Rippikoulu kiinnostaa myös kirkkoon kuulumattomia nuoria. Riparisuosio johtunee siitä, että riparia tehdään entistä enemmän nuorten ehdoilla.
Äänekoskelaisista 74 prosenttia kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta tänä vuonna riparin käy jopa 91,5 prosenttia koko ikäluokasta. Kansallisen keskiarvon mukaan 84 prosenttia ikäluokasta käy riparin, joten Äänekosken rippikoulussa on jotain erityisen puoleensavetävää.
– Riparille halutaan, kun kaikki kaveritkin menevät. Osa käy riparia, muttei mene konfirmaatioon. Osa nuorista taas haluaa rippikouluun jälkeen liittyä seurakunnan jäseneksi ja heidät kastetaan ennen konfirmaatiota, rippikoulupappi Suvi Löytynoja sanoo.
Rippikoulutyö on muuttunut viime vuosina huikeasti: poissa ovat perinteiset raamattupiirit, rippikoulukokeet ja kuivat luentomaiset rippikoulutunnit.
– Perusasia on sama, eli katekismuksen sisältö, mutta vuosien saatossa opetuksessa on kehitytty paljon pohtivampaan suuntaan. Rohkaistaan jakamaan omia ajatuksia, tuntoja, kysymään jos on kysyttävää ja tietenkin myös kuullaan nuoria, Löytynoja sanoo.
– Välillä on tavallisempaa opetustuokiota, mutta opetus yritetään sulauttaa muun toiminnan joukkoon, että tulisi sitä oppimista myös huomaamatta, Henna Viinikainen sanoo.
RIPPIKOULU ALKAA jo syksyllä ja huipentuu kesäiseen konfirmaatioon. Talven ja kevään aikana tapaamisissa paneudutaan kirkon toimintaan ja sen eri muotoihin. Tänä kesänä Äänekoskella järjestetään viisi rippileiriä Laajaniemessä, yksi Virossa, yksi Lapissa ja lisäksi on olemassa vielä ilta- ja päivärippikoulut. Rippikoululaisia on yhteensä 216.
– Hyvä työ kantaa hedelmää. Äänekoskella on selvästi panostettu rippikoulutoimintaan. Ote on aiemminkin ollut hyvä, mutta nyt uuden rippikoulusuunnitelman myötä nuorten osallistaminen on noussut entisestään. Nykyään kysellään jo talven aikana, että miten nuoret haluavat rippileirin toteuttaa ja mitkä ihan tavalliset asiat heitä kiinnostaa, Viinikainen sanoo.
Nuoret näkevät rippikoulun niin kiinnostavana ja hauskana, että viime vuoden rippikoululaisista jopa kolmasosa ilmoittautui isoskoulutukseen.
– Omalla riparilla isostoiminta näytti niin hauskalta, niin lähdin mukaan, Saija sanoo.
– On kiva, kun tässä saa tehdä juuri niin paljon, kuin haluaa, eikä ole mitään pakollista tuntimäärään, Viivi sanoo.
– Näkee, että nuorilla on kivaa. Täällä on paljon erilaisia ihmisiä, ja se on hyvä, sillä onhan kirkossa erilaisia ihmisiä, Viinikainen sanoo.
TÄMÄN VUODEN riparinuoria kiinnostavat muun muassa pelaaminen, muoti, tietokoneet, urheilu, mutta myös taivaan ja helvetin olemassaolo. Kuoleman ja kärsimyksen teemat ovat Löytynojan mukaan usein esillä, kun nuorten kanssa puhuu uskosta.
– On kysytty paljon, että millaista taivaassa on ja mikä on elämän tarkoitus ja usein palataan kärsimyksen teemoihin. Me jopa toivotaan, että meitä vähän haastetaan ja kysellään vaikeitakin asioita, joihin ei ole suoria vastauksia, Löytynoja sanoo.
Kuoleman teema nousee esiin myös, kun nuoret tutustuvat paikallisten suntioiden työhön. Sari Vehmanen–Mäntynen on toinen suntioista, joka tekee riparityötä mielellään ja paljon.
– On tärkeää, että nuoret näkee minkälaista seurakuntatyö on sen papin ja ehtoollisen lisäksi. Tässä vuoden aikana työntekijät tulevat laajasti tutuksi ja samalla näytetään esimerkkiä yhteisöllisestä tekemisestä. Ehkä se helpottaa oman paikan löytämistä seurakunnassa, kun tietää suuremman kokonaisuuden, Vehmanen-Mäntynen sanoo.
Naiset haluavat lähettää terveisiä kirkon ja seurakunnan päättäjille, jotka pohtivat, miten seurakunta saataisiin lähemmäs ihmistä ja jäsenmäärä nousuun.
–Rippikouluun tulee panostaa. Ei mikään muu toiminta tavoita näin paljon
seurakuntalaisia, naiset toteavat.
RIPARINUORET naureskelevat yhdessä, joku piirtää, joku näprää kännykkää. Kun kysytään, kuinka moni uskoo Jumalaan, tusinasta nousee vain yksi käsi. Käden omistaja on myös porukan ainoa, joka ei vielä kuulu kirkkoon.
– Tarkoitus oli vaan lähteä, kun kaveritkin lähti, mutta nyt mä ehkä liityn kirkkoon, Satu sanoo.
Nuoret ovat lähteneet riparille monista syistä, vanhempien tahdosta, kavereiden takia tai ihan muuten vaan. Ketään ei kaduta, vaikka uskonnon opiskelu ei ehkä ole se kiinnostavin asia. Yhdessä isosten kanssa opiskelu ja yhdessäolo on saatu niin mukavaksi, että kaikki nauttivat olostaan.
– Tää on rentoa ja mukavaa, Santtu sanoo.
– Ja ruoka on tosi hyvää! nuoret toteavat yhteen ääneen.
PÄIVÄRIPPIKOULUSSA Raamatun tapahtumia on opiskeltu luomalla niitä uudestaan Minecraft-pelissä. Tämäkin idea tuli suoraan isosilta.
– Me keksitään sellaisia leikkejä, jotka sopii kaikille ja sitten viikon edetessä muokataan tekemistä enemmän ryhmän näköiseksi. Onhan se ihan hyvä, että rippikoulukin tuodaan nykyaikaan, isoset Viivi, Saija ja Esa kertovat.
No miten sitten se pääasia, eli usko ja seurakunta, kiinnostavatko ne?
– Jollakin tasolla. Ei ehkä ihan suoraan uskontona, mutta yhteisöllisyyden kautta. Raamattuakin ymmärtää, kun osaa ajatella vertauskuvallisesti, nuoret sanovat.
