina olleet päivätöissä ja keikat ovat iltaisin ja viikonloppuisin. Vain maanantaisin on ollut vapaailtoja, mutta muina iltoina on soittamaan menty töiden jälkeen ja viikonloppuisin kauempanakin. Parhaina vuosina Gunnarin autonmittarissa on komeillut yli 80 000 km. Kun Taipale teki yhteistyötä Erkki Junkkarisen kanssa 70-luvun lopulta 80-luvulle, perjantaina ajeltiin Lappiin , soitettiin 4-5 keikkaa päivin öin ja maanantaiaamulla viiden aikaan oltiin takaisin Äänekoskella valmiina töihin lähtöön. Jatkuva reissaaminen , työt ja perhe painoivat niin, että väsyminen iski 1980-luvun loppupuolella. Keikkailu oli sitten viitisen vuotta kokonaan seis ja yhtye hajaantui.
Pikkuveli Pertti sai yhdessä Kari Kuusjoen kanssa Gunnar Taipaleen tanssiorkesterin palaamaan 90-luvun alussa. Tässä vuoden 1999 kortissa on mukana myös kitaravirtuoosi Esa Rämänen. Valokuvan ottanut Juha Sorri ja painopaikkana tässä kuin muissakin korteissa Keski-Suomen Painotuote.
Uusi innostus löytyi 90-luvun alussa. Tunnettu nimi toi helposti lamavuosinakin soittokeikkoja, vaikka liikkeelle lähdettiin entistä varovaisemmin. Keikkojen määrä on pidetty kohtuudessa, koko 2000-luku on menty noin yhdessä viikkoa kohden. Keski-Suomen pitkiä kevyen musiikin perinteitä on Taipaleen yhtye jatkanut ansiokkaasti. Pitkäaikaisista yhtyeistä on mainittava Oiva Lampisen ja Huikon veljesten yhtyeet, joista jälkimmäiset yhä kiertävät. Harrastuksena alkanut soittaminen on vienyt Gunnar Taipaletta eteenpäin myös työelämässä ja vaikuttajana.
Pekka Paakkarisen pilapiirrosjälki näkyy tanssiorkesterin huippuaikojen julisteessa. Taipaleen poikien luonnonkiharainen tukka näkyy Pilatuksen hahmoissa.
Gunnar Taipaleen tanssiorkesterin mainoskortteja on painettu kutakin 1 000 kpl painos. Ne ovat huvenneet ensi sijassa keikoilla ja markkinointilahjoina. Siksipä jokainen kortti postissa kulkeneena on suuri harvinaisuus ja käyttämättömänäkin hyvin harvoin löydettävissä. Koska Gunnar on yksin tai yhtyeineen käynyt paljon Lapissa sekä Pietarin matkoilla ja valloittanut 70-luvulla Ruotsiakin, voi kortteja tavata myös kauempana kuin Keski-Suomessa.
Viimeisin Gunnar Taipaleen tanssiorkesterin mainoskortti on vuodelta 2011. Vahvistukseksi on tullut jälleen Hannu Wacklin. Tästä on teetetty myös juliste.
Lähteet:
Gunnar Taipaleen haastattelu 9.10.2015 ja Gunnar Taipaleen arkisto
Yy-Kaa-Koo, Keski-Suomen rytmimusiikin vaiheita (2004)
