Suomalaisen kulttuurin päivänä on hyvä muistuttaa taiteen voimaannuttavasta voimasta – ÄKS kävi Sairaala Novassa bongaamassa äänekoskelaista taidetta

Sairaala Novaan valittiin 12 keskisuomalaista tai keskisuomalaislähtöistä taiteilijaa tuomaa iloa ja valoa potilaille, omaisille ja henkilökunnalle. Mukaan valittiin kolme äänekoskelaista taiteilijaa. 

ÄKS pääsi taidekierrokselle leikkausosaston osastonylilääkäri Esa Elomaan sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin viestintäpäällikkö Tuija Melvillen saattelemana. Mukaan tunnin mittaiselle kierrokselle lähti myös sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja, äänekoskelainen Leila Lindell.

Esteettömyys on otettu huomioon tarkasti. Pääoven ulkopuolella sirkuttaa lintu. Se on näkövammaiselle tarkoitettu äänimajakka helpottamaan kulkua ja löytämään perille. Kun astui ensimmäistä kertaa jättimäisen uuden sairaalan aulaan, kuva kliinisestä ja kolkosta sairaalasta karisi tiehensä. On pakko pysähtyä ja huokaista ihastuksesta: pintaan nousee fiilis kansainvälisestä lentokentästä, toisaalta aasialaisesta uudenaikaisesta kauppakeskuksesta, vaikka sairaalassa ollaankin!

Mittavassa rakennusurakassa alusta asti mukana ollut Esa Elomaa kertoo, kuinka on kävellyt läpi kaikki sairaalan käytävät.

– Se vei aikaa kolme ja puoli tuntia. Talo on viiden eduskuntatalon kokoinen rakennus, Elomaa vertaa.

Taidetta on sijoitettu sinne, missä potilaat liikkuvat, siellä missä jokainen sairaalaan piipahtava pääsee siitä osalliseksi. Sairaalaan sijoitetuissa teoksissa hän näkee vain yhden ”huonon puolen”.

– Niitä saattaa jäädä katsomaan, ja tukkia samalla käytävän, Elomaa nauraa.

Leikkaussalin pitkän käytävän katseenvangitsijana toimii Jaana Kauton luontokuvat.

– Kuvat ovat jo tehtaalla polttomaalattu teräksisiin, helposti puhdistettaviin seinäelementteihin. Olisimme toivoneet teoksia myös leikkaussalin sisäseiniin, Elomaa tunnustaa.

Leikkaussalin käytäviltä löytyy vesiaiheisia valokuvia. Elomaa kertoo, että myös odotusaulaan on tulossa Jaana Kautolta tilattuja teoksia.

Sairaalassa on 24 leikkaussalia, joista tällä hetkellä aktiivisessa käytössä 20. Kurkistetaan leikkausalin lisäksi heräämöön, sekä välinevarastoihin. Ihmetellään putkipostia ja todetaan, että Äänekosken terveyskeskuksesta löytyy samanlainen varastoautomaatti.

Sädehoidon tiloissa mukaan kierrokselle lähtee myös henkilökuntaa. He esittelevät teoksia silmin nähden innoissaan. Jaana Kauton kuvaamien ikkuna- ja oviteippausten lisäksi osastolta löytyy myös Riitta Uusitalon grafiikkaa.

– Kyllä meidän potilaat ovat huomioineet taideteokset, ja olemme saaneet myös positiivista palautetta niistä. Tämä koko talo on saanut aikaan, wau -elämyksiä, syöpäpotilaisen kanssa työskentelevät sanovat.

– Me ollaan tosi ylpeitä tästä talosta ja näistä teoksista. Ne tuovat tänne pehmeyttä ja inhimillisyyttä, Tuija Melville huokaa.

Kierroksella mukana ollut Leila Lindell iloitsee, mukaan on valittu kolme äänekoskelaistaitelijaa. Sairaala Novan tiloihin tilattiin teoksia 12:lta taiteilijalta. 

– Jo suunnitteluvaiheessa oli hallituksen tahtotila hankkia tänne keskisuomalaista taidetta teemalla kotiseutu, Lindell sanoo ja kiittelee näkemäänsä.

Taide parantaa ja kuntouttaa, vahvistaa mieltä, lisää elämänlaatua ja luo hyvinvointia. Viimeisen 30 vuoden aikana on tehty useita tutkimuksia taiteen hyvää tekevistä vaikutuksista terveydelle, mielelle ja sosiaalisille taidoille. Tutkimuksia on tehty terveys-, lääke- ja sosiaalitieteiden sekä gerontologian alalta.

Keski-Suomen keskussairaalaan on kerätty taidetta jo vuodesta 1984 lähtien.

– Yli 1000 teosta käsittävä mittava kokoelma puhdistetaan ja soveltuvin osin se sijoitetaan uuteen sairaalaan.

Kokoelman lisäksi Sairaala Novaan on hankittu jo rakennusvaiheessa uutta taidetta, osa integroituna rakennukseen.

– Sairaalan tulevien vuosien taidehankinnat tullaan pääosin sijoittamaan esittävään ja osallistavaan taiteeseen, sairaanhoitopiirin sivuilla kerrotaan.

Valokuvaaja Jaana Kautto (s.1963) on tehnyt valokuvateoksista koostuvia kokonaisuuksia leikkausosastolle ja sädehoidon tiloihin. Luontokuvien sävyttämää teemaa katsellessa alkaa odottaa kesää. Kuviin syventyessä ei muista tekemättömiä lumitöitä, ei paukkuvaa pakkasta, räntäsadetta eikä palelevia varpaita. Kuvia on sekä järven pinnalta että alta, on kuva lämpimänä hehkuvasta rantakivestä sekä järveen molskahtavasta pienestä kivenmurikasta. On kuvia tuulessa laulavasta nuoresta koivusta sekä kesäisestä niitystä. Viehättävät lumpeet ovat pääosassa leikkaussalin 150 metriä pitkällä käytävällä. Sairaala Novan taidetoimikunta luonnehtii Jaanan vahvuuksiksi  ”maanläheisyyttä, luonnon kiertokulun ymmärtämistä ja herkkää kontaktia kuvattavaan, olipa tämä sitten eloton tai elollinen”. Niin totta!

– On hienoa, että on päässyt mukaan tällaiseen joukkoon. Luonto on valokuvilleni loistava teema. Toivon, että teokseni helpottaisi potilasta ja voimaannuttaisi ja vahvistaisi henkilökuntaa, Kautto sanoo.

(juttu jatkuu kuvan alla)

Jaana Kauton lummepallukat ihastuttavat leikkausosaston käytävällä.

Petri Vainio syntyi vuonna 1964 Sumiaisissa. Suolahden lukiosta valmistumisen jälkeen opinnot jatkuivat Taideteolliseen korkeakouluun Vainion yritys, Doctor Design haluaa haluaa parantaa ihmisen arkea. Sairaala Novan ravintolan päätä huimaavan korkeaan kattoon ripustettu teoskokonaisuus valaisee ja viehättää herkkyydellään: värikkäät kukkavalaisimet ovat söpöjä kuin pellon laidalla kasvava lemmikki, niittyleinikki ja päivänkakkara.

Vainion erikoisalaa on valo ja sen avulla luotu tunnelma. Töissä näkyy käsityöläisyyden leima, olipa kyse suuren tilan mittatilaustyönä tehdystä valoteoksesta tai sitten olohuoneen nurkassa seisovasta jalkalampusta. Vaneritehtaan varjosta lähtenyt on kiinnostunut myös vanerista, ja kehitellyt sille uudenlaista taivutustekniikkaa. Hänen töistään tunnetuin lieneen on Helmat –valaisin sekä Amos Rex -taidemuseon aulan spriaalimainen, valaiseva tekstiilipyörre.

– Suunnittelussani keskityn käyttökokemukseen, luotan aistien ja elämysten apuun, Vainio kertoo. 

(juttu jatkuu kuvan alla)

Petri Vainion lamput viehättävät heti pääoven jälkeen olevassa ruokalassa.

Äänekoskelaista somekansaa on jo ennättänyt puhuttaa kuvanveistäjä Nora Tapperin (s. 1961 Konginkangas) tilateos. Tapper työstää pääasiassa puuta, josta kuoriutuu taiteilijan käsissä mitä erilaisimpia ja kiinnostavimpia töitä aina suurista tilataideteoksista pienempiin ihmisfiguureihin. Tapper on suunnitellut Novaan hiljaisen tilan yhdelle sen valopihoista. Puu on taiteilijalle lempimateriaali vaikka savikin muovautuu käsissä. Teos on syntynyt tilaan liittyvistä muistoista. Sairaalan hiljainen tila muodostuu useamman tilan yhdistelmästä – pihapiiristä, jossa veistokseen voi astua sisään, istahtaa alas, lukea lehteä tai tutkia uutisia, jotka kännykkä välittää luettavaksi. Teos kiinnostaa. Penkeillä istuva rouva tunnustelee puuta, toisaalla pikkupoika kiipeilee sileäksi hiotun hirsimöhkäleen päällä.

ÄKSän aiemmin haastattelema Tapper kertoi, kuinka iän myötä omat juuret ovat alkaneet kiinnostaa. Tapper on veistänyt Lidlin viereiseen puistoon Kalle Piilosen patsaan. Äänekoski on tärkeä paikka.

– Juuret ovat minulla todella syvässä Keski-Suomessa, Tapper lausui.

(juttu jatkuu kuvan alla)

Nora Tapperin teoksen sisään voi istahtaa.

Taidekierroksen tullessa päätökseen kumpuaa ilmoille Keski-Suomen kotiseutulaulu: Nelostielle tulessa rakas ja tärkeä laulu laulettu jo kahteen kertaan.

Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat. Ah, polut korpia kiertävät kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat. Keitele vehmas ja päijänne jylhä kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen. Vuorien huippujen kauneus jylhä, ah, kotiseutua muistoineen. 

– Nähdyt teokset ovat kuin kuvitus kotiseutulaulullemme. Ollaan ylpeitä keskisuomalaisuudesta ja uudesta, nykyaikaisesta sairaalastamme, päätoimittaja Marjo Steffansson sanoo taidekierroksen annista.