Käytä oikeuttasi ja ongi.
Jos kalakaveri Haapasen Emililtä kysyy mikä se on paras onkikala niin vastaus on varma. Se on se mikä saadaan. Ei värillä eikä lajilla ole niin väliä, kunhan vaan nappaa ja sätkii ongessa. Kun kala nappaa unohtuvat kännykkäpelit ja telkkarin piirretyt. Sen verran istuu saalisvietti nykysukupolvissakin, että ongella ollessa muu humpuuki väistyy.
– Äänekoskella on mahottoman hyvät onkivedet, suorastaan Suomen parhaat, mutta hirveän vähän onkijoita.
Ihan pian viisivuotias Emil ihmetteleekin, miksei täällä ole muita onkimassa. Joka puolella on kalapaikkoja. Pankkarilla, venelaitureilla, Möljällä, silloilla, Häränvirralla ja vaikka missä.
– Niillä on varmaan niin kiire, ettei ne kerkeä rauhoittumaan, Emil tietää.
Ihan tavallinen onki maksaa kaupassa muutaman euron ja kalaa tulee paremmin kun siihen vaihtaa vähän pienemmän koukun. Syöttihommat ovat tärkeä osa onkireissua.
– Matoja ei meinaa löytyä pellosta, jos on ollut kuivaa, mutta kyllä muovimatokin taikka toukka toimii, Emil opastaa.
Koska Äänekoskella käydessä käydään aina ongella, on pakastimessa aina pari vedellä täytettyä limpsapulloa valmiina odottamassa.
– Kalat ei mene helteellä pilalle, kun ne pysyy kylmänä muovikassissa, nuori kalastaja opastaa. Hän tietää myös, että kala pitää tappaa heti, ettei se kidu vaikka sillä on kidukset.
Mieleinen juttu nuorelle kalastajalle on kalaruoka. Suu menee vehnäselle etenkin kuin syödään itsepyydettyä kalaa.
– Kaikki kalat maistuu hyvälle, kunhan niissä ei ole ruotoja. Semmonen ruodoton on parasta, herkuttelija tietää.
– Kuule tiijätkös, minkä takia kuore haisee kurkulle ja pahalle, mutta kurkku ei haise kuoreelle vaan hyvälle?
Ottiatuota hyvä kysymys, mutta jotenkin on kansa kaikonnut perinneherkkujen äärestä. Viime talvena törmäsin sentään yhteen kuoretirrin ystävää. Nyt meitä on ainakin kolme koko maassa, minä Emil ja hän.
– Oiskohan kiiski hyvää pitsassa, tai salakka, nuori tuotekehittelijä innostuu innovoimaan.
Myöntelen, että vois olla ja pitäs ainakin kokeilla. Vois voittaa Välimeren ökliäiset, ehkä?
Siis kalalle kansalaiset kera kakarain. Jokamiehen oikeudet opiksi, iloksi ja virkistykseksi.
Kuore on kaunis peto, joka haisee kurkulle ja maistuu hyvälle?
