Sari Honkonen teki pitkän matkan ja palasi takaisin juurilleen, Matti-isänsä maille, Konginkankaalle. Kotikaupungin ensimmäinen taidenäyttely on avattu.
Suolahdessa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Sari Honkonen (59) ripusti taidenäyttelyn Suolahden kirjastoon. Kahdeksan teosta on syntynyt vahvojen tunteiden saattamana.
– Teokset ovat syntyneet ilosta, surusta, vihasta ja rakkaudesta, Sari Honkonen sanoo.
Taiteilu on saanut olla syrjässä pitkään. Savonlinnan taidelukio antoi valmiudet taiteen tekemiseen, vaan onpa osansa myös verenperinnöllä, kun taitelijan äiti on monelle suolahtelaiselle tuttu, luokanopettaja ja kuvataiteilija Pirkko Honkonen.
– En muista, että olisin maalannut äidin kanssa yhdessä, mutta muistan toki kuinka hän maalasi. Vahvana muistona on Suolahden kaupungin tilaama kolmen teoksen sarja kaupungintalosta. Äiti maalasi sitä kotimme makuuhuoneessa, kuudennen kerroksen ikkunasta kohdetta tutkien ja mittaillen, Honkonen muistelee.
Honkonen on huomannut, että hänellä on taipumusta taiteeseen.
– Minulle on sama, mitä muut ovat näistä mieltä, kunhan itse olen sataprosenttisen tyytyväinen. Vaikka mä en taiteesta mitää ymmärrä, niin sen ymmärrän mitä teen eikä muuta tarvita. Kuka tykkää mistäkin se on minulle ok. Maku on katsojan silmissä.
Edellinen näyttely oli muutama viikko sitten Konnevedellä, sitä ennen näyttely on ollut Lahdessa ”vuosikymmenet sitten”. Vuoden päästä elokuulle on Hoikkassali varattuna ja sinne on tähtäimessä maalata talven aikana täysin uudet teokset.
Teoksen syntyvaiheeseen kuuluu vahvana musiikki.
– Musiikki on tekovaiheessa tärkeä inspiraation lähde. Biisi kulkee teoksen matkassa mukana, joskus musiikki innoittaa, joskus taas teos antaa minulle vihjeen, mistä kappaleesta on kysymys. Maalaminen on vuosien aikana muuttunut ja kehittynyt ja olen löytänyt oman tekniikkani.
Elämä on koulinut. Lukioaikana syttynyt rakkaus toi kolme lasta. Eteen tuli suuri tragedia kun Helsingissä asuva nuori perhe menetti isän väkivaltaisesti.
– Meillä oli kolme lasta, vanhin kolmivuotias ja nuorin vastasyntynyt, kun puoliso kuoli. En ennättänyt suunnitella elämää eteenpäin, kun olin jo pian raskaana, siitä suhteesta syntyi vielä kaksi lasta.
Taiteen tekeminen sai jäädä taka-alalle suurperhettä pyörittäessä.
– Taide on aina kiinnostanut ja nyt on sille taas mahdollisuus. Muutin Konginkankaalle vuonna 2015 ja ensimmäiset vuodet menivät taloa kunnostaessa ja tiivistäessä. Nyt on se vaihe elämässä, että taiteelle on taas tilaa – ja hevosille. Pidän elämästä maaseudun rauhassa, en kaihda kantovettä enkä ulkovessaa. Minusta on tullut vanhemmiten oikea introvertti vaikka välillä tulee tunne, että haluan muuttaa takaisin Orimattilaan, jossa viihdyin useamman vuoden.
Honkonen on ollut aina heppatyttö. Taskusta löytyy ravikorttikin. Eläinrakkaalle tarjotaan myös hylättyjä koiria ja vahtia pitää viisivuotias uroskoira.
– Tällä hetkellä minulla on tallissa kaksi hevosta, molemmat omia kasvatteja.
Ja yksi hevonen löytyy Suolahden kirjaston näyttelystä.
– Luonto, maisema ja hevoset ovat jatkuva innostuksen lähde. On mahtavaa kun on saanut luovuuden päästä taas kiinni. Minusta tuntuu, että elän nyt elämäni parhaimpia vuosia. Täysillä eteenpäin!
Olisiko taiteilija uskonut teini-iässä Suolahdesta lähtiessään, että hänellä on taidenäyttely entisessä kotikaupungissaan.
– Ei olisi tullut mieleenkään. Enkä olisi uskonut, että palaan takaisin näille seuduille. Uskon, että vuosi sitten kuollut Pirkko-äiti olisi nyt tyttärestään ylpeä, Sari Honkonen naurahtaa.
Taidenäyttely Suolahden kirjastolla 7.8. saakka
Rouva H – öljyvärimaisemia
