Presidenttiehdokas Jutta Urpilaisen vaalivankkuri pysähtyi myös Äänekoskella.
Seppo Ruotsalainen toivotti sosialidemokraattien presidenttiehdokas Jutta Urpilaisen tervetulleeksi Äänekoskelle. Mukana vaalitilaisuudessa olivat myös kansanedustajat Jani Kokko ja Piritta Rantanen. Lausuntataiteilija Maija Piitulainen aloitti tilaisuuden kalevalaisin säkein. Kaarina Heiskasen suunnittelemat ja kutomat ihmisoikeuslapaset ehdokkaan käteen pujotti Kari Kiiskinen.
– Kiitos, minulla ei olekaan koskaan ollut tällaisia lapasia! Täällä Äänekoskella on aina hyvä ja ihana tunnelma ja tupakin on täynnä! Hyvää kuutta vuotta, toivotti Jutta Urpilainen.
”Puolustan arvoja ja rajoja”. Ne ovat Urpilaisen kolme tärkeää sanaa.
– Me puolustamme meidän maatamme puolustamalla rajojamme ja samalla puolustamme arvojamme. On oikein, että itäraja suljettiin, se oli vahva viesti Venäjälle, ettei suomalaista yhteiskuntaa voi horjuttaa.
Suomella on vahva brändi, muistutti Urpilainen.
– Meitä ei enää tunneta Nokiasta vaan tasa-arvosta ja koulutuksesta. Meillä on paljon osaamista, Äänekoskella vahva teollisuus, ja Suomella ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvää osaamista. Haluaisin presidenttinä avata ovia kotimaisille yrityksille lähteä maailmalle kertomaan osaamisestaan ja esittelemään kestävän kehityksen ratkaisuja sekä avaimia vihreään siirtymään, Urpilainen sanoi.
Hän sanoi, kuinka Suomen tulee puolustaa ihmisoikeuksia.
– On myös tärkeää, että Suomi toimii myös aktiivisesti Natossa, Urpilainen muistutti.
Sisäinen turvallisuus takaa myös ulkoisen turvallisuuden onnistumisen.
– Jos olemme sisäisesti hajallaan, emme pysty ulkoisesti toimimaan. Suomi on pienenä kansakuntana oivaltanut sen, että pärjätään, kun pidetään kaikki mukana. Kaikkien osaaminen tulee ottaa käyttöön. Kun katson tämän päivän Suomea, niin näen vastakkainasettelua, näen eriarvoisuuden ja osattomuuden kasvua, uudentyyppistä retoriikkaa, kun puhutaan ihmisistä loisina. Se loukkaa. Jokainen meistä kelpaa yhteiskuntaamme sellaisena kuin on. Toisten kunnioitus on kateissa, luottamus on kateissa, Urpilainen sanoi.
Urpilainen sanoi, että vastakkainasettelu tuo surua.
– Jos palkansaajaliikkeen ainoa tapa saada äänensä kuuluviin on työtaistelu, se tuo vastakkainasettelua. Haluaisin presidenttinä puhua sopimisen puolesta, Urpilainen sanoi.
Urpilainen haluaa olla rikkomassa lasikattoja.
– Nainen tasavallan presidenttinä ei voi olla Suomessa poikkeus. Se kannusti minua lähtemään ehdolle, Jutta Urpilainen kertoi.
Urpilainen totesi, että presidentti on kuin unilukkari.
– Hänen ei tarvitse käyttää huutomerkkiä, vaan häntä kuunnellaan.
Maija Piitulainen avasi tilaisuuden runolla.
Puheen päätteeksi jäi aikaa myös yleisökysymyksille.
Pirkko-Liisa Lukkarinen kysyi, mikä voisi olla ”tulevan presidentin urheilulaji?”
– Olen harrastanut tanssia, tykkään hiihtää ja yhteinen perheharrastus on tennis.
Pekka Ouli kertoi, kuinka ulkomailla arvostetaan suomalaista toisen asteen koulutusta. Hän kysyi voisiko ulkomaalaiset hyötyä suomalaisesta koulutuksesta?
– Uskon, että kehittyvissä maissa koulutus on paras tapa kehittää yhteiskuntaa. Ammatillinen koulutus ja opettajakoulutus ovat tärkeitä ja niihin pitää investoida. Ehdottomasti suomalaisen ammatillisen koulutuksen konseptille voisi olla kysyntää, sillä osaavasta työvoimasta on aina pulaa, ollaan missä maassa tahansa, Urpilainen vastasi.
Seppo Ruotsalainen kiitti Urpilaisen kantaa ay-politiikkaan.
– Työmarkkinatila ei ratkea kuin sopimalla. Toivon, että tässä ajassa herää ajatus, ettei kannata lähteä katsomaan kuinka miehestä tai naisesta otetaan mittaa.
Myös naisten asepalvelus saa varovaisesti kannatusta Urpilaiselta.
– Olen valmis pohtimaan sitä, eli naisille voitaisi pohtia jonkinlaista yhteiskuntapalvelusta, Urpilainen pohti.
