Äänekoskella on historian aikana valmistettu värikäs joukko erilaisia tuotteita metsäteollisuuden sivuvirroista: muun muassa spriitä, rehuhiivaa, rikkaruohomyrkkyjä ja pesuaineita. Erikoisimman tuotteen tittelin vienee kuitenkin märkä vesi.
1900-luvun puolivälissä äänekoskelaiset riemuitsivat uuden, modernin saunan valmistumisesta. Rautatienkadun yleisessä sauna- ja pesulaitoksessa oli Työn Voima -lehden mukaan tarjolla erityinen märkävesisuihku.
– Tässä tapauksessa se tarkoittanee vettä, johon on sekoitettu Äänekoskella valmistettua CMC:tä. Se varmaankin tuntuisi iholla erikoiselta. Voi vaikka kuvitella, minkälainen olisi tapettiliisterin ja veden yhdistelmä, Äänekosken tehdashistoriaan perehtynyt kaupungin museonjohtaja Pekka Soininen pohtii märän veden koostumusta.
Erikoissuihkuun pääsi peseytymään 1. huhtikuuta 1950 ilmestyneen lehtiartikkelin kertoman mukaan vain lisämaksua vastaan. Liekö kyseessä kuitenkin ennemmin ollut lehtitoimittajan aprillipila kuin kultainen bisnesidea? Sitä eivät arkistot kerro.
Äänekosken tehdasmuseossa oli esillä laajasti paikkakunnalla valmistettuja tuotteita, kuten paikkakunnan nimeä kantaneita liisteripakkauksia.
MÄRKÄ VESI itsessään on kuitenkin totista totta ja tarkoittaa vettä, jonka pintajännitys on pienennetty kemiallisesti erityisellä kostutteella. Ainetta käytetään nykyään pääasiassa turvepalojen sammuttamiseen.
– Siinä on 0,5 tilavuusprosentin verran mäntynesteliuosta ja loput vettä. Yhdistelmä imeytyy syvemmälle ja tavallista vettä paremmin tiheämpäänkin aineeseen. Käyttöä nesteelle tulee tosin melko harvoin, kertoo riskienhallintapäällikkö Jarkko Jäntti Keski-Suomen pelastuslaitokselta.
– Periaatteessa märkää vettä voisi valmistaa myös siellä Äänekosken tehdasintegraatissa! Jäntti vinkkaa nauraen.
Itse asiassa ajatus ei ole uusi, sillä aikoinaan Äänekoski Oy valmisti VV3-nimistä kostutusainetta kulotusten aiheuttamien metsäpalojen hallitsemiseksi. Aineesta yhdisteltävän märän veden markkinoitiin ”kostuttavan tehokkaasti” ja ”vastaavan moninkertaista määrää tavallista vettä”.
Yksi pullo VV3:sta on tallessa Suomen Metsämuseo Luston kokoelmissa Punkaharjulla.
– Ainetta on voitu käyttää palojen sammuttamiseen sekä teollisuuden kostukkeena ja pesuaineena. Meillä on vain vähän tietoa tuotteesta, ulkonäön perusteella arvioimme pullon valmistetuksi joskus 50–60-luvun tietämillä, museon amanuenssi Sari Jantunen kertoo.
Ainetta toimitettiin suoraan Äänekosken tehtailta 20 litran koripulloissa ja ainakin vuoden 1960 Uittokaluston myyntikatalogin kautta myös pienemmissä puolen litran pulloissa.
Kemiallisessa tehtaassa tehtiin liisteriä ja etikkahappoa sekä talouksille että teollisuuteen. Kuva Äänekosken tehdasmuseon kokoelmista.
ÄÄNEKOSKEN kemianteollisuudessa oltiinkin erityisen kekseliäitä juuri 50-luvulla.
Kemiallinen tehdas käynnistyi vuonna 1944 jatkojalostamaan sulfiittispriitä, jota valmistettiin selluloosatehtaan jäteliemestä. Alkuvuosina kemiallisessa tehtaassa tuotettiin pääasiassa etikkahappoa ja liisteriä.
Tehtaan oman tutkimustyön pohjalta Äänekoskella ryhdyttiin 1900-luvun puolivälissä valmistamaan muun muassa erilaisia kasvinsuojeluaineita, synteettistä pesuainetta, AIV-säilöntäliuosta ja useampaa eri CMC-pohjaista selluliisterilaatua.
Nykyään CP Kelcon omistuksessa oleva kemiallisten tuotteiden tehdas keskittyy puhtaasti CMC:n eli karboksimetyyliselluloosan valmistukseen. Äänekoskella tuotetulle aineelle riittää markkinoita öljynporauksesta elintarviketeollisuuteen. CMC:tä käytetään esimerkiksi pesuaineissa, voiteissa, hammastahnoissa, jäätelöissä ja virvoitusjuomissa.
Tervetuloa vain biometaani, sellusoittimet ja muut Metsä Groupin biotuotetehtaan sivuvirtojen hyödyntäjät! On meillä Äänekoskella osattu ennenkin kekseliäästi hyödyntää metsäteollisuuden ylijäämää.
TAIJA KOLEHMAINEN
Äänekosken ensimmäisen (kartonki)tehtaan ja vesivoimalaitoksen rakentaminen käynnistyi alkuvuonna 1897. Nyt tasan 120 vuotta myöhemmin samoille seuduille, virran toiselle puolelle, valmistuu Suomen metsäteollisuuden kaikkien aikojen suurin investointi, Metsä Groupin rakentama biotuotetehdas.
Merkkivuoden kunniaksi ÄKS kertoo mielenkiintoisimpia tarinoita kaupungin metsäteollisuuden historian havinasta – ja ehkä vähän sen vierestäkin.
