Voi veljet ja muut sukulaiset päälle! Sunnuntaina Jukka Vehkala ystävineen (plus vaimo ja jälkikasvu) tarjosi unohtumattoman elämyksen Wille Olohuone ja Keittiössä. Hetkessä loppuunmyyty Juice Leskisen tuotantoon pohjautuva konsertti kantoi nimeä Suloista ja haikeaa, teemalla ollaan ihmisiksi.
Sitä oli vaikea olla. Jalka vispasi, kädet hakkasi, piti välillä kimmota penkistä jaloille asti, taputtaa kämmenet punaiseksi ja lallattaa kaula pitkällään päälle. Konserttiyleisö ei tahtonut pysyä nahoissaan, kun illan kuluessa meno äityi mojovan riehakkaaksi.
Jukka Vehkalan lisäksi Willen kotoisan salin nurkkaan ahtautuivat Sidi Selin, Jaska Liimatainen, Janne Liekkinen ja Konsta Vehkala. Kirsikkana kakun päällä yleisöä hemmoteltiin vielä Tiina Oksasella, joka tulkinnallaan En oo käyny Irlannissa, sai yleisön hurmostilaan.
Jukka Vehkala yllätti ottamalla haitarin polvelleen. Ja huomion arvoinen havainto tulee tässä: kurttu vertyi ja siitä lähti sopuisat soinnut. Lisää haitaria, kiitos. Erityishuomion ansaitsee enkelikuoro Liimaliekki eli Liimataisen ja Liekkisen stemmat. Myrkytyksen oireet – se sai käsivarret kananlihalle. Upeaääninen sinfonia, huh. Se kun soi, niin sitten se myös soi, äänet keskenään meinaan.
Parituntinen konsertti antoi hyvän kattauksen Juicen tuotannosta. Parasta oli, että ne kaikista tutuimmat (ja kuluneimmat) Viidestoista yö ja Syksyn sävel loistivat poissaolollaan. Tykkäsin siitä. Tykkäsin siitä, että settiin valikoitui suurelta yleisöltä huomaamattomaksi jääneitä kappaleita. (Per Vers Runoilija -albumilta olisin kyllä kaivannut Odysseusta. Kiitos kuitenkin lempparialbumini kuulluista raidoista: Kuopio tanssii ja soi, Valtatie 9, Tango Iloharjulla soi ja Hän hymyilee kuin lapsi.)
Wille on hyvä paikka pitää konsertteja. Tila on intiimi ja ainakin näin amatöörin korvalle hyvä akustiikaltaan. Tietenkin miksaaja Ari Korhoselle oli napit oikeassa asennossa, sillä se tärkein, eli lyriikat saatiin kuuluville. Juice oli velho sanojen peräkkäin asettelussa, se tuskin jäi kenellekään epäselväksi.
Jaana Tani antoi illan päätteeksi pienet muistiaiset Leskisten sukuseuran puolesta bändille.
– Olen suuren sukuseuramme nykyinen puheenjohtaja. Äitini isä on Leskisiä sieltä Karjala-haarasta. Ja Dahblomin Tuula on muuten pikkuserkkuni. Isoisämme olivat siis veljeksiä Impilahdelta. Olemme näitä vilkkaita karjalaistyttöjä. Juice edustaa Leskisten jykevää savolaishaaraa. Musaopiston Hämäläisen Tiina on myös Leskisiä, Tani kertoi
Tällä pienellä otannalla Tuula, Tiina, Jaana ja Juice, taitavat kaikki Leskiset olla muusikoita.
Illan päätti Jouluvirsi:
“Puuro pohjaan kiehuu,
tuhat sotaa maailmalla riehuu.
Näin syntymistä juhlitaan.”
Ollaan ihmisiksi ja ihmisiä toisillemme. Ei hirnuta ei haukuta, ei vetäydytä reviiviriin. Tähän sanomaan on hyvä päättää lähetys tähän. Kiitos.
Nyt sulatellaan tätä elämystä. Se joka jäi vaille lippua, ei tarvitse vaipua synkkyyteen. Pian otetaan uusiksi yleisön pyynnöstä, ehkäpä kenties päivitetyllä setillä.
Laita päivä allakkaan: 14. tammikuuta.
MARJO STEFFANSSON
