Sammy Babitzinin kuolemasta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Traaginen onnettomuus sattui Hietamalla, Suojoen sillalla.
Muistatko, missä olit, kun kuulit John F. Kennedyn tai Olof Palmen kuolemasta? Missä olit kun WTC-tornit tuhoutuivat. Missä olit, kun John Lennon ammuttiin hengiltä tai kun Elvis tai Michael Jackson kuolivat. Tuttuja kysymyksiä.
Äänekosken kansanperinteeseen kuuluu vastaava kysymys Sammy Babitzinista. Missä olit, kun Sammy kuoli?
28. huhtikuuta tulee kuluneeksi 50 vuotta, kun Sammy Babitzin seurueineen joutui kohtalokkaaseen liirtoon Hietamalla, Suojoen sillalla. Moni koskelainen muistaa käyneensä katsomassa onnettomuuspaikkaa tai Alfa Romeon raatoa Äänekosken poliisilaitoksen pihassa huhtikuussa 1973.
Juttu on julkaistu kymmenen vuotta sitten ÄKSässä, kun idolin, Sammy Babitsinin kuolemasta tuli kuluneeksi 40 vuotta.
28. huhtikuuta vuonna 1973 tummanvihreän Alfa Romeo 1750 GTV:n kiitää autostrada allaan kohti Saarijärvellä sijaitsevaa Kukonhiekan lavaa. Autoa kuljettaa 23-vuotias ulosottoapulainen Asko Matikainen ja vieressä istuu 19-vuotias liftarityttö Maija Valkeinen. Takapenkillä ovat 24-vuotias muusikko Sammy Babitzin ja hänen tyttöystävänsä, 25-vuotias kampaaja Tuula Ruotsalainen.
Seurue ei päässyt Kukonhiekkaan asti, sillä matka katkesi Suojoen sillalle. On arvioitu, että 132-hevosvoimaisen Alfa Romeon vauhti on saattoi olla jopa 150 kilometriä tunnissa riistäytyessään kuljettajan käsistä.
”Vaneripäällysteinen 75 metriä pitkä silta on jäinen. Alfan perä karkaa vasemmalle, korjausliikkeestä huolimatta lähtee auto kylki edellä luisuun ja syöksyy oikea kylki edellä vasemmanpuoleisen kaistan yli kääntyen penkkaan. Auto kimpoaa ilmaan ja lentää 40 metrin matkan hipaisten mennessään puhelinpylvästä. Päätyy ojanpenkkaan pyörien useita kertoja ympäri ja palaa takaisin tielle poikittain keskelle ajokaistoja”
Babitzin kuolee vammoihinsa kello 23, Matikainen ja Ruotsalainen myöhemmin. Liftari selvisi onnettomuudesta vähin vammoin.
Suojoen sillasta tuli idolinsa menettäneiden pyhiinvaelluskohde, kun fanit saapuivat Helsingistä saakka etsimään ojanpenkoilta muistoja tapahtuneesta.
Jaana Tanin perheen mökki oli Parantalassa.
– Tiesin tarkkaan missä onnettomuus tapahtui. Se, että minun idolini kuoli mun mökkitiellä teki tapahtuneesta kahta dramaattisemman. Auton romu tuotiin poliisilaitoksen pihaan, aivan kotini naapuriin. Pitihän sitä käydä katsomassa ja otin muistoksi puolikkaan silmälasinsangan ja ajattelin, että se on Sammyn. Sanganpätkä on vieläkin tallessa muistojen aarrearkussa. Sain Sammyn levyn ja kuuntelin sitä valtavasti ja osaan yhä kappaleet ulkoa. Tärkeäksi raidaksi nousi Kuin tuhka tuuleen, muisteli Jaana Tani kymmenen vuotta sitten.
ÄKSän päätoimittaja Marjo Steffanssonilla on myös oma muistonsa Suomen musiikkimaailmaa ravisuttaneesta onnettomuudesta.
– Saarijärvellä oli autonäyttely ja perheemme oli matkalla sinne. Suojoen sillalla oli väkeä ja isä tuumasi, että on sattunut onnettomuus. Me katsottiin takapenkiltä pikkuveljen kanssa ikkunoista ja mietittiin mitä on sattunut. Saarijärvelle päästyämme purskahti äiti itkuun ja se tuntui vähän oudolta. Pian selvisi, että Sammy on kuollut, eikä Muska esiinnykään autonäytelyssä vaan hänen tilalleen tullut Danny. Mä olin pettynyt, sillä Kirjoita postikorttiin oli mun lempparibiisi, jota hoilasin hyppynarun kahvaan.
Terho Vuorinen kertoo, etteivät uutiset liitäneet tuohon maailman aikaan kovinkaan nopeasti.
– Mutta saattaa olla, että kuulin tapahtuneesta jo onnettomuusiltana. Isäni Aarne Vuorinen oli maakuntalehden toimittaja, ja kävi onnettomuuspaikalla heti tuoreeltaan. Isäni piti mennä taksilla Hietamalle, sillä isosiskoni oli lainannut kuplavolkkarin poikakaverinsa kanssa. He olivat matkalla Saarijärvelle ja ajaneet onnettomuuspaikan ohi ihan ensimmäisten joukossa. Toinen isosiskoni oli Kukonhiekan tanssilavalla odottamassa Sammyä tulevaksi. Ilta venyi, eikä tähteä kuulunut.
Ari Kavanterä kertoo kuinka auton nokka oli ”tasoittunut törmäyksen voimasta”.
– Ikkunat ja penkit olivat aivan hajalla ja näki, ettei voinut elävänä selvitä, sillä moottori oli työntynyt ohjaamoon asti. Veritahroja oli paljon ja takakontissa olleet tennismailat päreinä. Muistan kuinka tuttuni otti kärsineet hollannikkaat takakontista, siinä kohdalla veti hiljaiseksi. Elämä jatkui ja Sammystä tuli legenda. Monta kertaa mietittiin mihin ura olisi vienyt ilman Suojoen sillalla sattunutta onnettomuutta.
Juha Hämynen kuuli seuraanvana aamuna radiosta Sammyn kuolemasta.
– Vaadimme veljen kanssa isältä, että lähdemme katsomaan kolaripaikkaa ja autoa. Alfa Romeo oli jo tuotu Äänekosken poliisiaseman takapihalle ja oli siellä peittämättömänä. Se oli aivan romuna. Kävimme kolaripaikalla katsomassa, jotta näkisimme missä auto oli kyntänyt. Autosta lentäneitä tavaroita oli ojassa. Joika kerta kun ajan sillalla muistuu onnettomuus mieleen. Edelleenkin.
Jari ”Sidi” Selinin mummo, Ellen Tuulensuu, sai vihjeen, että Alfa Romeota ollaan tuomassa poliisilaitoksen pihaan.
– Hän oli uteliaiden joukossa paikalla, ennen kuin auto peitettiin pressulla. Joku otti muistoksi pyyhkijänsulan, mutta mummoni nappasi Alfa Romeon tunnuksen, neliapilamerkin, Quadrifoglio Verden. Sain mummon kuoltua merkin omakseni.
Mitä sinä muistat? Kerro se meille:
