Pitkä-Reinolle koripallourheilu oli syntiä
Reino Rutanen Koivistonkylältä oli aikansa julkkis ja on sitä vielä tänä päivänä. Postikortin hänestä teetti tivoli Christensen Tanskasta, joka palkkasi hänet esiintymään kiertueillaan. Aikanaan Reino Rutanen oli Suomen pisin mies. Mittaa tälle Koivistonkylän Juosulan torpassa lapsuutensa viettäneelle kertyi lopulta 237 senttimetriä. Oikeasti Reino lie ollut ”vain” 231 cm pitkä. Isä Kalle Kustaa Rutanen ei ollut läheskään niin pitkä. Äiti, Vatian tyttö Fredrika Ittonen synnytti Reinon 16.8.1900 Tupsulan saunassa.
Rutasille tuli vielä kolme lasta lisää, mutta isä-Kustaa oli muuten huonosti paikalla, sillä hän löi ja muurasi tiiliä 2000 kappaletta päivässä Äänekosken tehtaita rakennettaessa. Sellainen himo Kustaalla oli, että rahaa piti saada, ja kolmikymppisenä hän lähti Amerikkaan ”kultaa vuolemaan” helmikuussa 1908. Sille tielle jäi. Reinosta tuli siis puoliorpo 8-vuotiaana.
Reino ei sopinut koulussa mitenkään normaalipulpettiin ja opettaja Juho Hoikkanen pani hänet uunin viereen erilliseen tuoliin. Reino oli paljon koulusta pois- ilmeisen koulukiusattu. Sukulaiset karttelivat Reinoa, koska hän oli niin kova syömään. Armeijasta Reino ohjattiin Keuruun Työlaitokseen. Sen jälkeen Reino asettui Koiviston talon rengiksi. Siellä hän nukkui heinäladossa kesät ja uuninvieruspenkillä talvet. Lompakko ja kello olivat kattohirren päällä, reppu päänalusena. Äitinsä kuoltua Reinon vaelluksesta tuli kiertolaisen elämää.
Christensenin tivoliin Reino lähti, kun luvattiin 2 000 markkaa kaudesta. Kuitenkin ruokaan meni niin paljon, ettei tivolillekaan ollut Reinosta kannattavaksi sijoitukseksi. Tivolissa olo oli tarkkaan säänneltyä, sillä vapaa-ajalla ei tietenkään saanut käydä kylillä näyttäytymässä. Seuranhaluinen Reino erosikin hommasta pian. Sen jälkeen hänestä tuli kulkukauppias ja Kannonkoskella hänellä oli erityinen rihkamakauppakin. Lopulta Reino lähti hierojaoppiin ja opintojen jälkeen palautui Ääneseudulle,. Pian oli pylväissä varsin korkealla käsinkirjoitettuja ilmoituksia: ” Hierontaa suorittaa Turun Reumaattisen Opiston käynyt hieroja Reino Rutanen 10 markkaa raato.” Lisämainoksena oli lauseet: ” Otan vastaan hierontaa. Olen hieronut suutari Alloa ja Lahentaan vanhaa emäntää. ” Lisäksi mainostettiin välillä , että on hierottu ”Erland Ritasta ja kaikkia hänen poikiaan”.
Monissa työpaikoissa karrttui monenlaista taitoa. Reino osui 1920-30-luvun vaihteessa Kotakennään uuden siltatyömaan porariksi. Uittohommissa Reino oli kelumiehenä eli veti veneessä tukkilauttaa. Vesillä hän oli myös yövahtina Yläkeitele-laivan alakannella, mutta hän kyllä näki mitä yläkannellakin tapahtui.
Pohjanvalon kioskissa Äänekosken partaalla nähtiin Pitkä-Reino usein. Siellä hän aina tullessaan nosti rukkasensa pönttöuunin päälle kuivumaan. Samoin poikasten tavoittamattomiin hän nosti rukkaset Härkösen kahvilassa Viiskulmassa. Vanhemmiten Reinosta tuli uskovainen ja hän alkoi kiertää saarnaamassa. Niissä hän saarnasi aina istuen – polvet usein pöydänreunan yläpuolella. Reino piti silmät kiinni. Miksi ? ” Siksi, etten näe jos minuva pilkataan” vastasi Reino. Urheilua hän piti syntinä. Siten Pitkän-Reinon koripalloturnaus olisi ollut hänelle loukkaus.
Tärkeintä Reino Rutaselle oli kalastaminen. Hänet nähtiin usein Hirvasella ja Kuhnamolla. Ammattikalastajan haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Pitkä-Reinon sanottiin olleen ikänsä hieman lapsenmielinen, mitä se sitten tarkoittikin. Vanhemmiten pitkä varsi kumartui ja kädet alkoivat vapista niin, ettei kahvinjuonnista ja kananmunansyömisestä (mieliruokaa) tahtonut tulla mitään. Ylipäänsä Reinolla oli koko elämänsä vaikea saada töitä, koska hän joi jo aamupalasella 4 litraa maitoa. Viimeiset vuotensa Reino Rutanen oli Viitasaaren Muikunlahden vanhainkodilla. Pitkä-Reino kuoli joulukuussa 1964. Sitten hänen ”raatonsa” siirrettiin Turkuun, koska hän oli testamentannut luunsa (korvausta vastaan) yliopistolle. Hauta on siis Turussa.
Lähteet
Yrjö Hirvi, Pitkä-Reino, muistelma-artikkeli Kotiseudun Joulu 1972
Heikki Penttinen: Kulkuri Reino 1900-1964 – Suomen jättiläinen Reinhold
Erik Relander: Äänekoskea ja äänekoskelaisia 5/6, Pitkä-Reino. Sisä-Suomen Lehti 20.5.2010
Urpo Sparf: Kotikyläni Koivisto
Pekka Vainion arkisto
Eila Valkeisenmäen arkisto
Väksyn arkisto
************
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
synnytti Reinon 16.8.1900 .. kortissa lukee 12.4.1898..