Suolahtisalin tulevaisuus puhutti kyläyhdistyksen järjestämässä keskustelutilaisuudessa

Suolahden kyläyhdistyksen koolle kutsuma keskustelutilaisuus Suolahtisalin tulevaisuudesta keräsi viitisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta. Kyläyhdistys on kerännyt adresseja Suoahtisalin säilymisen puolesta. Adressit ovat kiertäneet ahkerasti, ja nimiä on kolme päivän aikana kerätty 400.

– Meillä on urheiluhallit kunnossa, mutta eivät ne ole kulttuuritiloja. Nyt on kysymyksessä tahtotila, ei mitään muuta. Nyt on laitettava kaupungille paineita salin säilymisen puolesta, tilaisuuden avannut Maija Piitulainen sanoi. 

Mukana keskusteluissa oli rakennuksen omistaja, kaupungille salin vuokrannut tamperelainen Vita Alanko. Hän on omistanut tilukset viiden vuoden ajan. 

– Ensin perustettiin yhtiö Suokiinteistöt Olli Bräysyn kanssa ja ostettiin entisen opiston rakennusmassa. Kävimme neuvotteluja kaupungin kanssa, sillä rasitustodistuksessa oli kaupungilla käyttöoikeus. Neuvotteluiden jälkeen päädyimme viiden vuoden vuokrasopimukseen., joka loppuu lokakuussa. Nyt olen saanut selkeän viestin, ettei salia enää tarvita. 

Kaupunki maksaa vuokraa Suolahtisalin käytöstä 40 000 euroa vuodessa.. lanko maksaa kiinteistöverona 5000 euroa. Kaukolämmön, veden ja sähkön osuus on suuri.

– Minulle pakollisia kuluja oli noin 37 700 euroa. Kaupunkikonsernille palautui energiamaksuina ja kiinteistöverona noin 30 000 euroa. Energian (26420 euroa) tuotantokulut ovat noin 60 % laskutuksesta, joten kaupunkikonserni hyötyi Suolahtisalin käytöstä noin 15 000 euroa. Näin ollen kaupungin todelliset kustannukset Suolahtisalin käytöstä olivat noin 25 000 euroa. Kaupungin kannalta kuluihin täytyy vielä lisätä siivouskustannukset ja vähentää salin käyttäjiltä saadut käyttökorvaukset, joiden arvoa emme tiedä. En tienaa tällä käytännössä yhtään mitään. Tämä on yhteiskunnalle periaatteessa ilmainen sali, mutta uskon, että kaupunki tienaa tällä jotain, Alanko sanoi.

Alanko näkee, että paikka on hieno, on ranta ja upea sali. 

– Nyt tuntuu, ettei kukaan muu tarvitse salia, kuin te täällä olevat. Mielestäni tämä on farssi. En pysty yksin tätä pyörittää, en ole kulttuurihenkilö. Olen laatinut 10 vuoden vuokrasopimuksen, mutta katsotaan saammeko sopimusta aikaan. 

Alanko sanoo, että ellei vuokrasopimusta synnyt, ovet menee kiinni. 

– Ja sitten talo jää ränsistymään. Yhteiskunta päättää nyt tarvitaanko tätä. Jos talo jää tyhjäksi, se on vuoden päästä rauniorakennus. 

Salissa näkyy elämisen jäljet. Alanko on valmis tekemään pieniä remontteja.

–Penkkejä lähdetään korjaamaan, mikäli vuokrasopimus jatkuu. Ilmastointi ei ole tällä hetkellä täysillä. Kun on harjoitus tai tapahtuma, ilmanvaihto laitetaan täysille.

Vuoden 1989 jälkeen ei ole juurikaan remontteja ja huoltotoimenpiteitä tehty. 

– Ennen meidän tänne tuloa, ei ilmastointikanavia oltu puhdistettu. Lopputulema on tämä, kun huollot on jääty tekemättä. Ne olisi pitänyt huoltaa kymmenen vuoden välein. Vuonna 2018 syksyllä on ilmanvaihtokanavat nuohottu ja puhdistettu sekä ilmastotointilaite on huollettu huolella. Muistutan, että katto on pidetty kunnossa ja salaojat toimii, Alangon puoliso Heikki Härtsiä sanoi. 

Mahdolliseen uuteen vuokrasopimukseen on kirjattu, että entisen opiston kirjasto kuuluisi myös vuokran hintaan. Salin valot ovat myös puhuttaneet. Ne ovat todettu ”vaaralliseksi”.

– Kukaan vuokralainen ei pyydä vuokranantajaa vaihtamaan lamppuja. Haluan muistuttaa, että valot ovat kaupungin omistamat. Olemme vaihtaneet lamppuja ja nyt kaupunki haluaa, että me alamme korjaamaan heidän omistamia asioita. Minä omistan vain seinät ja parkkipaikat. Ei minun tarvitse korjata flyygeliä tai näyttämötekniikkaa, Alanko sanoi. 

Suolahden kaupungilla kulttuurisihteerinä Suolahtisalin rakennuksen aikaan toiminut Matti Virtanen kertoi salin historiasta. 

–  Suolahden kaupunki maksoi tämän rakentamisen, 6,1 miljoonaa markkaa. Kaupunki oli silloin aikeissa rakentaa omaa salia Telakkakadun koululle. Kun kuulimme opiston saamasta avustuksesta käyttökuluihin ja rakentamiseen, laitettiin oman salin rakennussuunnitelmat jäihin. 

Sopimukseen kuului, että opisto maksoi oman käyttönsä osalta kulut. 

– Ja kaupunki maksoi oman osansa. Vuokrasopimus allekirjoitettiin sata vuotta kestäväksi, Mielellään näkisin, että satavuotinen sopimus olisi yhä voimassa. Viranhaltijalla ei ole valtuutta päättää vuokrasopimusta tai mitätöitä rasitetta. Kuntien tekemät sopimukset siirtyvät uudelle kunnalle. Jos rakennus jää ränsistymään, niin se on kaupungille iso mainehaitta. Kestääkö kaupungin maine sen, että se mahdollisesti pilaa suojeltavan kohteen. Mielestäni kaupungin osuus eli vuokra voisi olla suurempi, jotta omistajalla olisi mahdollisuus korjata paikkoja ja taloja, Virtanen kertoi. 

Vuoden 2009 sopimuksen mukaan näyttämötekniikka ja valojen nostolaitteet ovat Vita Alangon omistamat. 

– Tämä kannattaa vielä selvittää, Virtanen sanoi. 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Kiiskinen sanoi, että asia tulee viralliseen päätöksentekoon.

– Ei kaupunki ole jättänyt ihan kaikkea tekemättä. Mutta elinvoimayksikkö voisi tehdä oman osansa paremmin siellä matkailupuolella ja muistaa olemassa olevat yritykset. Sadan vuoden käyttöoikeus on selvitettävä. Oli tosi hieno päästä kuulemaan, tämä on hieno sali, mutta ei kuitenkaan aivan 2020-vuosikymmenen kunnossa, Kiiskinen sanoi.

Mieskuoro Metsojen riveistä kerrotaan, että he ovat vedonneet kaupunkiin salin säilymisen puolesta.

– Tämä akustiikka on vertaansa vailla. Olen istunut Pankkarilla muovipenkeillä, olen istunut Painotalolla tehdashallin omaisessa paikassa konserteissa. Eihän näitä voi verrata Suolahtisaliin, eräs metsoista lausui.

Harrastajan näkökulmaa antoi Jari Haapamäki Äänekosken Laitakaupungin orkesterista, ÄLKOsta.

– Tämä on paras paikka harjoitella, ja saamme myös säilyttää soittimia täällä. Mihin muualle 20-henkinen orkesteri tässä kaupungissa mahtuu, Haapamäki kysyi.

EDIT: Tarkennettu omistajan pyynnöstä salin kulurakennetta.