Rantamäkelän tilalla vietetään kiireistä aikaa. Keväällä tehdyt istutukset ovat valmiita syötäväksi.
Johanna Korhonen asettui 15 vuotta sitten tutun kurkihirren alle, mummolaan. Kun eno luopui tilan pidosta vuonna 2009, astui tupaan emäntä. Mäkelänkylällä olevalla tllalla on pitkät perinteet paikkakuntalaisten ruokahuollon suhteen.
Johanna Korhonen kertoo, että hänen kotonaan sekä mummolassa on viljelty aina erilaisia hyötykasveja.
– Yrittäjyys on verenperintö. Kun eno sanoi, että jatka tästä mihin jäin, niin minähän jatkoin. Olen saanut neuvot suvusta ja toivon, että pojat lähtevät jatkamaan perinteistä tilaa, sitten kun on sen aika.
Lähi- ja luomuruoka ovat nyt huudossa. Ihmiset ovat alkaneet arvostaa lähellä tuotettua ruokaa. Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Kuljetuskustannukset säästyy kun hiilineutraali ajattelu alkaa olla tätä päivää.
– Kuluttajat ovat valveutuneita ja haluavat ostaa lähellä tuotettua, ei tehotuotettua ruokaa. Aihe on itselle tärkeä ja miksipä ei laitettaisi sanomaa eteenpäin, Johanna Korhonen sanoo.
Kuluttajat haluavat myös tietää tuotantoketjun jalanjäljet.
– Se on meidän helppo kertoa, Johanna naurahtaa.
Rantamäellä kasvaa juureksia, punajuurta, porkkanaa ja perunaa, mutta ehkäpä tilan tutuin tuote on sipuli. Valkosipulia kasvatetaan ”kymmeniä kiloja”. Tilalla on suoramyyntiä, mutta maan viljaa saa myös kaupasta ja marketista.
– Valkosipulin kysyntä on kasvanut vuosien aikana hurjasti ja vuosi vuodelta saamme lisätä sen tuotantoa. Nyt toimitamme sipuleita tuoreina niin Citymarketiin kuin Voikukkaankin ja talven mittaan sitten kuivattuna. Valkosipuli ei ole enää mitenkään eksoottinen tuote, vaikka vanha lajike onkin.
Vuosien varrella on Johanna kokeillut myös uusia lajikkeita.
– Joistain tulee ikisuosikkeja, joilla on hyvä jatkaa.
Pellot sijaitsevat omalla kylällä.
– Viljelyaloja on monessa eri paikkaa. Harrastamme kiertoviljelyä, jolla saadaan minimoitua myrkkyjen käyttö.
Kiertoviljely on hyvä ja ekologinen tapa saada rikkakasvit kuriin.
– Se on muutenkin hyvä tapa maaperälle. Maa pysyy hyvänä kun sitä pystytään lepuuttamaan aina välillä tai kasvattamaan siinä kasveja joita ei syödä. Maata pitää hoitaa, eikä siitä saa nyhtää voimaa pois.
Kuluva kesä on ollut viljelijälle hyvä.
– On ollut sadetta ja poutaa sopivassa suhteessa. Kuivana aikana nostamme järvestä vettä kasteluun. Sumiaisjärvi on pysynyt puhtaana, ja se on mahdollistanut kastelun.
Ei vain viljelyä, sillä polttopuiden menekki on varmaa.
– Viime talven sähkönhinnan epävarmuus johti siihen, että polttopuiden kysyntä lisääntyi siten, että olisi jo pitänyt olla sihteeri, joka vastaa kyselyihin. Olemme pitäneet myös leppähalkoja savusanunan lämmittäjille. Rankametsällä ja puusavotassa lentää klapi ja juttu ja meistä se on parasta parisuhteenhoitoa, Johanna hymyilee.
Myös pojat, Markus ja Tuomas ovat innokkaita osallistujia.
– Neljännelle luokalle menevä Tuomas kalastaa ja on innokas metsämies. Tokaluokkalainen Markus seuraa isoveljen jalanjäljissä. Pojat nostavat mielellään perunoita ja ovat mukana polttopuiden teossa. Äiti ja isä antavat myös oman panoksensa eli yhdessä me näitä hommia tehdään.
Tilalla eletään nyt kiireistä aikaa. Johanna kertoo, kuinka vähän ennen joulua on hiljaisempi hetki.
– Kun aurinko alkaa olla korkeammalla, alkaa taimien kasvatus. Kasvihuoneen tomaatit ja paprikat vaativat pitkän esikasvatuksen.
Vaikka tilalta tulee ruokapöytään tuotteita, on varsinaiseen leipätyöhön lähdettävä.
– Tämä on kallis harrastus. Jotta saisi elantonsa näiltä pelloilta, pitäisi tuotantoa lisätä roimasti, siihen emme ole vielä valmiita, Johanna naurahtaa.
