Ramin kortit 92: Asemapäällikön tarinaa

Asemapäällikkö valokuvaajana

Kun Paadentaipaleelle saatiin rautatieasema, sen päälliköksi tuli Rudolf Ahonius (1865-1933, Suolahdessa vuodet 1898-1925).  Hän oli jo kokenut asemapäällikkö Suinulan asemalta.  Suolahden kylälle tärkeämmäksi nousi Rudolfin into tuoda kulttuuria tänne vähäväkiseen, mutta luonnonrikkaaseen seutuun. Yksi merkittävistä uutuuksista oli valokuvaaminen, jonka itse asiassa Rudolfille opetti Akseli Gallén-Kallela. Hänen vierailuistaan on monia muistoja niin Konginkankaalta kuin Suolahdesta, ja monilta muilta keskisuomalaisilta kyliltä.  Rudolf Ahonius oli hämäläisen papin poika ja opiskellut Hämeenlinnassa mm. arkkitehti Yrjö Blomstedtin koulukaverina (ks. Ramin kortit 87). Fotografeeraus ei ollut Ahoniukselle  siten outoa, mutta sen harrastamiseen Rudolf ryhtyi vasta Suolahdessa, kun Gallén-Kallela innosti ja opetti hänelle sen perusasioita. Silti Ahonius valitti 19.4.1906 kirjeessään Gallén-Kallelalle, että ” Toivon pääseväni teerensoitimelle pian. Kameran otan tietysti mukaan, lisätäkseni epäonnistuneiden levyjen kokoelmaani!”

Rudolf Ahoniuksen valokuvista on joitakin postikortteina. Häneltä tarttui valokuvausinto myös jääkäripoikaan, Rainer Ahoniukseen, jonka Suolahti-aiheisista korteista myöhemmin enemmän Ramin korteissa. Luultavasti Ahoniusten kuvaamia postikortteja on yhä maailmalla ja uusia aiheita tavataan vielä tulevaisuudessakin. Joka tapauksessa oli hyvää onnea, että Suolahtea saatiin varhain ikuistettua Ahoniusten valokuvaamisharrastuksen vuoksi.

Tällainen idyllinen kesä oli noin 110 vuotta sitten Suolahden satamassa, josta on juuri irtaumassa matkalleen Ylä-Keitele – höyryalus. Kukkulan nuorisoseuran rakennus näkyy komeasti mäeltään. Postikortti ei ole vieläkään harvinainen, joten sitä on varmasti lähetetty melkoinen määrä aikoinaan – ehkä jopa satoja kappaleita ennen I maailmansotaa ?

Suolahden Höyrysaha hallitsi lahtea ja tässä kortissa mukavasti juuri Suolahteen muuttanut kertookin, että ”tämä on yksi saha Suolahtesta”. Ilmeisesti tyttöystävälleen Ida Mikkoselle toukokuussa 1910 Jyväskylään kirjoittava mies kertoo myös, että ”näyttää työhommat luonnistuvan ja täällä on jo isäkin ja täällä on hauskakin olla ” Samaan sarjaan edellisen kortin kanssa kuuluva kortti on kauppias Otto Tiaisen kustantama.

Rudolf Ahoniuksen kuvaamat postikortit ovat harvinaisia. Joissakin harvoissa on maininta kuvaajasta, mutta nyt esiteltävä sarjakin on hieman epävarma, sillä siinäkään ei ole mainintoja kuvaajasta. Mahdollisesti valokuvaaja on saanut myös apua joltakulta. Joka tapauksessa kuvat on kustantanut kauppias Otto Tiainen. Suolahdessa kauppiaat olivat aluksi voimakkaasti nuorisoseuraliikkeen kannattajina, kuten myös asemapäällikkö Rudolf Ahonius. Tiaisen kauppaa myöhemmin pitänyt Simo Niemi (1922-29) oli jopa yhdistyksen esimiehenä. Kukkula (1909) oli Suolahden nuorisoseuran (per.1903) taloksi rakennettu Yrjö Blomstedtin piirustusten mukaan.  Vanhin kuva Kukkulasta on merkitty Rudolf Ahoniuksen pojan Rainer Ahoniuksen kuvaamaksi – ehkäpä kuitenkin isän kanssa yhteistyönä, sillä Rainer oli vasta 15-vuotias Kukkulan valmistuessa ?

Otto Tiainen piti kauppaa vuoteen 1906 (kuva lienee 1905-1906 otettu), jonka jälkeen Manninen & Halonen olivat kaupanpitäjät (huomaa miten vähän istutuspuut kasvaneet). Vuodet 1914-1922 sama kaupparakennus oli Nestori Turpeisen hallinnassa, ennen kuin Simo Niemi tuli kauppiaaksi. Tästä Suolahden alkuaikojen pääkadusta, Satamakadusta (ks. lisää Ramin kortit 47), oli lyhyt matka asemalle, minkä vuoksi kaikki Keiteleen laivoillakulkijat olivat hyvä asiakaskunta. Kauppa näkyi jo kaukaa.

Suolahden satamapostikortin (Ylä-Keitele – laiva ym.) toisella puolella on mielenkiintoista historiaa, kun sen lähettäjä on Hjalmar (Jalmari) Westerinen. Hän oli Suolahden ensimmäinen kansakoulun opettaja 1907 ja nuorisoseuran johtaja jo 1906. Äänekosken kunnallislautakunnan esimieheksi hänet valittiin 1911. Suolahden kansakoulu Satamakadulla paloi 1907. Kunnan hallinnon juoksevista asioista vastannut Westerinen oli ennen sitä hommaa valittu tehtaanjohtaja Johan Hammarenin kanssa uuden Äänekosken seurakunnan omaisuuden selvittelyyn Saarijärven ja Laukaan seurakuntien kanssa. Kortti on siksi ajoitettava 1906 kesän ja 1909 välille. Se on laitettu Äänekosken Honkolaan Rudolf Barckille, joka oli jo aiemmassa toimikunnassa hankkimassa kirkkoa Äänekoskelle – menestyksellisesti.

Koska Ahoniuksilla oli paljon sukulaisia ja tuttavia muilla paikkakunnilla – kuten Lahdessa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Helsingissä – on kortteja mahdollista löytää lähes kaikkialta.  Rudolf Ahoniuksen poika Rainer Ahonius oli Saksan jääkärivaiheensa jälkeen lentäjäkouluttaja,  joka ilmavalokuvasi mm. Suolahtea ja oli pitkäaikainen filatelisti, joka tutki loppuikänsä suomalaista kenttäpostia pääasiassa Helsingistä käsin. Lasten vanhemmilla oli Gallen-Kallelan,  Blomstedtin ja Juhani Ahon lisäksi perhetuttuina mm. maalari Uno Alanco (Rudolfin vaimon veli).

Pappissuvussa riitti Ahoniuksilla paljon viestitettävää ja vaimon puolelta taas tunnettiin mm.  Wiitasaari-laivan ruotsinkielinen merikapteeni  W.Collinin suku.  Lisäksi asemapäällikkö Rudolf Ahonius toimi samanaikaisesti Suolahden postin ensimmäisenä hoitajana pitkään. Vaikka jonkun verran Ahoniusten kirjeenvaihtoa on vielä liikenteessä, Ahoniusten kuvaamia postikortteja tapaa hyvin harvoin. Siitäkin huolimatta, että muutkin suolahtelaiset ja lukuisat turistit näitä kyllä postittivat sata vuotta sitten.

Rudolf Ahonius valitti useasti Akseli Gallén-Kallelalle, että hän pilaa paljon arvokkaita valokuvalevyjä. Vaikka hän saa kuvat tarkaksi niin, silti on vaikeata saada oikea tunnelma (ja valaistus) kuviin. Lisäksi Ahonius oli huolissaan kuvien asettelusta – päättömät ihmiset olivat aloittelijalle silloinkin ikävä yllätys ! Tässä on Ahoniuksen ottama varsin pimeä kuva ilmeisesti Suolahden sataman uimakopista. Tunnelma ja tarkkuus ovat kyllä hyvät, mutta…. Kuva on onnittelukortti langolle Uno Alancolle Lehteen syyspimeillä 1907. Kuvan taustapuolelta huomaa miten fotografeerajat käyttivät valmiita postikorttipainatuksia valokuvakorteisssaan. Tässäkin on Rudolf tavoitellut onnistuneelle valokuvaukselleen kortinlukijoita peräti 13 eri kielellä – suomenkielellä ei kuitenkaan kerrota, että kyseessä on ”postikortti”

Lähteet: Kansallisarkisto – Mary Gallénin kirjeet, Urpo Sparf, Äänekosken seurakunta, Pässinrata 2012, Jorma Vilmi, Äänekosken-Suolahden historia.

POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA

Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.

ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja,  mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.

Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.

HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI