Suolahden yhtenäiskoululla, Sykillä, muisteltiin reilun 50 vuoden takaisia aikoja, kun viimeiset Suolahden yksityisestä yhteiskoulusta, SYKistä, valmistuneet kohtasivat toisensa riemuylioppilaina.
Se ensimmäinen SYK oli jatkoa Kukkulalla toimineelle Elisenvaaran yhteiskoululle, joka tuli siirtokouluna Suolahteen vuonna 1944. Viimeiset ylioppilasluokat valmistuivat sieltä joko kieli- tai matematiikkalinjalta vuonna 1973. Mukana mukavassa kohtaamisessa oli myös entisiä opettajia ja terveydenhoitaja.
– Tämä on minulle historiallinen luokka. Aloitin työurani matemaattisten aineiden opettajana vuonna 1965 sain nämä nykyiset riemuylioppilaat oppilaikseni, kun he aloittivat keskikouluun. Vedin luokkaa viiden vuoden ajan opettaen matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, Irja Laine muisteli.
Hän kertoi, kuinka hienoa oli päästä uuteen koulurakennukseen vuonna 1968 ja kuinka hienoa on päästä kurkistamaan tähän nykyiseen.
– Moni oppilas on jäänyt mieleen, mutta erityisesti tuo Ahokkaan Teuvo, jolla oli ilmiömäinen päässälaskun taito, Laine naurahti.
Kuvaamataidon opettaja Kari Aaltonen ihmetteli vuosikymmenten nopeaa kulumista. Hän tuli Telakalle vuonna 1969 ja jäi eläkkeelle 35 vuotta myöhemmin. Luokanopettaja Sinikka Hintikka toimi oppaana, kun kierrettiin tuttuja käytäviä, jotka olivat muuttuneet aikojen saatoksessa varsin vieraiksi. Aaltosellakin oli mennä tutut seinät sekaisin, sillä talossa on tapahtunut isoja muutoksia.
– Olisipa ollut minun aikana näin hienoa, Aaltonen tuumasi, eikä ollut tunnistaa vanhaa kuvisluokkaansa, nykyistä fysiikan ja kemian luokkaa. Fysiikan ja kemian lehtori Vesa Takala muisteli luokkansa olleen ”tuossa käytävän toisella puolella”.
Terveydenhoitaja Kerttu Pöyhönen kertoi, kuinka hänellä oli ”toistatuhatta oppilasta” hoidettavana: mitattavana, punnittavana ja rokotettavana. Nyt Sykistä löytyy kaksi terveydenhoitajaa.
– Oppilashuolto nappaa ison osan terkkarin arjesta, Hintikka kertoi.
Riemuylioppilaat sai kasaan toimelias ohjelmaryhmä, jossa olivat mukana Satu Auvinen (Noronen), Maija Innanen (Nieminen), Sirpa Falck-Leppänen, Marja-Leena Koivisto (Aho) ja Marjatta Puttonen.
– Perustimme WhatsApp -ryhmän jonka kautta saimme kalasteltua mukaan monta luokkalaistamme, Auvinen kertoo.
Lähes tasan 50 vuotta sitten painoi 37 valkolakin päähänsä Suolahden yhteiskoulusta. Ohjelmaryhmä tavoitti heistä 26.
– Osa on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja osa asuu ulkomailla. Olen todella iloinen, että saimme kasaan 22, Helsingistä juhlaan tullut Maija Innanen iloitsee.
Ryhmän kuopus, Innanen painoi valkolakin kutreilleen ollessaan 17-vuotias.
– Syntymäpäivääni vietin 4. kesäkuuta ja jouduin anoa läänin alkoholitarkastajalta luvan lähteä Summasaareen juhlimaan lakkiaisia, Innanen naurahtaa.
Vahva urheiluvaikuttaja ja Stadion säätiön johdossa kymmenen vuotta toiminut Innanen kertoi Suolahden koululaitoksen antaneen hyvät eväät elämään.
– Valitsin pitkän matikan kieliluokan sijaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut valita toisin, sillä työni puolesta kielitaitoa on tarvittu, Innanen sanoi.
Kaulaan ripustettu nimilappu auttoi tunnistamaan. 1970-luvuna aikainen fontti kertoi kuka kukin on ja muistamista helpotti myös sen aikainen kuva.
Heikki Pitkäsen isä, Veli-Matti Pitkänen,toimi rehtorina vuodesta 1966 vuoteen 1989 saakka. Ja Heikki Pitkäsen äiti, Raili, matemaattisten aineiden opettajana. Moni huudahtikin Heikin nähdessään: ”Sinusta on tullut äitisi näköinen!”
– Oma lakki ei täytä enää laatuvaatimuksia, joten käytössäni on isäni lakki, Pitkänen naurahti esitellessään mukavasti kellastunutta ylioppilaslakkia.
Leena Leskiselle (os. Oittinen) koulu on tuttu. Hän on tehnyt vielä eläkepäivillään sijaisuuksia Sykillä.
– On ihan ihmeellistä, että tapaamme näissä merkeissä. Pistää miettimään, kuinka 50 vuotta on mennyt niin sukkelaan, Leskinen sanoi.
Nykyaikaisessa oppimisympäristössä riitti ihmettelemistä. Luokissa ei ole enää suoria pulpettirivejä ja liitutaulukin puuttuu. Karttakeppi ja moni muu tuttu opetusväline on saanut väistyä teknologian tieltä. Mutta jumppasali oli tuttu, ja vieläpä ihan samalla paikalla!
– Tässä juhlavassa salissa me saatiin nämä ylioppilaslakit. Mutta miten ihmeessä tuo portaikko on noin kutistunut, salissa ihmeteltiin.
Päivä jatkui muistellen ja kuulumisia kuulostellen. Koolle tulleista vain viisi asuu enää paikkakunnalla. Ohjelmassa oli käynti sankarihaudalla ja tutustuminen Museo Väksyyn. Ravintola Keiteleessä lounasta tahdittamaan tuli upea Mieskuoro Metsot ja nähtiin teatterialalla elämäntyönsä tehneen riemuylioppilaan, Teuvo Ahokkaan, esittämä hieno monologinäytelmä Romeo ja Julia.
Kukkulan kouluta otettu kuva kiinnosti ja sieltä moni itsensä löysikin. Teuvo Ahokas kuvassa vasemmalla, lätsässään.
