Äänekosken ruokapalvelut tekevät tärkeää yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa Suolahdessa. Asemakadun ja Telakkakadun kouluilta yli jäänyt ruoka jaetaan vapaaehtoisten voimin sitä tarvitseville.
Keskiviikkona 19. elokuuta Suolahden vapaaseurakunta jakoi pinaattikeittoa halukkaille ruokailijoille. Vapaaseurakunta vuorottelee ruoan jakeluvuoroja Suolahden työttömät ry:n kanssa. Järjestöt jakavat ruokaa kahden viikon vuoroissa.
– Paljon tehdään myös yhteistyötä. Mikäli meille tulee joku isompi este, niin he paikkaavat.
Toiset ruoat tekevät kauppansa kouluilla paremmin kuin toiset, eikä aina voi olla varma minkä verran ruokaa jaettavaksi jää. Mutta Vapaaseurakunnalla varaudutaan siihen, että päivittäin ruokaa hakee 35 henkilöä. Tämän lisäksi ruokaa toimitetaan työpajoille.
– Päivittäin menee yhteensä yli sata annosta, Eija Tourunen Suolahden Vapaaseurakunnasta sanoo.
Ruokapalveluissa lasketaan ruoan menekkiä hyvin tarkkaan, että hävikki olisi mahdollisimman pieni. Nytkin ilmaiseksi lahjoitettavaa ruokaa jää ainoastaan noin 10–15 prosentin verran kokonaismääristä.
– Me tehdään kovasti työtä, ettei mitään jäisi yli. Kouluruoan menekkiä on kuitenkin hyvin vaikea ennustaa, siksi on hyvä, että on yhteistyökumppaneita, jotka sitten jakavat ruuan eteenpäin, vs. ruokapalvelupäällikkö Raija Sällinen kertoo.
RUOAN JAKO alkaa vapaaseurakunnan alakerrassa päivittäin kello 12.40. Siihen mennessä paikalle on saapunut jo paljon innokasta väkeä kippoineen. Ruoka jaetaan puolessa tunnissa. Lahjoituksena saatuja leipiä ja hedelmiä jaetaan myös jokaiselle.
– Aamulla jaetaan viinirypäleetkin 35:een pussiin. Jokainen saa jotakin, vaikka pussissa olisi vain muutama rypäle, Tourunen sanoo.
Vapaaseurakunnan ovesta kävelee ulos tyytyväistä väkeä pinaattikeittopurkit kainaloissaan.
– Suomen maassa menee niin paljon ruokaa hukkaan, että kyllä on hienoa, että tällaista voidaan järjestää. Tämä on poikamiehellekin iso juttu, kun tästä pääsee hakemaan päivän ruoan, eräs tyytyväinen ruokailijaa sanoo.
Äänekoskella kouluruokaa ei jaeta eteenpäin, sillä yhteistyökumppaneita ei ole löytynyt. Ruokapalvelut toivookin kovasti yhteydenottoja vapaaehtoisilta yhteistyökumppaneilta, jotka jakaisivat ruoan hyväntekeväisyyteen. Tärkeää työtä toivotaan voitavan tehdä myös Äänekoskella.
– Kyllä me mielellämme keskustelisimme vaihtoehdoista vapaaehtoisten kanssa, jos vain sellaisia löytyisi, Sällinen sanoo.
Tähderuoan myyntiäkin on Äänekoskella mietitty, mutta se vaatisi paljon resursseja.
– Se vaatisi henkilöresurssit, tilojen käytön ja kassatoiminnot, jota meidän keittiöissämme ei ole. Mutta ei ruoan myyntikään ole poissuljettu vaihtoehto ja asiaa selvitellään, Sällinen sanoo.
VAPAAEHTOISET ja ruokapalvelu aloittivat yhteistyön jo viime vuonna. Nyt järjestöt ovat kirjoittaneet kaupungin kanssa sopimuksen tähderuoan jakelusta koko lukuvuodelle, eli aina ensi kesään saakka.
Viimevuotinen yhteistyö poiki paljon hyvää mieltä ja valtavasti positiivista palautetta.
– Mitään negatiivista ei ole meidän korviin kuulunut. Olemme todella onnellisia, että tällaista joukkoa on olemassa. Ihmiset ovat valmiita uhraamaan omaa aikaansa ja jaksamistaan tällaiseen toimintaan, Sällinen sanoo.
– Tätä tehdään sydämellä! Vähän tarvitsee myös käsiä ja jalkoja, mutta sydän on tärkein, Tourunen summaa.
On aikoihin eletty -1940 luvulla ja vielä pitkälle1950 luvulle koululaiset otti eväspalaset ja maitopullon mukaan kotoa lähtiessä, kunnes sitten 1950 luvun puolella oli kastiketta ja kuoripäälliset perunat. Perunat oli keitetty valurautaisessa vesipadassa eivät perunat olleet silloin kuin paineistettuja nykytyylin mukaisia kumipalloja.
Hulvatonta – vaatinee laskemointia ja sanoa jos ei ruoka koululaiselle kelpaa, on silloin parempi kun soveltaa samaa tyyliä kuin1940-50 luvulla tapahtui. Syyslukukaudella koululaiset joutuivat tuomaan koululle määrätyn määrän puolukoita, sun mitä muuta kotoa oli jotain syötävää tuoda.
Nyt sitten kelkka on kääntynyt toiseen suuntaan, jopa niin, että kun pitäis talven aikaan 1988-2000 tuhat luvulla käydä kirjastossa lukemassa kaupungin kustantamia päivittäisiä sanomalehtiä, silloin on ollut sanontana: ”en viitsi mennä kirjastoon edes lehtiä lukemaan, kun ei ole kirjaston rappusia lumesta lakastu”.
– Näin sitä on hyviin aikoihin eletty, miten sitten muuten vielä sanookaan historian menneisyys – ei siitä kaukana olla näin mennen 1800 luvun tyylitoiminnallisuudesta.
Heikki Penttinen, Äänekoski
voisikohan sitä ruokaa hakea tytär liikuntarajoitteiselle äidilleen. kyllä tulisi tarpeeseen. tämä on niin hieno asia.
Mitenkähän saataisiin hyötykäyttöön myös kaupoista jäävä leipä, yms, ruoka, joka pakataan jätesäkkiin kaupoissa ”parasta ennen”-päivän iltana? Olen omin silmin nähnyt tuota ”säkitystä” ja se on minusta järkyttävää. Ainakin leipä on vielä hyvää monta päivää tuon päivämäärän jälkeen. Tiedän, että eräässä lähikunnassa helluntaisrk:n vapaaehtoiset ovat organisoineet tämänkin ruuan hyötykäytän. Joka ilta hakevat kaupoista ylijäämäruuan, pakastavat/varastoivat kylmätiloihin ja kahdesti viikossa jakavat sen tarvitseville. Kaupan päälle tarjoavat kahvi ja juttuseuraa.
Hei, Merja!
Suolahden vapaaseurakunta hakee leipää ym. päiväyksestä menevää ruokaa myös. Tämä jaetaan kouluruoanjaon yhteydessä ja loput muuten, mm leipäkirkossamme joka on kerran kuussa…