Maailman rauhaa on lähdetty varmistamaan nuoruuden innolla ja kokemusten perässä, muistelevat äänekoskelaiset rauhanturvaajat.
Joulukuussa juhlistetaan suomalaisen rauhanturvaamisen pyöreitä merkkivuosia. Ensimmäiset joukot lähetettiin Egyptin Sueziin tasan 60 vuotta sitten 10.12.1956.
Esko Kivimäen ja Antti Kettusen rauhanturvaoperaatioista on jo reilusti aikaa, mutta vuodet eivät ole haalistaneet kokemuksia.
– Muistan edelleen ensimmäisen yön, kun saavuin joukkoni matkassa Namibiaan ilman matkatavaroitamme tai yösijaa. Pimeä tuli kuin valokatkaisimella olisi valot sammuttanut ja me nukuimme kirkkaan tähtitaivaan alla, Kivimäki maalailee muistoaan.
Äänekoskelainen Kivimäki lähti Afrikan rannikolle vuonna 1989 valvomaan Namibian itsenäisyyttä ja vaaleja. Hän vietti vuoden keskellä Ambomaan savannia raportoimassa ylös erään risteyskohdan liikennettä.
– Se oli nuoren miehen seikkailunhalua. Jotkin työkavereistani olivat olleet rauhanturvaoperaatioissa ja niin minäkin päätin lähteä katsomaan maailmaa.
Kuulumisia vaihdettiin kirjeillä ja kotipaikkakuntansa uutiset Kivimäki seurasi kaukomaille tilaamastaan Sisä-Suomen Lehdestä. Luettuaan lehdet hän lähetti ne eteenpäin Namibian sisämaahan suolahtelaiselle Antti Kettuselle.
Kroatiassa vuonna 1992 palvellessaan Esko Kivimäki matkusti lomillaan säännöllisesti Suomeen tuoreen vaimonsa luo. Aiemmalla Afrikan reissulla hän piti yhteyttä sukulaisiinsa kirjeitse ja vieraili vain juhannuksena kotimaassa.
AFRIKAN REISSU oli Kettusen viimeinen rauhanturvamatka. Sen jälkeen isän velvollisuudet menivät maailman rauhan edelle.
– Minäkin lähdin alunperin matkaan puhtaasti mielenkiinnosta. Ensimmäinen operaationi vartiojääkärinä vuonna 1974 oli hieman erikoisempi, sillä turkkilaiset tekivät juuri maihinnousua Kyprokselle, Kettunen kertoo.
– Silloin oli tohinaa ympärillä mutta muut reissut Egyptin Siinain erämaahan ja Namibiaan ovat olleet huomattavasti rauhallisempia.
Antti Kettunen on yksi äänekoskelaisista Nobel-palkituista, siitä muistuttaa valkoinen muistoristi juhla-asun rintapielessä. Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin YK:n rauhanturvaoperaatioissa ennen vuotta 1988 palvelleille, joista suomalaisia on noin 20 000 henkilöä.
Palkintoa arvokkaampia ovat kuitenkin kokemukset. Kettunen esittelee valokuvista, kuinka Kyproksella vartioaseman tiloihin rakennettiin sauna tynnyrikiukaineen ja kuinka päiviä vietettiin rakennuksen katolla vahdissa.
– Sellaisissa oloissa vaaditaan rauhallista ja pitkäjänteistä luonnetta. Räiskyvät persoonat eivät tule toimeen, kun ollaan niin tiiviisti yhdessä pienen porukan kesken.
Antti Kettunen kertoo, että suomalaisten oli päästävä saunomaan kuumuudesta huolimatta. Tässä miehet valmistelevat tynnyristä kiuasta Kyproksen vartiopaikalleen. Kuva: Kettusen kotialbumi
Antti Kettunen oli suunnitellut rauhanturvaajaksi lähtemistä jo armeija-aikanaan kavereidensa kanssa. Kuvassa Kettusen rauhanturvajoukkoa Kyproksella vuonna 1974. Kuva: Kettusen kotialbumi
PERINTEISISSÄ YK:n rauhanturvaoperaatioissa miehet ja vuodesta 1991 eteenpäin naisetkin valvovat pääasiassa aselevon noudattamista ja estävät tulitaukorikkomuksia.
Puolustusvoimien valmistavassa koulutuksessa hiotaan ryhmän toimintaa, kerrataan sotilaan perustaidot ja perehdytään toimialueeseen.
Suomeen takaisin saapuville järjestetään kotiutumiskoulutus, jossa käsitellään stressiä, ihmissuhteita ja arkeen paluuta.
– Tietysti arkirytmiin palaaminen vaatii hetken, mutta en koskaan kokenut sitä erityisen haastavana. Lähtiessä on oltava varma, että haluaa lähteä matkaan oikeista syistä eikä pakoilemaan asioita Suomessa, ne nimittäin tulevat vääjämättä vastaan, Kivimäki huomauttaa.
Suomen Rauhanturvaajaliitto huolehtii rauhanturvaajista ja heidän omaisistaan palveluksen aikana sekä sen jälkeen. Liitto tarjoaa kriisinhallintapalveluksesta palaaville vertaistukea ja muun muassa järjestää koulutuksia.
Koko Äänekosken alueelta rauhanturvaajien liiton Keski-Suomen paikallisyhdistykseen kuuluu 21 henkilöä.
ANTTI KETTUSEN matkat rohkaisivat palvelukseen nuoren sukulaispojan, joka kävi Afganistanissa muutama vuosi sitten.
– Voisin mielelläni vielä itsekin lähteä uudelleen reissuun, mutta nyt taitaa tulla jo ikä vastaan, Kettunen harmittelee naureskellen.
Esko Kivimäelle ulkoilmaelämä riittää loppuiäksi mutta rauhanturvaajaoperaatioista on jäänyt tiiviitä ystävyyssuhteita. Yhteyttä pidetään vuosikymmeniäkin myöhemmin.
– Poikia seurustelee toistensa siskojen kanssa ja palveluskavereista on tullut lasten kummeja. Läheisimpien ystävien kanssa soittelemme viikottain ja isommalla porukalla tapaamme kerran vuodessa.
Kivimäen kanssa vuonna 1992 entisen Jugoslavian sisällissodan jälkimaininkeja valvonut rauhanturvaajien ryhmä juhlisti 20-vuotismerkkipäiväänsä vartioasemansa lähistöllä Kroatiassa muutama vuosi sitten.
– Äänekoskelainen Duo Tornado lähti vetämään meille sinne keikan. Tornado esiintyy myös vuosittaisilla talvipäivillä Äänekoskella. Tammikuussa me jälleen kokoonnumme yhteen muistelemaan tarinoita, joita vain toiset rauhanturvaajat voivat ymmärtää.
Lisää tietoa Suomen rauhanturvaamisen juhlavuodesta ja rauhanturvaajien veteraanistatuksesta löytyy Suomen Puolustusvoimien nettisivuilta.
