Peruskoulunsa päättävillä Telakkakadun koulun yhdeksättä luokkaa käyvillä Milla Sepällä, Reetta Turusella ja Jesperi Hännisellä on tulevaisuuden sävelkulku selvillä. Kalkkiviivan pöllähdellessä on hyvä istua alas, katsoa eteenpäin ja kurkistaa olan yli ja katsoa taakse.
Näillä nuorilla on asiat hyvin mallissa, sillä kolmikolla on kirkas visio tulevaisuudesta. Mitä seuraavaksi tekisi –välivuotta ei tarvitse miettiä. Eikä peruskoulu ei ole haalistanut lapsuuden haaveammattia.
– Olen aina haaveillut luokanopettajan ammatista. Menen Äänekosken lukioon ja katsotaan onko haave vielä lukion jälkeen voimassa, Milla Seppä kertoo.
Reetta Turunen kertoo, että haaveammatteja vuosien varrelle on mahtunut monta.
– Mitään pysyvää haavetta ei ole ollut ja parhaimmillaan haave on vaihtunut päivittäin. Menen Jyväskylän ammattikouluun opiskelemaan hiusalaa. Lapsena en tästä kampaajan työstä osannut uneksia, Reetta huokaa.
Jesperi Hännisen unelmana on lentää. Lentäjän ammatti on ainoa, mihinkä päättäväisen oloisella nuorella miehellä on tällä hetkellä on tähtäys.
– Haave on yhtä askelta lähempänä, kun lähden Jyväskylän Lyseon ilmailulukioon. On paha sanoa, mistä haave kumpuaa, sillä olen aivan pienestä pitäen halunnut lentäjäksi, Jesperi sanoo.
Nuoret miettivät onko liian aikaista tietää 15-16 –vuotiaana mitä aikuisena tekee.
– Se on riippuu tyypistä ja tapauksesta. Joku tietää, ja joku joutuu kokeilemaan useampaa ammattia tai opiskelupaikkaa, ennen kuin mieluisa tai itselle sopiva tie aukeaa.
PERUSKOULU on pian takana. Tietoja ja taitoja on karttunut ja reppuun on jäänyt uskomaton määrä vielä pitkään mukana kulkevia muistoja.
– Kaikki koulun yhteiset tapahtumat ovat jääneet mieleen, ennen kaikkea niiden tunnelma ja hauskuus. Myös oppitunneilla kavereiden heittämät kevennykset ovat hyvin mielessä, Reetta sanoo.
Millalle paras muisto on jäänyt tukioppilastoiminnasta.
– Tukarikoulutus ja kaikki muu sen ympärillä tapahtuva toiminta. Myös ysien tanssit on ollut mieleenpainuva kokemus, Milla kertoo.
Myös Jesperi liputtaa ysien tanssin muistoarvolle.
– Päivä oli yksi parhaimmista, ehdottomasti. Unohtaa ei voi luokkaretkiäkään, Jesperi sanoo.
Kesälomaa odotetaan, ja ihan pelkkää auringonottoa, uimista ja kavereiden kanssa hengaamista ei ole tiedossa. Lomalla tehdään myös kesätöitä: Milla menee riparille isoiseksi ja pariksi viikoksi päiväkodille. Myös Reetta ja Jesperi pääsivät päiväkodille Äänekosken kaupungin kaikille peruskoulun päättäville järjestettyyn kahden viikon työrupeamaan.
Tulevaisuus ei pelota. Jännittää ja mietityttää tosin.
– Ei pelota, on kiva vaihtaa koulua, Jesperi sanoo.
Milla miettii osaako tehdä oikeat valinnat.
– Se ehkä jännittää. Valinnat täytyy tehdä itse.
Kavereilta ei Reetan mukaan kannata liikaa neuvoja kysyä.
– Ettei käy niin, että kavereiden mielipide vaikuttaa omaan.
ÄÄNEKOSKI PÄÄSEE luokalta, jos näiltä nuorilta kysytään. Heidän mielestään kaupunki tarjoaa hyvät harrastusmahdollisuudet.
– Kyllä täällä harrastaa voi, ehkä pieni miinus siitä, että kaiken ikäisille ei ole tarpeeksi toimintaa. Itselleni harrastukset ovat tosi tärkeitä, Milla sanoo.
Reetta tykkää kaupungin rauhallisuudesta, vaikka menoakin löytyy.
– Tykkään tosi paljon Äänekoskesta ja siitä, että täällä saa harrastaa monipuolisesti kaikenlaista.
Jesperi nyökyttelee tyttöjä kuunnellessaan.
– Tämä on tosi rauhallinen paikka asua.
MINKÄLAISIA terveisiä Telakkakadun kouluun tuleville seiskoille?
– Vanha kunnon ”ole oma itsesi” toimii aina. Älä esitä mitään muuta kuin olet. Lähde mukaan kaikkiin koulun villitysjuttuihin, sillä jos et lähde seiskaluokkalaisena mukaan tulet katumaan sitä ysillä. Älä ajattele mitä muut ajattelevat, vaan heittäydy reippaasti mukaan. Silloin on itselläsi paljon hauskempi olla, tulevat toisen asteen opiskelijat ohjeistavat.
