Seurakuntavaaleissa Äänekoskella syntyy listoja totutun kahden listan rinnalle. Uusin valitsijayhdistys kantaa nimeä Yhteisellä polulla.
Yhteisellä polulla -listan Jaana Tani ja Jyrki Rossi ovat kulkeneet yhteistä polkua jo pitkään työtovereina Äänekosken lukiolla. Heillä on vahva kokemus ja asiantuntijuus seurakunnan asioista ja kristinuskosta: Jaana Tani on viime vaalien äänikuningatar ja istuvan kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Jyrki Rossi on saanut pappisvihkimyksen vuonna 1987. Hän on julkaissut useita teologisia tietokirjoja ja on suomalaisen uskonnollisuuden asiantuntija.
– Sitten me ollaan entisiä seurakuntanuoria, Jaana naurahtaa.
Yhteisellä polulla on ryhmän arvoja kuvaava nimi.
– Nimi kuvaa ei vain valitsijayhdistystämme, vaan koko asiaa jonka takana olemme. Haluamme, että yhteinen polkumme on sellainen, johon joka ikinen rinnalla kulkija on tervetullut sellaisena kuin on, Jyrki sanoo.
– Meidän polkumme on ihmisyyden polku, jossa tuetaan toinen toisiamme, Jaana lisää.
Vaikka maailma on muuttunut suvaitsevampaan suuntaa, laahaa kirkko jäljessä.
– Tuntuu, että meidän aikamme seurakunta ei ollut niin jyrkkä, vaan toiminnassa sai olla omana itsenään ja siinä sivussa meillä oli yhteinen kristillinen sanoma, Jyrki muistelee.
– Toivomme, ettei olisi raja-aitoja, kieltoja tai sääntöjä jotka rikkovat ihmisoikeuksia. Eihän kirkon tehtävänä ole toimia tuomarina – päinvastoin, kirkon ovet pitäisi olla kaikille avoinna. Kiellot viestivät siitä, että sisältö on ontto. Ei ole tämän päivän mukaista rakentaa raja-aitoja ihmisille. Se on väärää vallankäyttöä, Jaana sanoo.
Kirkossa pitäisi olla paikka kaikille. Jumalasuhde on kristitylle tärkeää, mutta jos kirkon ovet eivät ole avoinna vaikkapa seksuaalisille vähemmistöille, poljetaan silloin ihmisyyttä maanrakoon.
– Ihmisyyden lähtökohtana on, että olemme kaikki täsmälleen ja poikkeuksetta yhdenvertaisia. Olemme samanlaisia ihmisiä kaikki: täällä ihminen ei voi alkaa tuomaroimaan tai jaottelemaan toistaan. Kuten arkkipiispa Luoma sanoi: Raamatulla ei pidä lyödä, Jaana muistuttaa Luoman sanoin.
Juttu kääntyy Raamatun keskeiseen henkilöön, Jeesukseen. Teologian tutkijana ja kirkon kenttään tutustuneena Jyrki Rossi tulkitsee Jeesuksen toimia ja peilaa niitä kirkon toimiin. Jeesus ei ottanut ihmisarvoa keneltäkään pois.
– Jeesuksen toimista ei löydä minkäänlaista lyömistä tai sortamista. Jeesus hyväksyi kaikki ihmiset sellaisena kuin he olivat, mutta yhtä ihmisryhmää hän kritisoi: tiukkapipoisia.
Jyrki muistuttaa, kuinka maan päällä asuvat ihmiset elävät Jumalan valtakuntaa.
– Meidän pitäisi tuoda rakkauden sanoma kaikille ihmisille. Oma näkemykseni on, että kristinuskon keskeinen sanoma on tuoda rauha ihmisten sydämeen, niin että kokisi olevana tärkeä ja rakastettu tässä ajassa. Tulevassa ajassa – mitä se onkaan – ei me sitä kaivata. Ikävä kyllä kirkko on unohtanut tämän sanoman, Jyrki sanoo.
Ryhmä haluaa tuoda kirkon vaaliteemaa uskottu, toivottu rakastettu, myös käytäntöön.
– Jokainen on uskottu, toivottu ja rakastettu. Rakkauden ilosanoma on kantava ja ihanin asia mitä maa voi päällään kantaa. Kuitenkaan kaikki eivät edelleenkään kelpaa. Yulee väkisinkin mieleen, että paljon on vielä tehtävää. Vaikka aihe on jollekin vaikea, ei ole oikein eristää ja estää, Jaana painottaa.
– Meidän pitäisi kristittyinä julistaa rakkauden sanomaa ihmisille, mutta samalla me riistetään yksi todella keskeinen rakkauden alue osalta ihmisiltä, kun emme salli sitä heille, Jyrki sanoo.
Pitkä pedagoginen kokemus ja nuorten tuntemus on taustalla seurakunnan työssä.
– Nuorissa on tulevaisuus, ja haluamme olla vahvistamassa tätä. Unohtamatta sunnuntaisia jumalanpalveluksia tai kuivia mutta tärkeitä talousasioita.
Jaana Tanin irtautuminen Seurakuntaväen listalta ei sisällä dramatiikkaa. Isoissa kaupungeissa seurakuntavaaleissa lähdetään mukaan useilta eri listoilta.
– Olemme löytäneet sielun veljeyden ja sisaruuden Yhteisellä polulla -valitsijayhdistyksessä. Ja sen arvojen viitoittamaa polkua haluamme mennä. Päätöksenteossa olemme yhteisen pöydän äärellä keskustelemassa ja kuulemassa mielipiteitä ja näkemyksiä. Tässä kohtaa kun ääniä lähdetään keräämään, olemme tällä asialla.
– Olen seurannut surulla esimerkiksi keskustelua naispappeudesta ja nyt seksuaalivähemmistöjen osasta kirkon avioliittokäsityksessä. Kirkko ei voi rikkoa ihmisyyttä eikä voi alkaa tuomariksi ja määrittää kuka kelpaa, Jyrki Rossi muistuttaa.
Ehdokasasettelu päättyy 15. syyskuuta.
– Kannattaa nykäistä hihasta, jos haluaa lähteä kanssamme yhteiselle polulle. Meillä ei ole lastina puoluepoliittista tai herätyslikkeen sitoutumista sillä haluamme, että yhteinen polku on oikeasti yhteinen kaikille, Jaana Tani ja Jyrki Rossi vinkkaavat.
Tärkeät päivämäärät
– 15.9. ehdokasasettelu päättyy
– 8.-12.11. ennakkoäänestys
– 20.11. varsinainen vaalipäivä
Taas heräsi ajatuksia, vaikka ei niitä kukaan pyytänyt. Saatte kuitenkin lukea, mitä tuli.
On monien vaalien aikaa ja eri vaaleissa on monia eri vivahteita. Tässä oli puhe seurakunnan vaaleista. Se vaali on vähän ollut kuin ei olisikaan vaali. Toki se on järjestelmä, jolla on verotusoikeus ja sen palveluja hyvin suuri osa voi käyttää. Palvelua voi käyttää myös ilman, että olisi tuohon järjestelmään osallisena.
Kyse on siis palvelusta, johon sen uskomme perusta on luotu. Jeesus asettui palvelijaksi ja turvaksi, tueksi ja eheyttäjäksi.
Tästä sanomasta johtuen olen aina vierastanut meidän muuttumista tunnusten kantajiksi kirkon sisällä. Kuitenkin se on tätä aikaa ja ennen sen ei juuri annettu tulla esiin. Oli yksi joukko ihmisiä, joille oli tärkeää hoitaa oman kirkon asioita hyvin ja ilman leimoja.
Leimaamista on aina ollut, mutta oppineisuuden ja tiedon lisääntyminen ei ole saanut meitä suvaitsevammiksi. Miksi, niin miksi? Sitä joutuu kysymään itseltään ja ympäristöstä myös.
Ehdokkaaksi lähtevän pitäisi osata tuntea omaa ajatteluaan ja pohtia olenko jo itse kasvanut hyväksymään yhteisen kristillisen tavoitteen, jonka Jeesus meille kertoi.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja se on totuus, jota ei aina muisteta. Mietitäänpä kenen kuvaksi on sitten syntynyt, erilaiset vähemmistöt, köyhät ja sairaat, eri maailmankuvaa edustavat ja nekin, joille ei löydy sijaa majatalossa.
En usko, että olen ajatuksissani ihan yksin, että pitäisi olla kirkon vaalissa yksi yhteinen nimilista, johon saisi tulla ehdolle kaikki, ja josta seurakuntalainen katsoisi itselleen luottamusta ja turvallisuutta herättävän edustajan.
Nyt tämä piilopolitiikka ja eri asioihin ryhmäytyminen voi lisätä eriarvoisuutta, jota sillä ajateltiin poistaa.
Tämä on tietenkin vain yksi mielipide, mutta sanoin sen julki, kun niin harva tohtii tai haluaa sanoa ajatuksia ilmi.
Keskustelua ei voi käydä, jos ei ole mitään kerrottavaa.
Ryhtykää ehdokkaaksi ja vielä tärkeämpi tehtävä jää meille, jotka muistavat käydä uurnilla.