Salipulan juurisyyt eivät oikene vastakkainasettelulla

Jo vuosien ajan on Äänekoskella puhuttu urheilijoita riivaavasta salipulasta. Keskustelu on äitynyt jo varsin räikeäksi, ja tikun nokkaan on nostettu koripalloa harrastavat joukkueet ja juniorit. Kysyimme Huiman Aden Kariukin ja Kipinän Joni Hautsalon mietteitä kuumana käyvästä salikeskustelusta. 

Koripallokaupunkina tunnettu Äänekoski on saanut hyvää ja positiivista näkyvyyttä valtakunnan tasolla, kun kaupungista löytyy kaksi seuraa, jotka mittelevät koko Suomen – ja pienemmässä mittakaavassa koko kaupungin – koripalloherruudesta, kun Huiman miesten sekä Kipinän edustusjoukkueet pelaavat kaudella 2024-2025 Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla M1DA.

Kun keskustelua seuraa, tulee väkisin huomanneeksi vastakkainasettelua koripallon ja salibandyn osalta. Kipinän Joni Hautsalo ja Huiman Aden Kariuki ovat harmissaan käydyn keskustelun sävystä. He sanovat, ettei kyse ole siitä, sopivatko seurojen pelaajat samaan saliin, vaan siitä, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja, joille on järkevää peliaikaa merkata.

– On aivan ilmiselvä asia, että jokaisella lajilla täytyy olla toimintaympäristö, jotta voidaan toimintaa kehittää. Ymmärrän hyvin salibandyn tuskan, Aden Kariuki sanoo.

On melkoinen ruljanssi saada sovitettua salivuorot kaikille toimijoille, sillä Äänekoskella harrastetaan paljon!

– Se osapuoli, joka joutuu joustamaan eniten, ei ole optimaalisessa asemassa. Mutta se, että toiselle lajille mahdollistetaan toimintaedellytykset ei voi tarkoittaa sitä, että ne viedään toiselta pois. Se on meidän suurin kynnyskysymys, ei niinkään Kipinä-Huima asettelusta, tai koripallo-sähly -asettelusta. Jos näin aletaan puhua, ollaan menty kauaksi salipulan  juurisyistä, Kariuki lisää.

Huima ja Kipinä ovat antaneet yhteistyössä selvityksen lautakunnalle, joka pohtii parin viikon päästä salipulaa. Asia palautettiin uudelleen valmisteluun, kun ajatus Liikuntatalon vasta uusitun joustoparketin pinnoittaminen muovimatolla torpattiin.

– Ei todellakaan haluta luoda vastakkainasettelua, vaan sitä, että jokaiselle löytyisi edes jollain tavalla tyydyttävä ratkaisu, Joni Hautsalo sanoo.

Kariuki sanoo, että salipula ei ole yht´äkkiä syntynyt ongelma.

– Väistövuoroista on käyty paljonkin keskustelua aiempina vuosina, mutta aika äkkiä ilman ennakko tietoja se liikunta- ja kultuurilautakunnan esitys annettiin meidän pöydälle.

Koripalloväki on valmis keskustelemaan avoimesti ja asiapitoisesti, mitkä ovat oikeat tilatarpeet.

– Näemme, että Äänekoski kuntana pitäisi olla tukemassa kaikkia liikkujia, vastaamalla oikeisiin tilatarpeisiin. Tällä hetkellä meillä on tälläainen ongelma, koska tilat eivät palvele seurojen iltakäytön tarpeita . Haluaisin, että löydetään kultainen keskitie ja jätettäisi äärimmäinen ajattelu pois keskustelusta, Kariuki sanoo.

Myös Hautsalo harmittelee juupas-eipäs -keskustelua ja sen sävyä.

– Urhon puoleen olemme pitäneet yhteyttä ja keskustelleet siitä, että meidän tarpeet ovat ristiriidassa, eivät ihmiset  Meillä on eri tarpeet ja niitä on hyvä tuoda asiallisesti esiin. Lajikirjot voivat tukea toisiaan ja tätä meidän aluetta, jos vain puhutaan samaa kieltä. Jos päätöksenteko perustuu faktoihin, niin toivon, että asiat esitetään niin kuin ne ovat, Kariuki sanoo.

– Tärkeintä olisi päästä järkevään faktoihin perustuvaan ratkaisuun hyvässä yhteisymmärryksessä, Hautsalo komppaa.

Salibandylle lukion sali on oma tukikohta, mutta ei täytä kaikkia haluttuja tarpeita, sillä muun muassa katsomoa ei ole. Lisäksi salibandyn on väistyttävä kirjoitusten tieltä, noin seitsemän-kahdeksan viikon ajaksi täksi ajaksi on korvaavia vuoroja etsitty toisista saleista. Tänä vuonna kaupunki tarjosi väistövuoroja myös POKE:n salista

– POKEn sali on nuorten käyttäjien kukkarolle kallis harrastaa, jos siellä pitäisi läpi kauden harrastaa. Puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta se ei toteudu, jos toiset joutuu maksamaan samasta harrastuksesta enemmän kuin toiset, Hautsalo sanoo.

Lajiliitot määrittävät olosuhdevaatimukset harrastamiselle. Äänekoskella on viime vuosien aikana rakennettu saleja, mutta harmiksi eivät ole vastanneet tarpeita . Samaan aikaan kun uusia saleja on rakennettu, on vanhoja purettu: Asemakadun koulun, Hiskimäen ja Terapiatalon salit ovat pois joukkuelajien käytöstä. Numeroiden valossa, eivät salit riitä palvelemaan kaikkia iltakäyttäjiä ja heidän tarpeita, vaikka kuinka yrittettäisi exel-taulukkoon vuoroja istuttaa.

– Parhaillaan rakennetaan Äänekoskelle uutta yhteisnäiskoulua, jonne tulee sali, joka ei täytä koripallon vaatimuksia, sillä sali on liian kapea, ja siten vaarallinen lajin harrastamiselle, Hautsalo sanoo.

Huiman juniorijaosto pyörittää 14 joukkuetta ja lisäksi miesten ja naisten edustusjoukkueet. Kun pistetään päälle vielä Kipinän edustus, on viivan alla 17 joukkuetta – eli yli 200 harrastajaa.

– Kaupungin toiveena on keskittää kaikki koripallon valtakunnalisia sarjoja pelaavat Pankkarille, mutta treenivuorojen  ja pelien sovittaminen pelkästään yhteen saliin on jo mahdoton tehtävä. Jos kilpakoripallolle toinen soveltuva lattia vuorataan synteettisellä materiaalilla, täytyy tosissaan alkaa miettiä, missä koripalloa voidaan harrastaa.

Muovimattoja kaupungissa piisaa: niitä on lukiolla, Sykissä, ja uudessa, valmistuvassa koulussa.

Pelkästään Kipinän siirtäminen Pankkarille ei tuo siis itsessään ratkaisua. Eikä se poista huolta koripallon olosuhteista kokonaan,  sillä liikuntatalolla pyörii Kipinän toiminnan lisäksi kaikki Huiman nuorempien junnujoukkueiden toiminta.

– Liikuntatalo on Huiman junnukoriksen sydän, Kariuki sanoo.

– Me elämme täällä Huiman junnujen kanssa sulassa sovussa, vaikka on tuotu esiin, että Äänekoskella on kaksi seuraa ja molemmilla omat salit. Junnukoriksella on Liikuntatalolla enemmän vuoroja kuin Kipinällä, Hautsalo naurahtaa.

– Se ei ole tosiaankaan niin. Esimerkiksi tänään on mikrotyttöjen ja mikropoikien treenit, sen jälkeen tulee Kipinän miehet ja sen jälkeen vielä salibandy. Eilen oli Huima open-gym -toimintaa, sitten Lauri Markkasen koriskoulu, minitytöt, lentopalloa ja sitten vielä sulkapalloa, Kariuki vahvistaa.

– Kipinän edustus harjoittelee esimerkiksi tiistaisin klo 20-21.30. Se ei ole optimaalinen aika treeneille. Olemme olleet valmiit joustamaan ja joustetaan jatkossakin jos pyydetään, Hautsalo lisää.

Kaupungin tilapalveluiden varauskalenteria katsoessa, on Liikuntatalon suurin käyttäjäryhmä juuri Huiman koripallojuniorit.

– Mielestäni pelkän sarjatason varjolla on vaikea päätöksiä tehdä, Loppujen lopuksi juniori urheiluseurojen tärkeimmät arvot löytyvät aivan jostain muualta. Menestystä voi mitata monin tavoin: on kilpailullista menestystä ja se, miten lapsi ja hänen perhe kokevat harrastuksen. Kasvattajaseuran pitkäaikainen työ on motivoida pysymään koripalloharrastuksen parissa pidempään.

Pitää muistaa, että järkeviä tunteja harrastaa joukkuelajeja on vuorokaudessa rajallinen määrä.

–  Eikä pelkästään tunnit, vaan miten ne käytetään. Olemme ottaneet tavaksi yhdistellä monen ryhmän harjoituksia, jolloin koko sali hyödynnetään ja harjoittelua saadaan laadukkaammaksi ja mielekkäämmäksi kun kerralla salissa on useampi valmentaja ja kaikille koreille saadaan tehtyä pienryhmiä. Muissa saleissa tämä ei ole tällä hetkellä mahdollista samassa mittakaavassa.  Kariuki muistuttaa.

Löytyykö koripallon seuratoimijoilta ratkaisu huutavaan tarpeeseen?

– Liikuteltava, kevyt matto salibandylle. Molemmat salit, Pankkari ja Liikuntatalo ovat kovalla käytöllä,  ja se on fakta. Koripallolle muovimatto on riski, sillä loukkaantumiset lisääntyvät. Koska oma poikani pelaa koripalloa, toivoisin harjoittelua parketilla. Varmasti jokainen vanhempi toivoo turvallista olosuhdetta lapselleen, Hautsalo sanoo.

– Miksi haluaisimme ottaa askel taaksepäin lajin harrastamisen suhteen näin radikaalilla ratkaisulla? Toivottavasti päädytään ratkaisuun, joka palvelisi jokaista käyttäjäkuntaa, Kariuki lisää ja toivoo rakentavaa kehityskeskustelua.

– Nyt on helposti tullut se mielikuva, että seurojen välillä olisi tekijät napit vastakkain, eikä se luo mitään hyvää meidän kenenkään näkökulmasta. Päin vastoin haluaisin nähdä, että lisäisimme yhteistyötä seurojen ja lajien välillä. On helppo laittaa vastakkainasettelua jo pelkästään esimerkiksi minun ja Jonin välille, mutta todelisuudessa kohtaamme vapaa-ajalla ja korissalissa hyvässä hengessä  Kariuki sanoo.

Kipinällä on edustuksen lisäksi pomppukerhtotoimintaa Koivistossa. Kysytään nyt se kysymys, joka monen keskustelun keskipisteenä: Jos Kipinä ja Huima yhdistäisivät voimansa tai jos Kipinä lakkaisi hehkumasta, olisiko salipula selätetty?

– Ei olisi. Jos kaikki korisvuorot laitettaisi Pankkarille, niin ei tulisi mahtumaan. Tämä ratkaisu ei poista ongelmia, vaan saadaan hetkellisesti siirrettyä todellista ongelmaa, Hautsalo ja Kariuki sanovat.

Eli: voiko Huima ja Kipinä pelata jonain päivänä samaan koriin?

– Jos tästä pöydästä haetaan vastausta, niin ei se ole mahdoton ajatus, Hautsalo sanoo.

Koska kristallipalloa ei löydy toimittajan kassista eikä valmentajien huppareiden taskusta, niin yksi ajatus halutaan tulevaisuuden tavoitteeksi heittää:

– Katsotaan tarpeeksi pitkälle eteenpäin, eikä tehdä sellaista ratkaisua, joka kopsataa omille nilkoille. Otetaan päätöksenteon mittariksi tämän hetkiset käyttötarpeet ja toiveet ja mitkä ne voisivat olla tulevaisuudessa, että seuroilla olisi mahdollisuus viedä toimintaansa eteenpäin, Aden Kariuki sanoo.