Edellisessä osassa todettiin, että hirsikirkko muuttui 1914 lautavuoratuksi, ja sillä erottaa vanhimmat kirkon kuvat myöhemmistä. Muita selkeitä erotusmerkkejä ovat puiden kasvaminen kirkon ympärillä, aidan rakentaminen ja varsinkin peltikaton laitto ilmeisesti 20-luvulla. Alkuperäinen katto näyttää kuvissa vahvasti pärekatolta ja mahdollisesti välissä on ollut vielä tumma huopakatto? Lisäksi kirkossa on ollut useita eri värisävyjä (maalauksia on tehty ainakin 1914-15, 1924, mahdollisesti 30-luvun lopulla ja ehkä 1955 sisämaalausten yhteydessä) – harvalla on kirkosta samansävyinen muistikuva. Eräs merkittävä tekijä kirkon viimeistelyssä oli poikamieskauppias Wille Rutasen testamentti 1911. Niillä rahoilla hankittiin lämmityskamiinat, vuorattiin ja maalattiin kirkko sekä tasoitettiin kivikkoinen maa kirkon ympärillä. Tulipahan kirkkoon urutkin, jotka Oskar Merikanto kävi toteamassa varsin kunnollisiksi.
Aita on rakennettu tässä Pohjanvalojen kokoelmista saadussa kuvassa. Mutta onko kirkko jo tilkitty ja vuorattu? Puut ovat hyvin pieniä – olisiko maailmansodan aattona?
Kirkon edessä koivu alkaa olla 10-vuotias, ja sen alta pihaa on tasattu, aita rakennettu. Postikortti on ilmeisesti jotakuinkin otettu vuoden 1920 tienoilla. Kuvapuolen ”Kirkkomme kuin Moskovassa”- teksti saa tekstipuolella vielä yllättävämpiä sävyjä: ”Kuules nyt, mene ja osat se pyssy jos et ole sitä vielä tehnyt ja pistä postiin” Kortti on lähetetty 1.9.1921 Äänekoskelta Iittalaan Edwin Lindh’lle, joten mielenkiintoista olisi lopputuloskin kortista selvittää? Kortti kuuluu tutun äänekoskelaiskuvaaja Frans Kalivaaran 8-10 kortin (8 tunnetaan) ruskehtavanväriseen Äänekoski-aiheiseen sarjaan, joita on lähetelty 1921-1929 välillä. Sarjassa on yksi kuva Suolahdesta: Pörssitalon kohdalta Satamakadun raitti (ks. Ramin kortit 42)
Kun koivut ovat taas kymmenisen vuotta vanhemmat, on peltikatto ilmestynyt kirkon katolle. Ilmeisesti siis samassa yhteydessä, kun Alvar Aallon suunnittelemat sisäremontit toteutettiin 1923-24 tai pian sen jälkeen. Kortti ei ole kulkenut ja on harvinainen. Vuonna 1926 Kirkonmäelle laitettiin ensimmäinen ”katuvalo”-lamppu, mutta sitä ei tässä näy – jos lukijakunnalla muita kuvia noilta ajoilta on, kannattaa sitä lamppua kuvista etsiä!
Kun tullaan 30-luvulle, valokuvaamo Ehder on innokkain postikorttikuvaaja. Vaikkei Ehderin tunnusmerkkiä, peilikuvana kirjattua N-kirjainta aina olekaan Äänekoski-sanassa, kuva on Ehderin ottama. Sen sijaan ”Äänekoski, Kirkko” voi olla Ritasen valokuvaamon ottama. Kortit ovat melko harvinaisia ja kulkeneet 1930-luvun alussa.
Yhteiskoulun kuvaamataidon opettaja Sointu Taunus on piirtänyt ainakin pari postikorttia. Tunnetuin lienee tämä 1938 signeerattu viivapiirroskortti. Se on aika yleinen, joskin postitettuna vaikeampi löytää. Paljon harvinaisempi on samasta aiheesta samalla taustapainatuksella tehty pointillinen eli viivojen sijaan pisteillä tehty Äänekosken kirkko- kortti, jossa ei signeerausta ole, mutta voisi sen kuvitella olevan Taunuksen kokeiluja? Sitä ei ole tavattu lainkaan postitettuna. Ruotsalaisen kummikaupunki Örnsköldsvikin painattama (Robert Daun kirjapaino, Övik) Äänekosken kirkkokortti on varmasti vaikea löytää Suomesta, vaikka alkuperäinen kortti samasta kuva-aiheesta ilman ruotsalaispainatuksia on Ritasten tekemä. Kortti Övikistä on tullut jouluksi 1947 Äänekoskelle. Ruotsalaisversio on myös paljon ohkaisemmalle pahville tehty eikä kestä kauan käpälöintiä!
Albin Aaltosen ottamat Äänekosken kirkko-kortit ovat aivan 60-luvun vaihteesta. Kulkeneita niitä on tavattu 1960-1964. Ne ovat suhteellisen yleisiä, vaikka aiheita on ainakin kolme erilaista. Lisäksi taustapainatuksia on ainakin 4 erilaisilla kirjasintyypeillä ja teksteillä. Näyttää vielä siltä, että ne on otettu samana liputuspäivänä ja samalla tunnilla ! Aaltosen tuotantavat tuntien tämä ei ole poikkeuksellista – lähes kaikista otoksista on tehty postikortit.
Äänekosken vanhasta kirkosta on vaikea tehdä uusia kuvapostikortteja, koska kirkko paloi 1968. Tämä Anja Kauton 1982 tekemä taiteellinen luomus on yksi muistelukeino; selkeä ja onnistunut. Sitä ovat käyttäneet 80-luvun puolivälin joulutervehdyksissä yksityisten lisäksi myös LC Häränvirta. Kortti oli vielä vuosikymmen sitten monessa paikassa tarjolla, mutta nyt lienevät yhdistystenkin varastot loppuneet ja tyylikkään kortin saaminen vaatii vaivannäköä. Anja Kautto muuten yhtenä harvoista on pitänyt näyttelyn Laajaniemen Relanderin kotimuseossa (1994).
***
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
Kirkko maalattiin 1950 ulkoapäin ja osin sisäpuolelta. Maalausliike Kammonen oli urakoinut maalauksen.
Kammosen Maalausliikkeen osoite oli Kanervakatu. Suntio Tourusen talon viereinen talo.