Äänekosken jalkakäytävät
Äänekosken keskustan päätien kehityksessä on muutama selkeä vaihe, jonka voi postikorteilta huomata. Ensimmäinen oli aitojen laittaminen pitämään eläimet joko tontilla tai sen ulkopuolella. Aidat olivat oleellisia pitkään, sillä lähes kaikilla taloilla oli omavaraisuutta kanojen, porsaan, vuohien tai lehmän muodossa. Niin teollisuuspaikkakunnalla kuin oltiinkin, oli elikon pito tärkeä varmistus monenlaisia onnettomuuksia vastaan . Siksi lähes kaikkien pihoissa oli myös kasvi- ja perunamaita sekä omia kaivoja. Niiden kuivuminen tai likaantuminen oli yleinen puheenaihe. Kuvia katsellessa kannattaa pitää mielessä, että ainakin 50-luvun alkuun asti Kauppakadun tärkeimmät kulkuvälineet olivat jalat, polkupyörät ja hevoset, joista viimeisimpien luonto veti sekä aidan toiselle puolelle että likasi muutenkin mutaista Kauppakatua kujineen herkästi. Kellä hevosiin oli varaa, oli hänellä myös pihapiirissään talli ja lähellä haka.
Tämä tuttu kuva Äänekoskesta on ajoitettu opettaja Viljo Räihän (Äänekoskella opettamassa 1918-kuolemaansa 1928) mukaan, joka pellolla Hitlertyyppisissä suojeluskuntaviiksissään komentelee Äänekosken (Hiskinmäen) kansakoulun oppilaita. Räihä on tuo kokotummassa puvussa seisova, joka kirjaa jotakin ylös muistivihkoon ja pitää vaaleaa kävelykeppiä vasemmassa käsikynkässään. Kuva on ilmeisesti vuodelta 1921. Tässä vaiheessa ei vielä ole kylän keskus noussut Viiskulmasta ylemmäs, vaan paljon on matkalla vielä aidattua peltoa. On vaikea sanoa mihin päin vesi juoksee tulevan torin paikoilta, jossa jo tutunnäköinen ja komea Nestor Piilosen (myöh Eiramon) talo on nykyisen Osuuspankin kohdilla merkkinä.
Äänekosken kunnallislautakunta totesi 1927, etsiessään uuden koulun paikkaa, että koululle ehdotettu ns. Limstenin tonttialue on Rumaympäryksinen savikkomaakappale, jonka kaikki kyläläiset tuntevat. Maapohja on vetelä savikko, joka keväisin kuohuu ja kelluu kauvan aikaa ennenkuin kuivaa ja tasoittuu. Kaikille on tunnettua minkälainen on ollut sillä kohdalla oleva maantie ja mitä suuria kustannuksia tien kunnossapitäminen vuosittain tuottaa. Vaikka tähän savikkomaahan sittemmin nousikin KOP:n talo ja paljon muuta, vaadittiin paljon kunnallistekniikkaa ennen ja jälkeen, jotta routa- ja muut harmit saatiin kuriin.
Ikävä kyllä tätä hienoa kuvaa ei ole nähtävästi alkuperäisenä korttina enää oikein missään saatavissa, mutta Kaupunginmuseon ottamana uusintapainoksena sitä jonkun verran lienee tallessa ? Mainittakoon, että Sisä-Suomen Lehti teki tästä lehden väliin lukijajulisteen 70-luvulla. Niitä ei taida enää montaa olla koskelaisten seinillä. Kuvaaja voi olla paikallinen pitkäaikainen kuvaaja Otto Hyvönen, mutta myös sellainen satunnainen kävijä kuin G.Stoore on voinut ottaa kuvia muustakin kun remontoidusta ja maalatusta kirkosta.
Kauppakatu piti saada kuivaksi. Kuva on otettu Salmelinin pajan katolta. Ojien yli oli kaikilla liikkeillä hyvät sillat, joita pitkin pääsi liikkeen aidatulle pihalle ja ovelle – monesti vielä portista. Kuvan ottaja voi olla aivan vieressä lähellä asunut Hyvönen tai Frans Kalin – kuva otettu vuosien 1924-1926 välillä. Näitä kortteja voi vielä joitakin olla löydettävissä.
Lähempänä Viiskulmaa ojat kävivät vähemmän tärkeiksi, kun mäki jyrkkeni. Huomaa katulamppu (1926) matkailijakotiin vievän kujan alussa Osuuskaupan ja Huttusen (Maaseudun Osake-Pankki samassa) kaupan välissä. Vastapäätä Kauppakadun toisella puolelle Jyväskylän Osuuskaupan (1921) rakennus, jossa hauska kulmaovi. Kuva on Ritasen tai Ehderin ottama 30-luvun lopulla – postikorttipainatus ”Suomi – Finland”, mutta ei kulkenut. Varsin harvinainen.
Kauppakadun avo-ojat jatkuivat Eiramolle varsin syvinä, mutta liikkeiden edessä oli toki leveät laakongit. Tässäkin kuvassa ei tosin kaukana ole ohikulkevia rouvia ihmettelevän miehen harha-askel ja oikeassa reunassa miesten pyörällä ajamaan lähtevä tyttökin saanee varoa enemmän tien reunoja kuin autoja. Katulampuista päätellen tässä Ehderin ottamassa kuvassa ollaan 30-luvun lopulla. Hieno kylämaisema, jota on jonkun verran postitettu ja markkinoilla yhä löydettävissä.
Toinen suuri ongelma, aitojen jo noustua, oli ojien toiminta. Kauppakatu oli varsinainen mutapelto rospuuttoaikoina ja sateiden jälkeen. Kun vesi saatiin ohjattua pois, alkoi Kauppakatu hiljalleen kasvaa ylöspäin ja kehittää uutta keskustaa. Torin –KOP:n -alueella oli tasaista ja vesi seisoi siellä helposti, vaikka tietä siitä eteenpäin Tammelininkulmalle korotettiin 50-luvun alussa. Tästä ”vedenjakajasta” kertovat myös osoitteet, sillä Hanna Siistosen leipomon osoite oli vielä 40-luvun lopulla Keiteleentie 2a eli Kauppakatu päättyi sitä ennen ”suvantopaikkaan”. Sama mutaantumisongelma oli myös kylän ensimmäisellä kadulla eli Viiskulmasta tehtaalle menevällä tiellä, jonka kunto oli perin kehno ainakin pyöräilijöille vielä 30-luvullakin.
Viemäröinnin rakentamisen myötä 50-luvun alussa katosivat avo-ojat. Kauppakadun liikkeiden puiset portaat muuttuivat kivisiksi ja nousivat varsin korkealle katutasosta. Se toki helpotti ravan ja loskan sisääntuloa, mutta rappuset olivat samalla kapeikoissa huomattavia esteitä ajotien kapeikoissa – usein tie käytännössä alkoi kaupan etuseinästä. Asemakaavan ohjeistus vuodelta 1936 kielsi puurakennusten rakentamisen Keskuskadulle, Kauppakadulle ja Väinämönkaduille ja niiden välisille poikkikaduille, sillä niillä tonteilla oli sallittu suljettu rakennustapa eli ne voitiin rakentaa aivan täyteen ja kulkuväyliin kiinni. Tämä sekä pakotti kerroskivitalojen rakentamiseen että toisaalta hillitsi Kauppakadun puisten (liike-)rakennusten uudistamisintoa.
Tämä Yhdyspankin (1938) katolta V.Ehderin ottama kuvakortti Kauppakadun kapeimmilta kohdilta on 30-luvun lopulta. Siinä ei enää näy ojia. Etuoikealla on Itikka/Keskus Oy, Osuuskauppa Keskimaa Esso-mittareineen ja Lyytisen rakennukset ennen Salmelinin pajaa ja putkaa. Vasemmalla puolella tietä Äänekosken osuuskaupan kivirakennuksen kolmaskin rakennusvaihe (1939) lienee ohi ja Puuran matkustajakodille menevän kujan toisella puolella on Paul Huttusen kauppa, jossa siis myös pankki. Seuraavana on Ahosen kauppa ja mutkassa koivun takana Ehderin tielletyöntyvä valokuvaamo.
Tällainen pätkä oli PYP-SYP-talon edusta 1951. Tämä ylellinen jalkakäytävä kiersi 1963 Halosen liikerakennuksen tultua kulman taakse ylös Kauppakatua Keskimaan viereen – tosin kapeampana kuin nykyisellään ! Kaukana häämöttää pian avattava Hiskinmäen uusi silta, jossa molemmin puolin ovat jalkakäytävän pätkät. Sähkölaitos-terveyskeskus –puhelinkeskus – rakennus on muistona puutalokaudelta (vrt. Ramin kortit 79).
Kolmas vaihe keskustan kehittymisessä oli jalkakäytävien rakentaminen. Se tapahtui ensin liikekohtaisesti – ensin joskus hyvinkin kapeana, ja vasta vähitellen yhtenäisemmin ja riittävän leveästi. Ensimmäinen korotettu kivinen jalkakäytävä oli PYPin talon ympärillä Viiskulmassa , sitten vastapäisen uuden Osuuskaupan talon edessä 50-luvun alussa ja myös Hiskinmäen uudella sillalla (1951) oli jalkakäytävät. Kaikissa tapauksissa ne päättyivät siihen ja sitten taas köpöteltiin hiekkatiellä tai mutatiellä, sään mukaan.
Uuden Ala-Keiteleen Sokos tavaratalon (ks. Ramin kortit 77) ympärille tuli laaja jalankulkutaso, joka yhdistyi 1963 uuden Säästöpankin rakennuksen myötä Pankkikujalle asti . Mutta kuralätäköitä jäi sen jälkeenkin vielä pariksi vuodeksi ennen kuin Kauppakatu sai öljysorapinnan.
Vesi seisoi edelleen 50-luvun alussa jalkakäytävättömällä Kauppakadulla komeista rakennuksista huolimatta. Kauempana kyllä näkyy pätkä Säästöpankin jalkakäytävää, mutta tällä kohdalla sitä ei vielä ollut – istutukset kylläkin jo laitettu. Tästä aiheesta ei vielä ole nähty postikorttia, vaikka vastaavia valokuvia lienee yhä tallella äänekoskelaisten albumeissa.
KOPin talon viereen kohosi nopeasti apteekkari Rakel Pitkäsen ja Keski-Suomen Rautakaupan yhteishankkeena toinen komea kivitalo. Apra- talonimitys tuli sille apteekin ja rauta-kaupan yhteislyhenteenä. Tässä 50-luvun puolivälin kuvassa näkyy päällystämätön Keiteleentie/Kauppakatu, jonka vastapuolella puutalot ja koivupuut rehottavat. Kaupunkimaista katua ei tähän oikeastaan koskaan syntynyt vaan kivitalojätit saivat lopulta eteensä uuden avaran torin, kun puutalot väistyivät 70-luvulla. Kuitenkin tämän katukuvan ottokesänä vastapäisen Ahosen kaupan takana laitettiin heiniä yhä seipäille.
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
LÄHTEET:
Urpo Sparf, Äänekosken satavuotias koululaitos (1985)
Seppo Hännisen Pukkimäki-sivusto, osoitteessa: www.arkistot.info
Sisä-Suomen Lehti 1969,1971,1974
Tuula ja Kari Dahlblomin arkisto
Aarne Vuorisen arkisto
Lydia Sinipaaden arkisto (Väksy ry)
Lauri Mustonen: Äänekosken pienoismallitutkimus (1987)
