Siirtolapuutarhalla osataan nauttia tekemisestä. Eikä tekeminen lopu, jos mielikuvitusta riittää.
’
Suojärven siirtolapuutarha sijaitsee Äänekoskella noin 1,5 kilometrin päässä Suolahden taajamasta, Suojärven rannalla. Alueelle on kaavoitettu 62 siirtolapuutarhapalstaa, ja valmiita mökkejä on nyt 18 seitsemän, joista neljä on myynnissä.
Punaisia, keltaisia, vihreitä ja pinkkejä pikkumökkejä löytyy Ahomansikan, Lillukan ja Niemenpellontien varrelta.
Siirtolapuutarhalla on myskätty ja ryskätty, rakennettu ja istutettu jo pian kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2011, heti juhannuksen jälkeen, alkoi Jyväskylän maalaiskunnassa asuvan Hillevi Petmanin tontilla tapahtua. Pian naapuritontille tuli suolahtelainen Helena Pulkkinen.
– Ystävyys alkoi koirankoppia rakennellessa. Meillä juoksee ajatus samaan suuntaan, Helena Pulkkinen sanoo.
Molempien pihapiirit ovat uskomattoman upeat. Pienelle tontille on saatu aikaiseksi yhtä jos toistakin: on kivikkopuutarhaa, perennoita, yrttitarhoja, hyötykasveja sekä -puita ja -pensaita. Iloinen värien sekamelska sopii linnunlaulun ja laineen liplatuksen kylkeen.
– Äkkinäinen voisi luulla, että tämä on työleiri, vaan eipä olekaan! Tämä on henkireikä, Helena huokaa.
– Aamulla kun laittaa kumpparit jalkaan ne otetaan vasta illalla pois, Hillevi Petman nauraa.
Unta ei tarvitse kalastella eikä hakea apteekin hyllyltä, sillä raitis ulkoilma ja hyötyliikunta tekevät tehtävänsä.
– Minä tulisin hulluksi rivarissa, vaikka siellä talvet hyvin viihdynkin. Täällä on aina mielekästä tekemistä, Helena jatkaa.
Helena ja Hillevi auttavat toinen toistaan, koska Helenalla ei ole autoa, Hillevi tarttuu rattiin kun yhdessä suunnataan rautakauppaan tai taimiostoksille.
– Tehdään paljon asioita yhdessä ja seikkaillaan siinä sivussa, Helena sanoo.
Siirtolapuutarha-alue on avoinna vuosittain 15.4.-15.10. välisen ajan, mutta rakentaa voi läpi vuoden. Kun korona-aika alkoi nostaa päätään, päätti Hillevi tulla Suojärven rantaan turvaan jo maaliskuussa.
– Täällä on hyvä olla piilossa kaiken maailman viruksilta. Voin kutsua itseäni onnekkaaksi, kun saa seurata, mitä kaikkea mullasta nousee, Hillevi hymyilee.
– Nyt ollaan jo syöty nokkoskeittoa, sillä nokkoset kasvavat aivan hoitamatta, Helena sanoo.
Siirtolapuutarhayhdistyksellä on käytössään Suojarinteen aikaan rakennettu aivan rannan tuntumassa oleva sauna. Kiuas kuumenee kolmesti viikossa, mutta toki saunaa voi useamminkin lämmittää, mutta se maksaa tietyn euromäärän. Saunalta löytyy juomaveden ottopaikka, ja jokaisella palstalla on oma järvivedenottopiste.
– Uimaan pääsee muultakin kuin saunan rannasta, sillä siirtolapuutarhalla on neljä laituria sekä yhteinen vene.
Lepotuolit on ostettu. Ne eivät ole vielä olleet kovalla käytöllä.
– Heti kun istuu alas, niin keksii tekemistä, Helena kertoo.
Naiset myöntävät, että intoa on ollut enemmän kuin taitoa, mutta onneksi taito karttuu tehdessä.
– Paljon on saanut oppia kantapään kautta, ja moni oppi on tullut kalliiksi. Oikoteitäkin on käytetty, mutta se ei ole aina ollut hyvä idea, Hillevi huokaa.
– Minä annan suosituksen, ettei kannata tehdä niin kuin me. Harkintaa pitää käyttää loppuun asti. Jos nyt aloitettaisi alusta, niin pantaisi kaikki uusiksi, sillä myö ollaan tehty kalliita virheitä, Helana myöntää.
Esimerkkinä piipun ja tulisijan teko.
– Olisin piipussa säästänyt ilmalämpöpumpun hinnan. Sekin on nyt hankittu. Mutta kun myö oltiin aivan innoissaan ja pikkusen pörjöjä päästämme, niin monenlaista sattumusta on saanut kokea, Helena sanoo.
– Mutta mitään ei kaduta, Hillevi painottaa.
