Suolahden kansantalon julkaisut on edennyt jo neljänteen julkaisuun, kun lähes 300-sivunen Suolahti II Kulkurinkuusi Suolahtea ja suolahtelaisia 1920-1930 julkaistaan lauantaina 24. elokuuta.
Kirjan kirjottanut Kari ”Polle” Perälä kertoo saaneensa jo hyvät pohjat 15 vuotta sitten julkaistun Suolahden Urhon 100-vuotishistoriikin kirjoittamisen myötä. Tuorein teos kertoo ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisestä ajanjaksosta.
– Urheiluseura kulkee yhteiskunnan yhteisön mukana sen nousuissa ja laskuissa. Kun sain vielä lähtökohdaksi Simo Holopaisen kirjoittaman SKP:n Suolahden osaston 40-vuotishistoriikin, ymmärsin, että Suolahden sotien jälkeistä voimakasta kehitystä ei voi ymmärtää, jos ei tiedä, millaisia uhrauksia olivat ihmiset sata vuotta sitten tehneet. Ilman Holopaisen historiikkia, olisin ollut niin sanotusti tyhjän päällä, Kari Perälä sanoo.
Perälä muistuttaa, kuinka Suolahden kehityksen kanalta kirjassa tarkasteltu ajanjakso on kauppalan kehitysken kannalta merkittävän nopeaa vaneritehtaan tulon myötä. Suolahti oli liikenteellisesti tärkeä keskus, ja se toi mukanaan myös työväenliikkeen sekä suojeluskunnan. Myös jälkimmäisestä on kirjassa oma lukunsa.
Suolahti oli myös vahva kommunistisen toiminnan keskus 1920-1930 -luvuilla. 13 suolahtelaista sai tuomion ”valtionpetoksen valmistelusta”. Lusimaan saattoi päätyä, jos vain oli kielletyn järjestön, Suomen Kommunistisen puolueen, jäsen.
– Pääsin Holopaisen historiikista kiinni näiden ihmisten jälkiin. Luotan Holopaiseen arvioon, kuin hän laski, että täällä oli sotien jälkeen nelisenkymmentä aktiivisesti toimivaa kommunistia. Kun perehdyin heidän elämänvaiheisiin, voin vain todeta, kuinka he olivat oppineita ihmisiä. Kirjoitustyön edetessä sain vielä käsiini Marja Kaupilta isänsä, kauppias Jalmari Kahilan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa kirjoittamat vihkot vuosina 1921-1925. Voin sanoa, että neljän vankilavuoden aikana voi kertoa suorittaneensa Tammisaaren ylipiston.
Kahilan kirjoittamat vihkot kertovat, kuinka hän perehtyi yleissivstykseen laajasti ja uutterasti.
– Löytyy tekstejä taloustieteestä, tilastotieteestä, matematiikasta, kirjallisuudesta, filosofiasta – runousoppia unohtamatta! Opiskelu oli suunnattoman tärkeää kommunisteille. Ilman tietopohjaa oli kaikki kuin ilmaan huutelua. Mitä sinä et itse tiedä, sitä et tiedä, kertoi Bertol Brecht Oppimisen ylistyksessään.
Vankilassa istuneista tuli koulutettuja ja sivistyneitä.
– Kommunistien kynänjälki on tehokasta, sanoisinko erinomaista. Olen lukenut läjäpäin kirjeitä siltä ajalta, enkä voi kuin ihmetellä sitä kirjallista ilmaisua, historian ja äidinkielen lehtorina työuransa tehnyt Perälä huokaisee.
Jalmari Kahilan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa kirjoittamia vihkoja on tallessa parisenkymmentä.
Koska kommunistien toiminta oli salaista, niin mistä Perälä sai tietonsa kerättyä?
– Maakunta-arkistosta ei tahtonut löytyä Simo Holopaisen keräämän listan henkilöistä mitään tietoa. Se tuntui varsin oudolta, olivathan he istuneet saamansa tuomion. Onneksi henkilöstöltä löytyi kunnianhimoa lähteä kaivamaan arkistoa, niin kohta löytyi muun muassa Matti Janhusesta 52 isoa dokumenttia. Se tarkoitti sitä, että se lähes kirjaston kokoinen materiaali. Henkilöstä, joka on saanut pitkän tuomion, on hänestä etsivän keskuspoliisin ja suojelupoliisin toimesta ylös kirjatut asiat kuin lukisi dekkaria: meni sinne ja tuli pois, oli pukeutunut berberitakkiin, päässään hänellä oli mustasankaiset silmälasit ja hänellä oli matkassaan naisia, Perälä naurahtaa.
Kansan Arkistossakin pitkät tovit viettänyt Perälä kertoo dokumenttien lukemisen olleen kuin ruumiinavaus:
– ”Kävellessäni osuuskaupan taakse, näin Möllerin Toivon, ja hänellä oli vasemmassa kädessään lehti, josta minä tiesin että..”. Se oli salaista, illegaalista toimintaa, jossa oli käytössä myös salasanat. Kommunistit pitivät kokouksiaan metsissä, Tippatehtaalla ja kokoontuivat usein Ville Puumalaisen kotiin, jossa säilytettiin salaista kirjallisuutta.
Sirpa Martins on toiminut kirjan kuvituksen parissa. Hän kertoo, ettei kirja ole tarkoitettu heikkohermoisten luettavaksi. Hän kertoo, että Suolahden kansantalon rakentamisen historia olisi irrallaan, jos näitä nyt kirjaan kirjattuja asioita tiedetä.
– Tämä on kirja joka piti kirjoittaa. Tämä ajanjakso Suomessa on kuin mätänevä, avoin haava joka tunnetaan mutta ei tunnisteta. Kirjassa avataan myös maanalaisen alla toimivan organisaation toimintaa ja rakennetta. Kirjan tarinat perustavat omaisilta saatuihin dokumentteihin, kertomuksiin ja valokuviin. Jos joku poliittinen ryhmä toimii salassa, silloin ei tulla koskaan tuntemaan tekijöitä, vaan toiminta ja tavoitteet voivat perustua arvioon. Ne tarinat, jotka ovat isäni Simo Holopaisen kirjoittamassa SKP:n 40-vuotishistoriikissa näyttää löytämiemme dokumenttien valossa pitävän paikkansa, Martins sanoo.
Suolahti II Kulkurinkuusi Suolahtea ja suolahtelaisia 1920-1930 -kirjan julkistaminen Suolahden kansantalolla la 24.8. klo 15.30
