RAMIN KORTTI NRO 37
Vanhin Äänekoski viidestä näkökulmasta: Keski-Suomen kansanopisto
Idyllinen kuva, jossa ilmeisesti on opiston opettaja- ja muuta henkilökuntaa lapsineen, näyttää mäntypuiden koosta päätellen olevan opiston alkuajoilta. Tosin rakennuksen vanha osa on jo korotettu (1896), talo maalattu ja aidat rakennettu. Taustalla eivät näy vielä Äänejärven sahan (1899) suuret lautataapelit.
Postikorttia ei ole tavattu ennen vuotta 1903 postitettuna, mutta alkuperäinen kuva lienee vuosien 1897–98 väliltä. Olisikohan mäntyjä typistelty puutarhamaisuudessa? Koska kyse on Alle Wessmanin kustantaman korttisarjan numerojärjestyksessä ensimmäisestä kortista, se voisi olla sarjan varhaisin. Wessman perusti kaupan Äänekoskelle 1899, joten sitä aiemmin Wessmanin kortteja tuskin on teetetty.
Äänekosken kansanopistolla pidettiin monenlaisia juhlatilaisuuksia, monia pappien järjestämiä hartaus- ja raittiustilaisuuksia. Suuret olivat Maamiesseurojen juhlat, mikä kertoo niiden merkityksestä opistoasioissa. Kansanopistot perustettiin maalaisnuorisolle kauaksi taajamien ulkopuolelle kaupunkien turmeluttavasta vaikutuksesta. Maamiesseurat olivat vahvimpia opistoaatteen tukijoita jo 1880-luvulta.
Opistojen synty vaati kuitenkin varsinaista toimeenpanijaa ja Keski-Suomen opiston taustavoimaksi saatiin ylioppilaiden hämäläisosakunta, jonka organisoimana rahankeruu ja muut järjestelyt alkoivat sujua laajalti Keski-Suomessa ja vähän kauempanakin. Äänekoskelle tullut kansanopisto kuuluu ensimmäisen 12 kansanopiston ”aaltoon”.
Se miten tärkeä asia oli silloin, kertoo erään kunnan esitys 1890, että paitsi kansanopisto on ehdottomasti perustettava Keski-Suomeen, on tänne myös erotettava oma lääni. Opiskelijatkin olivat innokkaita: eräskin mies oli perheellinen ja jätti vaimon viiden sairaan lapsen kanssa matkojen taakse vain päästäkseen Äänekoskelle oppia saamaan.
SELLAISET HERRAT kuin uittotyönjohtaja-laivuri Teofil Airola (omisti Paatelan Harjun, vaimo Koiviston Viinamäestä), Jaakko Länkelä, lehtori Jyväskylästä/Uuraisilta, Kalle Piilonen Piilolanniemestä, ovat keskeisiä hahmoja kansanopiston synnyssä Äänekoskelle. Äänekoski Oy tuki opistoa monin tavoin. Muun muassa 1899, kun Pässinrata saatiin valmiiksi, taisi olla ”Pässin” ihan ensimmäinen (liekö edes sallittu?) reissu, kun opistolaisia tuotiin 1. marraskuuta junalla Suolahdesta opiskelua aloittamaan. Vastassa olivat opiston jo aloittaneet ja henkilökunta.
Kansanopiston tavoitteena oli uskontoon ja historiaan perustuva siveellinen kasvatus. Monille oppilaille se aloitettiin aivan alusta, sillä kaikilla ei ollut edes kunnon lukutaitoa. Toimintaa haittasi ensimmäisenä vuonna se, että miesten käsityöt oli tehtävä kosken toisella puolella Mannilan talon tuvassa.
Politiikkaa harjoitettiin sikäli, että joka vuosi kansanopistolle perustettiin ”harjoituskunta” nimeltä ”Koskensaari” jota oppilaiden piti vetää. Tosiasiassa opettajat ohjailivat aika tavalla tätä ”poliittista” toimintaa. Joka tapauksessa opistolla järjestettiin lukemattomia tapahtumia, joissa paikallista väkeä oli runsaasti katsomassa, kuulemassa ja osallistumassa. Oli lauluiltoja, vierailuluentoja, keskusteluiltoja, raittiusiltoja, ohjelmallisia iltamia jne. Tanssi oli kiellettyä ja siksi musiikki rajoittui yksinlauluun sekä kuorolauluun harmoonin säestyksellä.
Mitään todella poliittista ei opistolla ollut, mutta isänmaallisuus ja suomalaisuus tahtoivat nousta liiaksikin esiin. Hankaluuksia aiheutti, kun miespuoliset opiskelijat eivät mahtuneet asumaan pieneen opistoon, vaan he olivat lähes kaikki vuokralla muualla Äänekoskella. Kuohuva kylä oli aatteiden myllerryksessä. Puhelinapparaatti oli Kalle Piilosella jo 1892, ja hän lahjoitti mokoman myös opistolle vuosisadan vaihteessa. Sanomalehdistö ruokki tiedonnälkäistä kansaa ja moni kustannusyhtiö lahjoitti opistolle ilmaisia kirjoja kymmenittäin.
POSTIKORTIN kuvanoton aikaan suuri ongelma oli opiston rahoitus. Kun lahjoituksia oli saatu 1894 opiston aloittaessa hyvästi, oli muutaman vuoden päästä varsinkin kuntien into ehtynyt. Opiston johtajat vaihtuivat ja osakunnan rahankeruu hiipui. Valtion tuki oli murto-osia menoista. Onneksi opistoa muistivat lahjoittajat, joista osa oli kaukaakin.
Opisto selviytyi 1900-luvun alun myrskyistä, mutta keskellä laajenevaa Äänekosken tehdasyhteisöä opiston aatteellinen työ kävi hankalaksi. Onneksi uusi paikka löytyi läheltä Suolahdesta. Lukuvuodet 1910-1912 oltiin kuitenkin Saarijärven Tarvaalassa, kun Suolahden Vallilan uusi rakennus ei vielä ehtinyt valmiiksi.
Postikortti on yllättävän yleinen, ilmeisesti siksi, että opistolaiset lähettivät sitä usein tutuilleen ja tellettivat muistona opintoajoistaan. Kortista on kyllä useampia versioita, joissa kaikissa ei ole kustantaja Alle Wessmanin nimeä ja kortin numeroa. Kuva-aihe on ilmeisesti ollut laajemminkin jaossa – ehkäpä kortteja tilattiin sata kappaletta johonkin opiston iltamiin jaettavaksi?
***
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
