Anonyymiys ja nimimerkit ovat oiva tie siihen, että kuka vai voi kirjoittaa kenelle tahansa mitä vain.
SOSIAALINEN MEDIA eli ”some” on yhteydenpidon muihin ihmisiin helpoksi ja mahdollistanut paljon, mutta siitä löytyy myös pimeitä puolia.
– Suuri osa kiusaamisesta lähtee somesta ja sieltä se heijastuu kouluun ja näkyy ilmiöinä täällä, kertoo Telakkakadun koulun rehtori Mika Lehtonen.
– Kaikki ei kuitenkaan näy täällä ollenkaan, vaan pelkästään netissä, jatkaa erityisopettaja Katariina Lievonen.
Somekiusaamisen ja koulukiusaamisen raja on todella häilyvä ja sen takia ne on vaikea erottaa toisistaan. Somen myötä kiusaamismuodot ovat muuttuneet jonkin verran. Somessa tapahtuviin kiusaamistapauksiin on paljon vaikeampi puuttua, koska sitä voi tapahtua milloin vain.
– On ollut tapauksia, joissa oppilailta on tullut screenshotteja esimerkiksi Whatsapp -keskusteluista ja niiden kautta kiusaaminen on selvinnyt, Lievonen sanoo.
– Somekiusaamisen katkaiseminen on todella vaikeaa, koska kaikkea ei voi hävittää mitenkään kokonaan, Lievonen toteaa.
Kouluissa puhelimen käyttöön ollaan jouduttu viime vuosina puuttumaan enemmän ja siihen puuttuminen aiheuttaa suurta levottomuutta nuorten keskuudessa.
– Jos netissä on joku mehevä juttu niin harvoin se jätetään lukematta, Leivonen kertoo.
– Käytävillä näkee kuitenkin aika paljon myös sitä, että nuoret pelaavat eivätkä varsinaisesti someta, Lehtonen sanoo.
SOMEN kautta kynnys kiusaamiseen tielle lähtemiseen on erittäin pieni. Nuoret lähtevät myös sen välityksellä helposti mukaan kaikenlaiseen hölmöilyyn, mutta kiusaajien joukosta löytyy myös aikuisia.
– Moni aikuinen ei ole lapsia edellä, Lehtonen muistuttaa.
– Monesti levitellään juttuja ennen kuin ajatellaan seuraamuksia. Yhtälailla aikuiset lähtevät mukaan kaikkeen somen kautta, joko nimellä tai nimettömänä, mutta ei kaikki pahasta kuitenkaan ole, Lievonen sanoo.
Nuoret mittaavat itsetuntoaan nykyään usein sosiaalisten medioiden kautta ja kasvotusten keskustelu on madaltanut.
– Somen kautta on helppoa sanoa kaikenlaista. Moni nuori testaa itsetuntoaan vain somen kautta ja se on aika huolestuttavaa, Lievonen sanoo.
– Ennen haettiin hyväksyntää muualta, mutta nyt se haetaan somesta, Lehtonen jatkaa.
Nuorten käyttämät some-sovellukset ovat usein sellaisia, joiden olemassa olosta aikuisilla ei välttämättä ole edes tietoa ja sen seurauksena aikuisilla ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea nuoriso puhelimillaan tekee.
– Nuoret ei edes välttämättä mene sinne, missä aikuiset ovat, Lievonen ja Lehtonen sanovat.
– Nuoriso ei käytä keskustelupalstoja vaan enemmän sovelluksia, kun taas aikuisilla se on toisinpäin, Lehtonen sanoo.
KOULUISSA puututaan hyvin myös kouluajan ulkopuolella tapahtuviin some-kiusaamistapauksiin, vaikka niiden selvittely ei varsinaisesti kuuluisikaan kouluille. Harvoin on niin, että kiusattu itse tulisi asiasta esimerkiksi opettajalle kertomaan.
– Jos kouluun tulee tieto siitä, että kiusaamista on tapahtunut, kyllä ne selvitetään. Ensin jututetaan kiusaamisen kohteeksi joutunutta, ja aletaan ottamaan kiusaajien nimiä ylös, sitten puhutetaan muut. Yleensä oppilaat näyttävät screenshotteja ja muita. Puhutteluiden jälkeen otetaan yhteyttä huoltajiin ja kerrotaan asiasta. Siinä vaiheesa kun otetaan yhteys vanhempiin, koulu tai opettaja on jo yleensä selvittänyt tilanteen, Lievonen kertoo.
– On myös niitä tilanteita, kun nuoret eivät kerro mitään. Jos asioista kerrottaisiin ajoissa, asiat eivät pääsisi paisumaan. Sen takia huoltajien olisikin hyvä tietää, mitä nuoret tekevät somessa, Lehtonen sanoo.
Somekiusaaminen saattaa vaikuttaa myös nuorten koulunkäyntiin.
– Toisilla saattaa laskea taso ja keskittyminen herpaantua, mutta on myös niitä oppilaita, joista ei huomaa heti, että jokin on vinossa. Yleensä tällaisilla oppilailla se näkyy ensimmäisenä esimerkiksi poissaoloina, Lievonen kertoo.
Mutta mikä sitten somessa lasketaan kiusaamiseksi ja mikä ei, kun yksi sanoo toista ja toinen toista? Toinen ihminen voi loukkaantua helpommin, kuin toinen.
– Jutut pääsevät paisumaan ja on vaikea enää tietää, mitä kukakin on sanonut ja tarkoittanut. Esimerkiksi yksi kommentoi toisen kuvaan jotain vitsillä ja muut lähtevät siihen mukaan ja lopulta aloittaja ei edes tiedä olevansa mukana kiusaamisessa, Lievonen sanoo.
– Kaikkia nuoria ei voi kuitenkaan syyttää. Tapahtuu hyviäkin asioita ja osataan myös toimia oikein ja pitää toisten puolia, Lehtonen sanoo.
– Tyttöjen ja poikien keskuudessa kiusaaminen on erilaista. Tytöillä se kestää pidempään ja vain jatkuu, kun taas poikien välinen kiusaaminen on paljon suoraviivaisempaa. Somekiusaaminen on yleisempää tyttöjen kesken, Lievonen toteaa.
– Tyttöjen kohdalla kiusaaminen ei välttämättä näy niin helposti koulussa, kuin pojilla, Lehtonen sanoo.
NUORTEN KESKUUDESSA on usein pakottava tarve saada kuvattua kaikki, mitä ympärillä tapahtuu ja jakaa se somessa. Omaa ja muiden elämää kuvataan kaikkien nähtäväksi jatkuvasti ja pahimmassa tapauksessa asiat leviävät väärille tahoille.
– Aikuisia provosoidaan käyttäytymään hölmösti niin, että saataisiin kuvattua se videolle ja jakoon muille. Esimerkiksi eräs opettaja muualla päin Suomea joutui tilanteeseen, jossa oppilaat provosoivat häntä ja yksi oppilaista kuvasi kaiken videolle, jonka jälkeen video levisi netissä, Lehtonen sanoo.
– Nuorten tarve jakaa omaa elämää hirveästi muille on huolestuttavaa, koska koskaan ei voi tietää kuka ne näkee, Lehtonen sanoo.
NUORET KÄYTTÄVÄT paljon erilaisia someja muun muassa Snapchat, Whatsapp ja Instagram ovat nuorten keskuudessa suosittuja. Aiemmin käytettiin myös Ask.fm -nimistä sivustoa, jossa kuka vain pystyi laittamaan toiselle joko nimellä tai anonyymisti kysymyksiä ja viestejä, mutta sen käyttö nuorison keskuudessa on vähentynyt.
– Somessa mennään aina vain törkeämpään kielenkäyttöön, koska on helpompi sanoa kaikenlaista anonyyminä. Somen käyttö on tehty niin helpoksi ja nopeaksi, että ajatus ei ehkä ehdi mukaan siihen, mitä meinaa oikeasti laittaa, Lievonen kertoo.
EEVI RIIKONEN
