Suolahden aseman 125-vuotisjuhlat lauantaina 21. lokakuuta – tule kokemaan historian havinaa.
– Suolahdessa vaihdettiin junasta laivaan tai laivasta junaa, ellei sitten jääty olemaan, kerrotaan Jorma Heiskanen kirjoittamassaan vihkosessa Täyttä höyryä, Suolahden höyrymenneisyys (1995)
Suolahden asema-alue satamineen on hyvin säilynyt esimerkki jo J.W. Snellmanin esittämästä suunnistelmasta yhdistää sisävesistöt rautateitse meriin ja siten Eurooppaan. Matkustaminen lisääntyi. Keiteleen alueen metsävarat ja maataloushyödykkeet oli saatava maailman markkinoille.
Jyväskylän-Suolahden rautatie avattiin liikenteelle 1.11.1898. Rata johti erämaahan, Keiteleen eteläisimpään lahteen, Suolahteen, joka sijaitsi Laukaan pitäjän Paadentaipaleen kylällä. Vain muutaman suksenladun sanottiin lähteneen rannasta Keiteleen jäälle sitä ennen.
Rautatien vaatimattomat vihkiäiset järjestettiin 30.10.1898. Juhlajuna saapui Jyväskylästä.
– Suolahden asemalle ennätettyämme oli aivan pimeä, mutta asemalla oli tulisoihtuja, joiden valossa ihmiset junan saapuessa hurraa-huutaen tungeksivat, kuvaili muuan mukana ollut tunnelmia.
Ratosuuden suunniteltiin olevan osa Haapamäen-Suonenjoen poikittaisratayhteyttä. Siksi kiskoja ei vedettykään Äänekoskelle, missä asui ratahankkeeseen suuresti vaikuttanut valtiopäivämies Kalle Piilonen ja missä jo oli syntymässä teollisuutta. Venäjän eduista johtuen poikittaisrata suunnattiinkin Jyväskylästä Pieksämäelle.
Vuonna 1896 perustettu Äänekoski Osakeyhtiö rakensi kapearaiteisen yksityisradan Äänekoskelta Suolahteen. Niin sanottu ”Pässinrata” alkoi toimia vuoden 1899 lopussa. Nykyisen kanavasulun pohjoispuolella sijaitsi Paatelan pysäkki ja postikonttori.
Kalle Piilonen oli ajamassa myös Keiteleen ja Päijänteen välisen kanavan rakentamista, mutta kanavoimishankkeet lykkäytyivät rautatien vuoksi sadalla vuodella.
Suolahden asemapäällikkö Rudolf Ahonius luki suomeksi ja perhe oli arjessaan suomenkielinen. Sukulaisten kanssa puhuttiin usein ruotsia. Kuva Väksyn arkisto.
Suolahden erämaa-aseman esimmäiseksi asemapäälliköksi tuli akaalaissyntyinen Rudolf Ahonius. Hän toimi kapearaiteisen Äänekosken-Suolahden radan liikennepäällikkönä. Aluksi vaatimattomaksi laituriksi suunniteltu Suolahden liikennepaikka kehittyi merkittäväksi asemaksi, ja asemarakennuksessa sijainnut Rudolf ja Signe Ahoniuksen koti oli kulttuurisesti merkittävä aina perheen poismuuttoon vuonna 1925 asti.
Jokaista matkustajajunaa käytiin ”passaamassa”, seuraamassa. Suolahdessa nähtiin myös erikoista huomiota herättäneitä kuljetuksia: vanginkuljettajien saattamat kahlekulkueet vankivaunuista, sota-ajan sotilaskuljetukset lastauksineen, kaatuneitten evakuointi Kukkulan rinteen maakellariin ja kirkon alakertaan, karjalaisten evakkojunat, Laatokan ortodoksiluostareiden evakuointijunat (munkit yöpyivät Matti Väisäsen elokuvateatterissa, luostareiden tavaroita Katvelan riihessä), ja niin edelleen.
– Eritysimainnan ansaitsevat sadat lastaajat, miehet ja varsinkin sota-aikana naiset, jotka lastasivat puutavaraa proomuista rautatievaunuihin Suolahden satamassa, muistutetaan Suolahteen tulleen rautatien pikahistoriassa.
Vuonna 1922 on kuva otettu hiljaisempana hetkenä. Asemaa pidennettiin 1904 ja sitä aikaisempia kuvakortteja asemasta ei ole tiedossa kuin yksi. Valokuviakaan alkuajalta on vain pari. Tulojuhlasta 1. marraskuuta 1898 ei liene lähetetty yhtään korttia tai kuvaa? Kuva Ramin Kortit.
Suolahden asema oli alunperin tällainen tynkä. Edustalla huolettomasti paitasillaan istuskelee ilmeisesti itse asemapäällikkö Rudolf Ahonius Rainer-poikansa kanssa. Kuva: Ramin Kortit.
Suolahden Wanhan Aseman 125-vuotisjuhlat la 21.10.
09.15 Lättähattu lähtee Äänekoskelta
10.00 Cafe Möljä ja Keitele Museo avaavat ovensa
11.00 Avajaispuhe kaupunginjohtaja Matti Tuononen
jonka jälkeen runo- ja musiikkisikermä ”Rautatie ja minun kyläni”
12.00 Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistys kertoo rautatien ja aseman historiasta kuvin ja sanoin.
13.55 Lättähattu lähtee Äänekoskelle
14.00 Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen esitys aseman ja rautatien historiasta uusintana
