Savipohjan kylällä on järjestetty viime vuosina uudenvuoden ilotulitus, joka alkaa olla jo valtakunnallisestikin yksi näyttävimmistä.
– On tämä kasvanut aika nopeasti, huokaa Ville-Matti Laine.
Nyt on puhe ”Mämmen ruutiukkojen” ilotulituksesta, joka on huomattu yhä laajemmissa piireissä.
Ilotulitus nähtiin jälleen uudenvuodenaattona. Osallistujamäärää piti rajata – tässä tapauksessa ei pelkästään koronan, vaan suuren kiinnostuksen takia.
– Yleensä näitä tapahtumia mennään katsomaan suuriin kaupunkeihin, tässä tullaan metsän keskelle, sanoo Janne Virtanen, yksi ruutiukoista. Tapahtumapaikka mahdollistaa paitsi isompia turvavälejä ja sitä kautta isompia tulitteita, niin myös muita efektejä, jotka eivät kaupungin valohälyssä toimisi – alkaen ihan rakovalkeasta.
Laine ei huokaa asiaa väsymyksen takia, vaan ihmetelläkseen, miten nopeasti tekijät ovat itse nostaneet rimaa.
– Tämähän on todella hauskaa, vaikka työmäärä on ollut järjetön, hän lisää.
Mennään tapahtuman juurille, noin kymmenen vuoden päähän, pienen pellon pientareelle Mämmen laitamilla sijaitsevaan Savipohjan kylään.
Ammattilaisena ilotulituksia ampuvalla Ville-Matti Laineella oli muutama näytöksistä ylijäänyt ilotulite. Hän ampui niitä lasten ja lähinaapurien iloksi ja uudenvuoden kunniaksi.
Vähitellen pari muutakin naapuria kiinnostui. Vuonna 2013 oltiin jo siinä tilanteessa, että tilaisuuteen varattiin entistä isompi pelto, ja naapurit keräsivät yhteisen kassan ilotulitteiden hankkimiseksi. Viranomaisilmoituskin tehtiin.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että seuraavan vuoden näytöksen suunnittelu alkaa jo alkuvuonna, kun tapahtuman ydinryhmä kokoontuu saunomaan ja käymään läpi edellistä ilotulitusta.
– Joka vuodeksi on yritetty kehittää jotain uutta. Tämänkin vuoden yllätys taidettiin puhua jo tammikuussa. Ei siitä vielä sen enempää, Ville-Matti vaikenee.
Ville-Matin ja Jannen lisäksi mukaan tuli samanikäistä ja samanhenkistä porukkaa lähitienoolta: Kauton Tero, Linnan Mikko, Lähteenmäen Reijo, Piilosen Jari ja nyt myös toisen polven ruutiukkona Lähteenmäen Oskari. Apuna on muitakin aktiiveja.
Miehet myöntävät, että tapahtuman suunnittelu on vähintään puolet hauskuudesta, ellei peräti enemmänkin.
– Kun on joulusiivoukset tehty ja joulut vietetty, niin sitten lähdetään jaloista pois. Välillä emännät saattavat pomppia hermona kun isäntiä ei näy missään! Ville-Matti ja Janne heittävät.
Ei ihme, jos ei joulun jälkeen näy: viimeinen viikko on järjestelyjen kiireisintä aikaa. Laki rajoittaa isojen ilotulitteiden säilytystä, ja sen takia ne haetaan vasta viime päivinä.
Teatterialan pitkän linjan ammattilainen Ville-Matti Laine on ollut avainhenkilö tapahtuman taustalla. Muilla on omaa osaamista, joka on mahdollistanut monet ideat.
– Jos olen heittänyt vaikka mitä ideaa tietynlaisesta raketin alustasta tai muusta, niin pian ovat jo rälläkät ja hitsipillit päällä tai porukka valamassa betonia. Muut ovat paljon parempia niissä hommissa, Ville-Matti sanoo.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Tässä on ruutiukkojen ydinryhmä: pöydän äärellä vas. Jari Piilonen, Ville-Matti Laine, Tero Kautto ja Mikko Linna, takana Reijo Lähteenmäki ja Janne Virtanen.
Yhtenä vuonna hän haaveili tulitteita sylkevästä pyörivästä kiekosta lipputangon nokassa. Pian joku keksi virittää kiekon hunajalingon moottorista!
Kun paikalla on satoja ihmisiä, ei kyse ole pelkästään itse näytöksestä, vaan myös esimerkiksi parkkeeraamisen organisoinnista. Kaikki nämä yleisön kannalta tärkeät asiat on mietitty ammattimaiseen tyyliin. Jokaisella on oma vastuualueensa tapahtumassa.
Itse rakettien ampumisessa Ville-Matilla on hyvät assistentit, sillä myös Reijo Lähteenmäki ja Janne Virtanen ovat käyneet ampujakoulutuksen.
Kun tapahtuma kasvoi, tekijät huomasivat nopeasti, että pelkkä rakettien räiske ei enää innosta. Viisi vuotta sitten mukaan tuli musiikki, jonka tahtiin show esitetään. Tänä vuonna nähdään jo neljännen kerran myös lapsille suunnattu ruutiukkotarina ilotulituksen lomassa.
Roolien näyttelijät löytyivät tapahtuman järjestäjien joukosta, mutta Ville-Matin kirjoittaman tarinan lukee tallenteena ammattinäyttelijä, Teatteri Eurooppa Neljän Jari ”Sintti” Silventoinen. Musiikista tarinan taustalle vastaa saman teatterin kapellimestari Toni Lepistö ja rumpali Jaska Tabell.
Kun kaikki tehdään talkootyönä ja välineistöä löytyy omasta takaa, voidaan kaikki rahat käyttää itse tulitteisiin. Jos kyseessä olisi ns. kaupallinen tapahtuma, budjetti olisi kolminkertainen – mutta tulitteita olisi sama määrä.
Jännitettävää riitti ennen valoshowta: antavatko alueviranomaiset luvan tämänkaltaisille tapahtumille vuodenvaihteessa.
Kyllä antoi, ja tilaisuus oli jälleen kerran loistokas.
Lataaminen ohjeiden mukaan on tarkkaa hommaa. ”Viltsun urkuja” lataamassa Tero Kautto ja Mikko Linna.
Uusia laukaisualustoja rakennetaan tarpeen mukaan, eikä mikään idea ole liian hullu toteutettavaksi.
