Kun Kari-Pekka Kyrö puhui suunsa puhtaaksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, niin pian jutun kirjoittajaan, Jouni K. Kemppaiseen, otti yhteyttä elokuvaohjaaja Arto Halonen. Oli tammikuu vuonna 2009.
– Minä olin heti kiinnostunut. Sivalkoinen valhe -dokumenttielokuvan käsikirjoitus vaati syntyäkseen aikamatkan 1970-luvulle saakka, jolloin Suomessa alkoi järjestelmällinen dopingkulttuuri. Kun haluaa antaa kokonaiskuvan Lahden MM kisoista pitää hahmottaa iso kuva, jonka juuret menevät kauas, Kemppainen kertoi ÄKSälle ensi-illan kynnyksellä lokakuussa.
Sinivalkoinen valhe on uskalias dokumenttielokuva, joka kertoo suomalaisen maastohiihdon raadollisen doping-historian ja paljastaa huippu-urheilussa vallitsevan valheiden verkon. Elokuvan teatteri ensi-ilta oli lokakuussa ja siitä nähtiin ennakkonäytös KinoMikossa. Alustajaksi saatiin elokuvan ArtFilmsin tuottaja Peter Toiviainen. Tänään sen voi katsoa kotisohvalla TV1 kello 21.30.
– Sinivalkoinen valhe paljastaa uutta tietoa suomalaisen hiihdon ”menetelmistä”. Tarkoituksena ei ole käräyttää lisää urheilijoita, vaan helpottaa kärynneiden taakkaa kertomalla kuinka järjestelmällistä kiellettyjen aineiden käyttö Suomessa ja maailmassa oli. Urheilijat ovat tässä pyörityksessä vähiten pahiksia, mutta muistuttaa täytyy, että jokainen näistä framille nousseista urheilijoista on tehnyt ratkaisun kepulikonstien käytöstä itse. Kukaan ei pakottanut heitä ottamaan vauhtia purkista.
Kemppainen muisteli suurta päivää, jonka piti olla suomalaisen maastohiihdon huippuhetki.
– Olin Helsingin Sanomien toimituksessa, ja päivästä tulikin yksi toimittajan urani jännittävin. Tietoa tihkui ja pikkuhiljaa katastrofin syvyys paljastui. Päällimäinen ajatus oli: ”Ei kai Harrikin..” ja mahdotontahan se oli sitten ymmärtää. Se tuli jo silloin selväksi, että nyt ei kerrota koko totuutta.
Elokuvassa haastatellaan urheilijoiden lisäksi doping-asiantuntijoita niin Suomesta kuin ulkomailtakin sekä valmentajia. Kun vanhoja turpeita nostellaan päivänvaloon, niin kaikki eivät tykkää.
– Vaikenemisen kulttuuri asian ympärillä on hämmentävä. Unohtamisargumentti on tässä kohtaa huono, kun asioita pompsahtaa esille aina uudestaan ja uudestaan, Kemppainen muistuttaa.
