Äänekosken Taidemuseolla järjestettiin 12. maaliskuuta kaupungin historian ensimmäinen taiteilijapaneeli, jossa puhuttiin muun muassa siitä, mitä se taiteilijuus oikein on.
– Yhteinen mielipide oli se, että taiteilijuuden taustalla on tekemisen palo ja luovuus. Puhuimme myös siitä, kuuluuko taiteilijan elämään kärsimystä, josta sitten saimme paljon erilaisia näkemyksiä, Äänekosken Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja yksi panelisteista Emmi-Inkeri Rimpilä sanoo.
Rimpilän lisäksi paneelissa istuivat taiteilijat Ari Liimatainen, Maisa Kivi ja Johanna Pisto. Paneelikeskustelu käytiin Äänekosken taidemuseon amanuenssin Marjo Aholan johdolla.
Taiteilijana olemisesta ja taiteilijan tittelistä käytiin virikkeellistä keskustelua myös yleisön kanssa.
– Erän yleisön jäsen sanoi, että häntä suorastaan puistattaa, kun joku kutsuu itseään taiteilijaksi. Me sitten avasimme tätä asiaa syvemmin. Kuka tahansa voi sanoa itseään taiteilijaksi, sillä se ei ole mikään suojattu termi. Mutta on silti olemassa paljon ”portinvartijoilta”, jotka omasta puolestaan määrittävät taiteilijan asemaa, kuten esimerkiksi päästämällä teoksia tiettyihin gallerioihin. Ja osa taiteilijan asemastahan syntyy siitä, kuinka yleisö ottaa taiteen omakseen, Rimpilä sanoo.
Paneelissa keskusteltiin myös siitä, kuinka taide ja taiteilijat ovat levittäytyneet viime aikoina entistä laajemmalle, muun muassa sosiaali- ja terveydenhuololon puolelle. Osa vie taidetta eri aloille työkseen ja osa taitelijoista tekee taiteilun ohella ”tavallisempaa” päivätyötä.
– Vain minimaalinen osa taiteilijoista on siinä onnekkaassa asemassa, että elää taiteella, Rimpilä sanoo.
Myös yhteisöllisyys nousi puheenaiheeksi iltapäivän keskustelussa. Panelistit olivat yhtämieltä siitä, että taiteilijat kaipaavat yhteisöllisyyttä, taiteilijaseuroja ja samanmielisiä ihmisiä luodakseen.
– Saman henkiset ihmiset antavat inspiraatiota ja lisäkipinää tekemiseen. Yhteiset projekti ja näyttelyt lisäävät tekemisen intoa. Äänekoskellakin on oma taiteilijaseura, joka rikastuttaa kaupunkia. Mutta vähän enemmänkin voisi olla yhteisöllisyyttä ja yhteisiä proggiksia, Rimpilä ehdottaa.
Maisa Kivi, Emmi-Inkeri Rimpilä, Ari Liimatainen ja Johanna Pisto puhuivat taitelijan elämästä ja taustavoimista.
