Eurooppa Nelonen 2013
Pakkohan se oli käydä katsomassa. Kriitikot on kehuneet ja katsojia kuulemma virtaa. Teatteri Eurooppa Neljä on rakentanut täksi kesäksi Jyväskylään Kankaan tehtaan vanhojen tiiliseinien keskelle katetun katsomon ja paperikonemaisen lavastuksen. Isältä pojalle –duunarimusikaalin markkinoinnin perusteella oli syntynyt kuva tuoreesta vinkkelistä kesäteatteritarjontaan. (Liekö äänekoskelaisten oman, ihanan ja ennenkaikkea komean tuottajan Hämäläisen Matin ansiota?) Ja vaikka Eurooppa Neljän nimi onkin saanut vuosien varrella kolhuja –on se silti jotenkin meidän keskisuomalaisten oma ja rakas.
Kesäteatterihuumori -check
Taava Hakalan käsikirjoittama ja ohjaama esitys onkin raikas tapaus. Pelkästään esitystilaan saapuminen saa odotukset pomppimaan korkealle. Tarpeeksi pitkälle viety pyllyhuumori ja ihan kreisi shakespearemainen ”näytelmä näytelmässä” osti ainakin tämän katsojan puolelleen (kiitos molemmista Anssi Valikaiselle ja Harri Helinille). Antti Heikkisen tulkitsema maalaiskuvaus hymyilyttää vieläkin.
Huumoria revittiin myös naapurikansoistamme ja kädettömästä työnjohtajasta Hassisesta (Juha Valkama). Oudolla huumorin rajalla liikuttiin kun sympaattista Hassista pilkattiin kiusaamiseen saakka –helpommat naurut olisi saatu aikaan, jos Hassinen olisi ollut inhottavampi tyyppi. ”Varastelevat venäläiset”- ja ”ylimieliset ruotsalaiset”-stereotypiat kuuluvat tämän ilkeän huumorin puolelle. Mutta tulkinta ei ollut kuitenkaan näin mustavalkoinen ja aivoja nyrjäyttävää on miettiä mitä lavalla oikeastaan tapahtui ja mille saa nauraa.
Todella tummia sävyjäkään ei onneksi vältelty. Isän (Jari Silventoinen) ja pojan (Paavo Honkimäki) suhde sekä äidin (Tiina Iisala) kohtalo loivat yksinkertaisesti puksuttavan tehtaan kylkeen kuvan aidoista ihmisistä, jotka elävät aitoa elämää.
Honkimäki kantaa taitavilla harteillaan isoa siivua kokonaisuudesta, Silventoinen on uskottavista uskottavin isä, Iisala loistaa myös Maikkina, Juha Valkama ja Elsa Kanervo vakuuttavat varmalla tekemisellä ja Joni Leponiemi sekä Maiju Jokinen nyt vaan ovat aina asuneetkin lavalla. Näyttelijät kautta linjan tekivät parhaansa ja mainostivat vielä ABC:n kahviakin koko palkkansa edestä. Mikäs se sitten jäi tätä katsojaa vielä muka tökkimään…
Tärkeintä on että lavalta välittyy hyvä olo
On iso riski ohjata oma teksti. Sitä kun helposti muuttuu sokeaksi omille virheilleen ja omista ideoista luopuminen kokonaisuuden hyväksi on vaikeaa. Teksti tuottikin esitykselle suurimmat haasteet. Dramaturgin raa’at leikkaustoimenpiteet olisivat saattaneet tehdä terää uudenkarhealle tekstille. Hassuntuntuista toistoa oli jäänyt tekstiin useampaankin paikkaan. Paikallisuus ja historiallisuus jäivät ainakin kolmekymppiselle äänekoskelaiselle suuremmin aukeamatta ja draama jäi paikka paikoin lauluenergioiden jalkoihin. Esityksen tyylilaji kärsi myös välillä revyymäisistä hetkistä.
Kuka hullu näitä nyt kesällä analysoi? Hakala on onnistunut saamaan porukkansa hyvään vireeseen ja se kuitatkoon kaikki pienet viilausvirheet. Tärkeintä kesäteatterissa on kuiteskin se hyvä energia ja hullu meininki. Olihan sitä. Niin ja hyvää, elävää musiikkia.
Pilvi Honka
ESITYSAJAT
http://www.teatterieurooppanelja.fi/
