Äänekosken ja Suolahden kauppaloissa luuhasi nuoria toimettomana ja huoli kehityskelpoisten nuorten joutenolosta oli suuri. Lääkkeeksi moiseen haluttiin perustaa yhteiskoulu. Päätettiin kirjoittaa anomuskirje kouluhallitukselle.
Äänekosken yhteiskoulu perustettiin samana vuonna kun hieno Koulunmäen koulu valmistui, vuonna 1931. Kannatusyhdistys syntyi pikavauhtia kesäkuussa ja anomuskirjelmässä kouluhallitukselle todettiin, että ”Äänekosken ja Suolahden kauppaloissa on suuri nuorisojoukko… ja isänmaan edut vaativat meitä perustamaan Äänekosken yhteiskoulun. ” Vedottiin myös joutenoloon: ” Monet vilkkaat ja kehityskykyiset lapset toimettomuudessa kaduilla ja kujilla kulkiessaan saavat huonoja harrastuksia”. Äänekosken ja Suolahden kauppaloissa oli 900 kansakoululaista, joiden ei arveltu koulun jälkeen, 13-17-vuotiaina, saavan töitä eikä ammattikouluja ollut. Sen verran olivat kauppalat jo etääntyneet maaseudusta, että näistä 900 lapsesta arvioitiin 2/3 osaa olevan joko virkamiesten tai työläisten lapsia – eikä siis kotitilalla ollut työtä tarjolla toimettomille. Tämä piti varsin hyvin paikkansa, sillä esimerkiksi 1934-5 yhteiskoululaisten vanhempien ammattina oli selvästi useammalla liikenteen ammatit kuin maa- ja metsätalous.
Yhteiskoulu sijaitsi vanhassa tehtaanpiirin kansakoulurakennuksessa (1911) Hiskinmäellä. Tehdas lahjoitti kunnalle tämän Muorinpelto-nimisen tontin navetoineen, saunoineen kaikkineen, kun Vanhassa Kuntalassa (nyk. kaup.museo) vuodesta 1907 tehtaan pyörittämä yksityinen kansakoulu kävi ahtaaksi. Vaan ahdas oli tämäkin rakennus.
Tehdasteollisuus synnytti ammattikunnan, joiden lapsille oli tarpeen lisätä koulutusvaihtoehtoja ja 1911 valmistui tämä uusi koulu Hiskinmäelle. Muorinpelto-nimisen tontin sai kunta lahjana tehtaalta. Kunta edelleen lahjoitti 1940 talon tontteineen yhteiskoulun kannatusyhdistykselle – ja käytännössä sinetöi koulun pysymisen Hiskinmäellä, sillä yhdistyksellä ei ollut koskaan varaa hankkia uutta paikkaa.
Kun ensimmäinen keskikoulun katras oli valmistunut keväällä 1935, todettiin paikallislehdessä: ”Tosin nykyään on paljonkin puhuttu ja kirjoitettu oppineen väen liikatuotannosta, mutta tämä ei tietenkään koske keskikouluja, joiden tarkoituksena on etupäässä kohottaa kansalaisen yleistä sivistystasoa ennen käytännöllisille aloille antautumista , jolloin keskikoulun käyneet saavat paremman mahdollisuuden suoriutua helpommin nykyisessä ankarassa kilpailussa.”
Neliluokkaisen yhteiskoulun ensimmäiset valmistuneet oppilaat (keskikoulu) olivat :
Annikki Autio, Tauno Huovio, Maija Hyytiäinen, Pentti Hänninen, Aino Kautto, Kerttu Kautto, Yrjö Kovanen, Taimi Lamminmäki, Inkeri Linnasalmi, Liisa Mäkipeura, Tuovi Nieminen, Heikki Noronen, Sirkka Parkkonen, Toini Pirhonen, Annikki Puranen, Helka Rahkonen, Liisa Rantala, Eeva Rinne, Lea Räihä, Tauno Saarinen, Aake Uusitalo, Impi Virtanen, Tauno Öhman. Koulun aloitti 41 oppilasta syksyllä 1931. Luokalleenjääntiprosentti oli vuosittain reippaasti yli 10 % pitkälle 50-luvulle asti.
Lukioluokat käynnistettiin vuonna 1940, jolloin yhteiskoulusta siis tuli 7-luokkainen. Vuonna 1943 valmistuivat ensimmäiset 12 ylioppilasta – jotka kaikki olivat naisia. Vuonna 1944 valmistui 6 naista lisää. Vuonna 1945 valmistui ensimmäinen miespuolinen ylioppilas . Yhteiskoulun oppilaista kannattaa vielä mainita yksityisoppilaana ylioppilaaksi 1947 lukenut suolahtelainen Adolf Nordlund.
Vanhaa koulurakennusta remontoitiin lisäluokkahuoneiksi 1934 ja 1936, jolloin rakennuksen päädyissä sijainneet opettajien asunnot hävisivät. Vuonna 1941 Kannatusyhdistys remontoi koulun 2- kerroksiseksi, mikä sodan aikana oli vaikeaa. Muun muassa vesijohdot vedettiin jo silloin, vaikka ne kytkettiin vasta 1949 tehtaan verkostoon. Samalla ulkovessat siirrettiin talon alakertaan.
Opettajia oli alussa vain yksi vakituinen ja kolme tuntiopettajaa. Vähitellen väki ja oppiaineetkin lisääntyivät niin, että enimmillään 1970-luvulla oli 23 vakituista ja kaikkiaan 38 opettajaa lukukauden aikana. Oppilaitakin oli lopulta 20-kertaisesti eli yli 800. Pitkäaikaisin opettaja oli ”Siukku” Sivee Vesama (os. Huotari), joka opetti saksaa ja ruotsia 1935-73 ja oli koulunjohtajanakin 1941-44. Rehtorina lopettaneen Paavo Kauton kausi oli myös pitkä, 1937-1973. Erikoisia opetushetkiä tarjosivat mm. pikakirjoituksessa monialaopettaja Aulis Kautto (1950-52) ja toimittaja Aarne Vuorinen (1954-55) sekä Pirkko Työläjärvi kirjanpidossa (1963-66), joka oli myös koulun toisena kanslistina samaan aikaan. Lovileikkauksistaan kuulu ”Käpyhaukka” Vilho Halmekari opetti poikien käsitöitä 1950-1973 ja Urpo Heino kuvaamataitoa 1946-1970. Koripallon Äänekoskelle tuonut Ruben Ahllund ohjasi poikien voimistelua 1946-48
Kuvassa yhteiskoulun tunnettuja opettajia: Siukku Vesama, Inkeri Taube, Paavo Kautto, Leo Rinne ja Sointu Taunus, Kuva vuonna 1938 koulun siivouspäivänä – ehkä Aulis Kauton kuvaamana?
Tehtaanjohto halusi kehittää ja laajentaa yhteiskoulua kovasti. Se ehdotti uutta lisärakennusta Palomäen kentän toiselle puolelle, mutta koska se ei onnistunut, tehdas lahjoitti lisämaata uuteen Suolahden tiehen saakka. Opettajien vaikean asuntotilanteen vuoksi päädyttiin 1949, että parasta olisi rakentaa opettaja-asuntola koulun lähelle. Asuntola valmistui 1950 keväällä ja 1959 uusi kivikoulu. Puukoulun vierestä kulkenut tie siirtyi jo 1958 kauemmaksi, nykyisille sijoilleen Mannilantieksi. Alun perin Muorinpellosta oli suurin osa juuri peltoa, joka oli tarkoitettu opettajien viljelysmaaksi. Ennen sotia yritettiin tehdä koulupuutarhaakin opetuksen tueksi.
Yhteiskoulun tonttia laajennettiin tehtaan mailla neljältä eri puolelta 1949, 1958 ja 1963. Samalla teiden sijainti erkani kauemmaksi rakennusten tieltä. Erikoista oli vanhan puukoulun vaiheittaisen purkamisen ja kampakoulun vaiheittaisen sakaroiden rakentamisen vuorottelu 1964-1966. Koko uuden koulun suunnitteli Lasse Heikkilä. Tämä karttakuva Mauno Karhusen teoksesta Äänekosken Yhteiskoulu 1931-1973.
Uusi kivikoulu rakennettiin 1959, mutta jo silloin oli suunnitteilla laajempi rakentaminen. Kampakoulusta rakennettiin 1964 pitkä osa ja alimmainen sakara eli vaiheet L -kirjaimeksi. Keväällä 1965 oli puukoulun pohjoisosa purettu ja saatiin valmiiksi Kampakoulun ylin sakara. Kesällä purettiin loputkin vanhasta puukoulusta ja pystytettiin Urheilutalo kuuluisine maapohjahalleineen. Keilahallin paikalla tosin oli ongelmia ja siellä oli välillä ampumarata. Lopulta kuitenkin 1966 päädyttiin alkuperäiseen keilahalliin. Kampakoulun keskisakaran loppupääkin saatiin elokuussa 1966 valmiiksi ja koko koulu vihittiin 13.11.1966. Sittemmin koulurakennuksia on saneerattu mm: Kivikoulua 1997, Kampakoulua 1998 ja Urheilutaloa 1999.
Kampakoulu saatiin lopullisesti valmiiksi 1966. Vanha yhteiskoulurakennus katosi , kun uusi kivirakennus (1959) Suolahden tien varressa hoiti lukion tehtävät ja puukoulu purettiin Kampakoulun tieltä. Tämä ja artikkelin ylin kuva ovat yllättävän harvinaiset, kuvannut Albin Aaltonen 1964-66. Rami ei tunne yhtään kulkenutta korttia!
Vuonna 1973 koulu siirtyi kaupungille velkoineen ja peruskoulu käynnistyi. Tätä ennen oli koulua oli vuokrattu muun muassa Wärtsilä Oy:lle kesäksi elokuvaesityksien näyttämiseen (neljästi viikossa) ja Postille, joka muutti 1952 uuteen postitaloon Viiskulmaan, mutta piti kesän auki postitoimistoa yhteiskoulun neljässä luokassa ja ala-aulassa.
Mukava olisi saada lisätietoja sotainvalidien 1940-50-luvulla pitämästä kioskista koulun tontin reunalla – houkutteliko se oppilaita välitunnilla?
LÄHTEET
Keiteleenmaa 8 /1935
Kari Perälä: Suolahden Yhteiskoulu 1948-1973 (1998)
Mauno Karhunen: Äänekosken Yhteiskoulu 1931-1973 (1982)
Urpo Sparf: Äänekosken satavuotias koululaitos (1985)
Erik Relander: Äänekoskea ja äänekoskelaisia (
Äänekosken Lukion nettisivut
Kotiseudun Joulu /Tauno Öhman: ”Onko siitä jo 60 vuotta”; Taimi Marjatta:
Hauska lukuelämys on Eero Lustigin 2007 toimittama (riihilahtelaisen Helena Pasanen-Tarkan avustamana) ”Äänekosken Yhteiskoulun vuosikerta 1957” – yhden vuosiluokan muistelmien kronikka, joka löytyy ainakin Äänekosken kirjaston kotiseutukokoelmasta lukusalissa. Siinä kerrotaan monenlaisista 50-luvun vaiheista Äänekoskella Piilolanniemestä Pukkimäen kautta Markkamäkeen, Konginkankaalle, ja monen oppilaan vaiheikkaista seikkailuista myöhemmin maailmalla.
***
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
Jäi jutusta hieman vaivaamaan, että kuka merkittävä persoonallisuus on/oli Adolf Nordlund?
eu
Eiköhän ollut matkalaukkutehtailjia Suolahden Kolikkoinmältä