Suojärven siirtolapuutarha täyttää kymmenen vuotta. Persoonallisia mökkejä on paikalla jo parisenkymmentä.
Suojärven siirtolapuutarha sijaitsee kivenheiton päässä Suolahden taajamasta, Suojärven rannalla. Alueelle on kaavoitettu 62 siirtolapuutarhapalstaa, ja valmiita mökkejä on nyt 18.
Toinen toistaan söpömpiä punaisia, keltaisia, vihreitä ja pinkkejä pikkumökkejä löytyy Ahomansikan, Lillukan ja Niemenpellontien varrelta.
Siirtolapuutarha syntyi tasan kymmenen vuotta sitten, vuonna 2011. Ensimmäisensä kuokan tonttiin löi Jyväskylässä asuva Hillevi Petman. Pian naapuritonteille tulivat suolahtelaiset Helena Pulkkinen ja Tuula Palmamäki sekä Jyväskylässä asuva Maritta Pohjolainen.
Pulkkisen Helenan ihastuttavassa kesäkeittiössä tuoksuu kahvi ja vastaleivottu kääretorttu. On tullut aika muistella kulunutta vuosikymmentä.
– Koskaan ennen ei ole ollut näin paljon lunta, itikoita ja voikukkia, Maritta sanoo.
Hillevi asettautui aloilleen jo maaliskuun alussa. Helena vasta kesäkuun alussa. Maritta laskee, että kesäkuukausina tulee mökillä vietettyä enemmän aikaa kuin kaupungissa ja Nappamäessä asuva Tuula sanoo käyvänsä möksällään lähes päivittäin.
– Jos ei muuta, niin sitten vaikka päiväkahvit keittämässä, Tuula kertoo.
– Sydäntalvella minulla oli mökkiä niin ikävä, että meinasin kuolla, Hillevi nauraa.
Koolla on kolmannes kymmenen vuotta sitten aloittaneesta siirtolapuutarhalaisesta. Monenlaista on vuosien saatossa sattunut, niin hyvässä kuin pahassakin.
– Isommalta ilkivallalta on säästytty, jos ei varkaita lasketa mukaan. Alussa ei ollut helppoa, kun meistä kukaan ei tiennyt, mitä pitäisi ensimmäiseksi ja sitten seuraavaksi tehdä. Nyt on jo helppoa, kun voi kopioida naapurilta ne parhaat ideat omakseen. Myö ollaan ratkottu yhdessä vaikka kuinka monta pulmaa, Maritta sanoo.
Yhteen ääneen tuumataan, kuinka puuhastelu on ollu tärkeää hyötyliikuntaa.
– Minä istuin eilen tuohon korituoliin kirjaa lukemaan, ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Tämä tontti on pitänyt minua niin kiireisenä, etten ole ennättänyt pahemmin istuskella, Helena sanoo.
– Minä en ole vielä kirjaa pihalla lukenut, huudan heti kun niin tapahtuu, niin saatte tulla ottamaan kuvan, Hillevi komppaa.
Kun ikää karttuu, on hyvä pysyä liikkeessä. Sanonta, vierivä kivi ei sammaloidu, pätee.
– Kun tontti ei ole tasamaalla, on siellä puuhastelu äärettömän tehokasta liikuntaa. Vanhojen nivelten motoriikkakin säilyy, kun kulkee edestakaisin, Maritta tietää.
Kiitosta lähtee kaupungin suuntaan. Siirtolapuutarhayhdistys sai 10-vuotislahjaksi ilmaisen lumen aurauksen. Luvattu on myös yhdistyksen omistamalle yhteissaunalle uimarannan kohennuskin.
– Kiitos kaupungille! Ollaan saatu paljon neuvoja ja apuja, eikä niitä ole tarvinnut odottaa. Meidän keksimille ideoillekin ollaan saatu aina kaupungilta vihreää valoa, Hillevi sanoo.
– Yhteistyö kaupungin kanssa on ollut erittäin hyvää, Tuula kommentoi.
– Tämä on ihan ykköspaikka. Palvelut, kirjasto ja uimahallikin ihan lähellä, Helena sanoo.
Siirtolapuutarhassa on nyt elo kukkeimmillaan ja luonnon kauneus kilpailee upeasti toteutettujen pihojen kanssa.
– Myö ollaan nyt kymmenen vuotta vanhempia, kuin silloin tontin raivausta aloitellessa. Ja se kyllä näkyy meissä, Hillevi nauraa.
– Tämä paikka on meidän terveydeksi. Levätään sitten syksyllä, kesällä on kiva puutarhaa pihamaalla, Maritta sanoo.
