RAMIN KORTTI 72
Suolahden solmukohtia II – Nelostie
Perin harvinainen postikortti Suolahdesta – niin väitetään kortin takana. Mikäli tämä pitää paikkansa, on kuva ilmeisesti otettu vuosien 1918–1919 vaiheilla nykyisen Asemakadun koulun kohdilta rautatieasemalle päin, koska Keiteleentien risteyksessä näyttää olevan rakenteilla korkeahko kaupparakennus varastoineen – Veikko Vaajan talo.
Vaaja toi talon Terijoelta ja piti siinä kauppaa 1920–29. Konkurssin jälkeen liikettä alkoi pitää Kalle Minkkinen. Talon yläkerrassa oli jonkin aikaa myös kahden huoneen matkustajakoti. Minkkisen jälkeen talossa oli Osuuskassa.
Vastapäätä oleva pitkä valkoinen rakennus ei kuitenkaan näytä Matti Kankaisen majatalolta, joka tunnettiin 30-luvulta matkustajakoti Otavana. Myöhemmin Kellosepänkadulta muistetaan vuosina 1971–2004 toiminut matkustajakoti, Kaino Niemisen nimissä.
TÄMÄ RISTEYS on ollut monen asian kohtaamispaikka ja muuttui vielä tärkeämmäksi, kun Satamakadulta siirtyi Nelostien liikenne Keiteleentielle. Nelostie ei varsinaisesti ollut vielä syntynyt, kun maaherra vahvisti 1926 tieluokituksen läänissään ja ensimmäiseen luokkaan katsottiin Jyväskylä–Laukaa–Sumiainen–Konginkangas–Pihtipudas ja toisaalta Jyväskylä–Saarijärvi–Kokkola. Autoliikennettä ei tosin ollut vielä kuin nimeksi.
Ensimmäinen säännöllinen linja-autoliikenne kirjattiin konginkankaalaisen Emil Hämäläisen nimiin Kalaniemestä Sumiaisten ja Laukaan kautta Jyväskylään 1924. Auto myös piipahti Suolahdessa – ilmeisesti vain satunnaisesti?
Kuorma-autoliikenteen Äänekoskelta Konginkankaalle ja Viitasaarelle aloitti Aarne Karjalainen 1928. Suolahdesta kuljetettiin painavat tavarat yhä pääasiassa laivalla. Samana vuonna postiauto alkoi kulkea Jyväskylä-Laukaa-Sumiainen-Konginkangas reitillä.
NELOSTIEN SYNTYMISELLE oli tärkeää, että vuonna 1930 alettiin pääteitä nimittää valtateiksi. Vuonna 1933 esitettiin Keski-Suomen päävaltatien pohjoiseksi kulkureitiksi suoraa tietä Jyväskylästä Äänekoskelle – ohi Laukaan ja Suolahden. Vasta 2. helmikuuta 1938 sai Nelostie numeronsa, kuten muutkin Suomen valta- ja kantatiet.
Suoraa tietä ei Äänekoskelle kuitenkaan rakennettu, vaan Nelostie kulki Polsan sillan kautta Suolahden Keiteleentietä pitkin Äänekoskelle, jossa ns. Valkoisen sillan jälkeen Viiskulmasta käännyttiin Mämmen lossille. Tuo Valkoinen siltakin oli pullonkaula sikäli, että se kesti vain kuuden tonnin autot, kun muut valtatien sillat olivat ohjeiden mukaiselle kahdeksan tonnille mitoitetut.
Suolahti–Haapajärvi-rautatie katsottiin ykkösasiaksi niin 30-luvulla kuin sodan jälkeen 1949. Nelostien oikaisu Jyväskylä–Äänekoski Kotakennään 1931 rakennetun sillan kautta tapahtui vasta 1959.
Vanha rautaristikkosilta oli heti ongelma ja raskaammat ajoneuvot kiersivät Suolahden kautta aina uuden Kotakennään sillan valmistumiseen 1965. Onneksi Valkoinen sillan tilalla oli jo 1951 rakennettu uusi komea silta.
SUOLAHDESSA ON siten ollut Nelostien liikennettä virallisesti 1938–1965. Ensin Satamakadulla, sitten Keiteleentiellä ja lopulta Suolahdentien–Äänekoskentien kautta. Tämä maan valtaväylän liikenne oli kylläkin alkanut jo 1922 kun Suolahti–Äänekoski-maantie valmistui. Sitä ennen molemmat kunnat eivät olleet Nelostien varrella, vaan ensisijassa rautatiepaikkakuntia vilkkaine laivaliikenteineen.
Lähteet:
– Jorma Heiskasen kirjoitus ”Terijoen huvilat suolahtelaisten yrittäjien käytössä ”, Pässinrata 2000.
– Antila Kimmo: Nelostie Keski-Suomessa (1992)
– Väksyn arkisto
***
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI