Taidetta lukiolta 5.-29.3.2021 Äänekosken kaupunginkirjaston Hoikkassalissa

Lukion kuvataiteen opiskelijoiden sekä kuvataiteilija-opettaja Minja Revonkorven teoksia 5.-29.3.2021 Äänekosken kaupunginkirjaston Hoikkassalissa.

Lukion kuvataiteen opintojen peruskursseilla palautetaan mieleen, mitä kaikkea kuviksessa voikaan tehdä. Osalla oppilaista on ollut viimeksi 7. luokalla kuvista, joten lukioon tullessa asiaan lähestyminen on melko tuoreella pohjalla. Toisaalta taas osalla porukasta kuvataide on valinnaisaineena ollut matkassa koko koulupolun ajan. Lukion valinnaiskursseilla päästäänkin usein hieman syvemmälle tekemisen sisältöihin. Taiteen taustalle alkaa syntyä merkityksiä ja omat mieltymykset selkiytyvät. 

Lukion opinnoissa pyritään kauttaaltaan löytämään ja vahvistamaan omaa kädenjälkeä ja tekemisen tapaa. Tekniikoiden kirjo on laaja; perinteisistä piirros- ja maalaustekniikoista videoon, kolmiulotteista muotoilua ja valokuvausta sekä graafista puolta unohtamatta. Kuvallisella ilmaisulla on paikkansa monilla eri aloilla. Visuaalinen hahmottaminen auttaa ymmärtämään omaa ympäristöä ja vaikuttamaan siihen. Nykyään mukana opiskelussa kulkee myös kestävän kehityksen punainen lanka, jonka myötä kiinnitämme enemmän huomiota materiaalien valintaan, kierrätykseen ja tehtävien tasolla esimerkiksi tuotteiden elinkaariajatteluun. 

Tärkeimpänä pidän kuitenkin tekemisen iloa ja vapautta, joka samanaikaisesti sekä lepuuttaa että virittää aivoja tietopuolisempien aineiden lomassa. Ahaa-elämykset ja tekemisen into ovat erityisesti tänä lukuvuonna olleet läsnä tunneilla. Ehkä viime kevään etäopiskelun jälkeen osataan nauttia siitä, että ollaan saatu olla tavallisesti koulussa. Taide- ja taitoaineiden merkitys onkin kiistaton kokonaisvaltaisessa oppimisessa ja hyvinvoinnissa. 

Hoikkassalin näyttelyssä olen jaotellut oppilastöitä hieman teemoittain tai tekniikan perusteella kokonaisuuksiksi. Olen valinnut otoksen teoksia, jotka sopivat yhteen ja toimivat näyttelyssä. 

Lisäksi toin näyttelyyn myös omia töitäni viime vuodelta, koska näyttelytila vaatii myös kokoluokaltaan hieman suurempiakin teoksia. Oppilaiden työt ovat usein pienikokoisempia koska ryhmät saattavat olla todella isoja eikä yhden työn tekemiseen voida käyttää koko kurssia. Minusta on myös mukavaa että voimme olla yhteisessä näyttelyssä ja tuoda tällä tavoin esiin sen että taide on yhteinen kielemme ja se kuuluu kaikille!