Äänekoski ei olisi nykyaikainen pohjoisen Keski-Suomen keskus, jollei Kalle Piilonen (1844-1919) olisi hankkeillaan asioita järjestänyt. Liikemiesvainunsa lisäksi Piilosella oli taitoa nostaa samaan aikaan kansansivistystä vastaamaan tuleviin haasteisiin. Piilolanniemen talo oli kylän pyörittämisen keskus aina Suomen itsenäistymiseen saakka.
Piilolan talo Äänekoskella on nuorin neljästä kantatalosta. Se perustettiin 1812 läheisestä Heikkilän talosta. Heikkilä taas oli 400 vuotta vanhasta Honkolan talosta erotettu puolikas vuodelta 1761. Äänekosken keskustan ensimmäinen talo, vanha Honkola tunnettiin viimeksi Eerolana, joka jäi ammattikoulun alle 1960-luvulla. Piilolan talon ensimmäinen isäntä oli Juho Sipinpoika Honkonen, joka otti Piilonen-nimen vasta rakennettuaan talonsa. Halusi ilmeisesti erottua lukuisista sukulaisistaan ?
Kun seuraavan Juho Piilosen (1814-1868) poika Kalle tuli nuorukaisikään, hän alkoi tehdä pisnestä ensin vuokraamalla vuodesta 1866 uittoränniä Parantalan-, Hietaman-, Ääne- ja Kuusaankoskissa. Piilonen ja liikekumppani William Ruth tekivät Kymin lauttausyhtiön kanssa 1877 sopimuksen, jonka mukaan sai hoidella koko Keiteleen tukinuiton Äänekoskelle. Tätä varten molemmat miehet hankkivat Keiteleelle ensimmäiset höyrylaivat ”Enon” ja ”Keiteleen” 1878. Piilonen pysyi lauttausyhtiön asiamiehenä vuoteen 1905 ja osti asiamiespestinsä aikana kaukonäköisesi itselleen lukuisia metsätiloja. Eikä kahta ilman kolmatta, vuonna 1882 käynnistettiin Kuhnamolla Nimismiehenrannassa Piilosen höyrysaha, joka ei ollut riippuvainen kosken vesitilanteesta.
Piilolassa oli jo 1879 pidetty yksityistä kansakoulua, eikä Kalle säästellyt kouluhankkeissa jatkossakaan. Kun 1885 saatiin avattua Äänekosken ensimmäinen kansakoulu, olivat rakennustarpeet Piilosen sahalta. Myös Hietaman koulun ja varsinkin Keski-Suomen opiston synty olisi jäänyt ilman Piilosen lahjoituksia tapahtumatta. Vanhemmalla iällään Piilonen tuki poikansa Suojoen isännän Eliksen ja vävynsä tehtaanjohtaja Johan Hammarenin kautta monia erilaisia kunnan ja seurakunnan perustamiseen liittyviä hankkeita.
Kalle Piilosen merkitys Äänekoskelle oli vielä laajempaa. Kylän yhteydet muuhun maailmaan syntyivät Piilolan puhelinlangan vetämisellä 1892 ja rautatien vetämisellä Keski-Suomeen 1896-98 aina Suolahteen saakka. Koska Piilonen istui valtiopäivämiehenä vaikuttamassa asioihin, poistuivat monet esteet hankkeilta. Muun muassa rautatie Haapamäen kautta Jyväskylään olisi todennäköisesti jatkunut Uuraisten kautta Saarijärvelle, jota esitettiin parinkin lähetystön voimin koska se olisi ollut paljon halvempi rakennussuunta ja lisäksi se olisi tavoittanut suuremman väestöpohjan kuin ”Suolahden korpiin” rakennettu reitti. Yksi liikennehanke jäi kuitenkin vielä toteutumatta – Piilonen ajoi 1888 valtiopäivillä Keitele-Päijänne- kanavahanketta voimakkaasti – mutta tämä toteutui vasta 1992.
Hyvien hankkeiden miestä pidettiin liikemiehenä hyvinkin häikäilemättömänä. Poliitikkona Piilonen oli seurallinen ja helposti ystävystyvä, mikä loi mahdollisuudet moniin pienempiin palavereihin hankkeiden edistämisessä. Naapuri Heikkilän talon opettajapoika Emil Sipinen antoi Kallesta varsin huonon kuvan kirjoittaessaan kotiin 1907 ja varoitellessaan tekemästä mitään sopimuksia Piilosen kanssa: ” Se on täysi hämähäkki!”. Erityisesti näytti häntä kalvaneen koskikaupat tehtaan kanssa, joista Heikkilä sai vain 416 markkaa. Heikkilä oli kuitenkin ollut päätalo ja omisti varmasti alun perin vesioikeuksia enemmän kuin Piilola. Piilolan talo oli aiemmin ollutkin Heikkilää pienempi, mutta Kalle laajensi vanhan tuvan jatkoksi uuden komean osan, jossa oli suuri sali vieraita varten, uusi makuukamari ja monille tuttu suuri lasiveranta hienona sisääntulona. Korkea laajennus osa kohosi siis juuri tänne portillepäin, jonka ohi kuljettiin lossille.
Piilolan talo purettiin 1960-luvun lopulla.
Muistolaatta löytyy Piilolan talon alueelta. Kotiseutuyhdistyken Kalle Helander kävi sen juuri puhdistamassa. Sen laitettiin yhdistyksen aloitteesta 1979. Aika vaatimatonhan tuo on, mutta Piilosen varsinainen patsas Itsenäisyydenpuistossa Viiskulman etelänurkassa osoittaa jo paremmin tämän miehen arvoa Äänekosken kaupungille.
Wiipurin Sanomissa ollut ”kirje Keski-Suomesta” kuvaa Kalle Piilosesta syntyneitä kahdenlaisia mielikuvia.
Rautatienrakentamista Saarijärweltä Suolahteen on anonut myöskin sahanomistaja Piilonen Ääneskoskelta. Hänelle tuo rata tulisi olemaan erittäin edullinen, sillä ensikseenkin tulisi se kulkemaan Piilosen sahan ohitse ja Hietaman koskella saman miehen omistaman Möttölän ja Suojoen tilojen maiden halki, joten noiden niin hywin sahan kuin maatilojenkin arwo suuresti kohoisiwat. Hywin tunnettua onkin, että vaikka edusmies Piilonen wiime waltiopäiwillä ei ainoatakaan kertaa esiintynyt julkisesti puheenwuoroa käyttämällä säädyn istunnoissa, toimi hän rautatiewaliokunnan jäsenenä ja yksityisissä ”istunnoissa” sen innokkaammin saadakseen radan ohjatuksi Äänekosken siwutse Suolahteen. Paljon puuhaa, matkoja ja mustetta owat Äänekosken isännät uhranneet nykyäänkin wastustaessaan keskisuomalaisten anomusta rautatien rakentamisesta Saarijärweltä Uuraisten kautta Jywäskylään. Mutta saanee toki pitää warmana etteiwät yksityisten itsekkäät pyyteet pääse siinä määrässä waikuttamaan, että yleiselle ja paikalliselle liikenteelle wahingoksi rata rakennettaisiin Suolahden korpiin.
Kuvateksti 4: Kalle Piilonen oli varsin maalaismainen isäntä, joka ei paljon Helsingissäkään vaatteilla koreillut. Tämä usein nähty kuva kertoo ilmeisen hyvin Piilosen ulkoisesta olemuksesta.
