Lauantaina noussut aurinko äityi paistamaan samalla kellonlyömällä kun Sumiaisten kyläpäivät avasi porttinsa. Perinteiset kyläpäivät kerää Sumiaisraitin ja koulun pihapiirin täyteen touhua, kun Sumiaisten, Syvälahden ja Rautionmäen kyläyhdistysten voimanponnistus alkaa.
– Täällä on tosi hyvä pöhinä ja väkeä tuntuu olevan todella paljon liikkeellä, Sumiaisten kyläyhdistyksen puuhamiehet Kalle ja Jaakko Markkanen kertovat iloisena.
– Kiitos kuuluu kaikille kolmelle kyläyhdistykselle, sillä tällaisen talkoovoimin synnytetyn tapahtuman järjestäminen vaatii aimo annoksen talkootyötunteja, Sumiaisten kyläyhdistyksen puheenjohtaja Juha-Matti Sirkka sanoo tyytyväisenä.
SYVÄLAHDEN kyläyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Hakala-Koivusalo kertoo, että syvälahtelaista talkooväkeä on paikalle saapunut noin neljäkymmentä käsiparia.
– Kahdeksan emäntää on leiponut kukin kaksi pellillistä piirakkaa ja useampi on tuonut vielä kuivakakun tullessaan meidän kirjakahvilaamme.
Kirjakahvila on aivan valtavan hieno idea! Kun ostaa kahvin ja kakkupalan, saa kaupanpäälliseksi vielä kirjan matkaansa.
– Katso nyt mikä kokoelma Päätalojakin täällä on, Hakala-Koivusalo esittelee.

Ahti Maukonen ja romut, eli metsätyökalut. Miesparkki parhaimmillaan, missäpä muualla kuin Sumiaisissa.
Mikäpä kiinnostaakaan miehiä enemmän kuin ”romut”. Niitä oli tuotu peräkärryittäin koulun pihaan ihailtavaksi. Metsätyökonenäyttely kiinnosti miesväkeä, olihan paikalle löydetty yhden miehen justeeri ja tänä päivänä erittäin harvinainen lankkusaha.
– Kato tässä on Syvälahen ensimmäinen moottorisaha, ostettu vuonna 1953 Kellasta. Kuitti on tallessa. Se oli aikamoinen ihme silloin uutena, ja kato kun tähän äänenvaimentajaan on porattu reikiä, että koko kylä kuulee, milloin ollaan metässä sahuuhommissa, Ahti Maukonen nauraa.
Romupaikalla kuuli vaikka mitä jänskää: kuinka teräketjuöljy oli loppunut ja tilalle oli lorautettu eväsmaitopullosta plöröt.
– Hyvin se saha toimi sen maidon avulla. Parin päivän päästä maito oli hapantunut teräketjuöljytankkiin ja se oli sitten siinä, paikalla muisteltiin erästä tapahtunutta sattumaa.
SUMINISMI näkyi ja kuului. Ja vähän maistuikin. Perunasta tehdyt spiraalisipsit maistuivat aivan älyttömän hyvältä. Saija ja Hannu Rytkönen pyöräyttelivät kiinalaisella vehkeellä perunoista maittavia sipsitikkuja.
– Myö nähtiin Virossa käydessämme tällainen laite, ja semmonen se oli itelleenkin hommattava. Netistä se löyty ja Kiinasta asti sen posti tänne toi, pariskunta kertoo.
Rytköset ovat pitäneet yhtä jo kauan aikaa.
– Ensiks myö istuttiin tuossa koulussa vierekkäisissä pulpeteissa ja nyt myö maataan vierekkäin, pariskunta kertoo.
Kyläpäivät on todellinen kohtaamispaikka. Entiset sumialaiset tapaavat toisiaan kuulumisia vaihdellen. Riihimäellä asuva Sauli Kovanen on ottanut tavakseen tulla kyläpäiville tapaamaan tuttuja.
– Kotipaikkani oli tuolla Haapakylällä. Kävin koulua Matilanvirran koulussa kuusi vuotta, vuoteen 1966 asti, Kovanen kertoo ja kertoo törmänneensä jo yhteen luokkakaveriinsakin jo.
– Ja Shakelle tullaan illalla, huikkaa Arja Tylli.
Marke Tuomiselle kyläpäivät on tapahtuma jonne suuntaa aina, ellei mitään tavatonta estettä oli tiellä.
– Vuonna 1988 oli maaseuturakentamisen messut ja meidän talomme oli yksi messukohde, Tuominen muistelee.
Tuominen tietää mikä homma on näin ison tapahtuman järjestämisessä.
– Sumiainen on pieni paikka ja tällaisen järjestely vaatii kovasti työtä ja talkoohenkeä. Hattua täytyy nostaa tälle porkalle, joka vuodesta toiseen uurastavat, jotta näin upea tapahtuma saadaan aikaiseksi. Tämä on osoitus siitä, että vanhan ajan talkoohenki on voimissaan, Tuominen sanoo.
Ritva ja Risto Lehmusoksa kertoivat kirjaprojeksteistaan, sumialainen kuoro nimeltään Välke sekä oboisti Juli Markkanen viihdyttivät yleisöä kukin vuorollaan.