Saksaan lähtenyt nuori Hannele Rose kääntyi maitojunalla Äänekoskelle vain palatakseen pian rakkauden perässä takaisin Hampuriin.
Nuoruuden maisemat ovat säilyneet rakkaina Hannele Rosen (o.s. Sinikorpi) mielessä. Lähes puoli vuosisataa Saksassa asunut Hannele palaa edelleen säännöllisesti Keiteleen rannalle Äänekoskelle.
Kaupungista on runsaasti muistoja myös saksalaisella Gerd Rosella. Nykyisen Hampurin maaseudulla asuva pariskunta meni naimisiin Suomessa vuonna 1975 ja oleskeli hetken aikaa Vehniällä Hannelen sukulaisten omistamassa omakotitalossa.
– Maalasin tuota Äänekosken torin viereistä ostoskeskusta syyskylmässä. En ollut osannut varautua Suomen viileyteen, joten jouduin välissä hakemaan Saksasta talvivaatteita, edes rättisitikka ei suostunut lähtemään käyntiin täällä, Gerd nauraa muistellessaan Keski-Suomessa viettämäänsä aikaa.
Töiden löytyminen kävi kuitenkin sen verran haastavaksi, että tuore aviopari päätti melko pian palata takaisin Saksaan. Vuonna 1979 syntyi Katri-tytär ja perhe asettui aloilleen Hampuriin.
– Katri osaa Suomea ja on viettänyt täällä paljon aikaa, mutta valitettavasti tyttärentytär ei enää puhu kieltä, Hannele harmittelee.
Hannele kävi töissä Koskelan lastentarhassa, kuva otettu 60-luvun puolivälin tienoilla. Kuva: Hannele Rosen arkisto
KIELITAIDOTON Hannelekin oli, kun sattumien kautta päätyi lähtemään yksin au pairiksi Saksaan vuonna 1968. Laivamatkalla Lyypekkiin mukana oli vain suuri matkalaukku ja äidin mukaan pakkaamat eväsleivät.
– Saksan junassa en osannut sanoa kuin päätepysäkkini vierustoverille. Säikähdin, kun hän nykäisi minut ja matkalaukkuni äkkiä ylös ja kiirehti toiseen vaunuun. Jäin kädet täristen katsomaan, kuinka juna katkesi kahtia ja toinen osa jatkoi Ranskan suuntaan, Hannele kuvailee matkaansa.
Alunperin matkaan piti lähteä myös äänekoskelaisen Irene Aaltosen. Saksassa oppilasvaihdossa käynyt Irene oli suunnitellut tyttöjen yhteisen matkan ja hankkinut itselleen työpaikankin pankkikonttorista.
– Sitten juuri ennen lähtöä syttyivät Prahan kevään levottomuudet ja isäni kielsi minua lähtemästä Keski-Eurooppaan. Niin Hannele lähti yksin reissuun ja minä jäin töihin Äänekoskelle, silloin se vähän harmitti, Irene kertoo.
Ystävällisestä isäntäperheestä huolimatta Hannelelle iski niin kova koti-ikävä Hampurissa, että hän palasi suomalaisen Anjan matkassa Suomeen suunniteltua aiemmin.
Hannele kuvassa Carita Westerholmin kanssa Tärttämäen ”kallioleikkauksella” 60-luvun alkupuolella, takana näkyy nelostie. Myös Carita asuu nykyään Hampurissa. Kuva: Hannele Rosen arkisto
GERD VÄITTÄÄ tavanneensa Hannelen sivumennen jo Saksassa, mutta Hannele muistaa miehen vasta tämän Suomen reissulta. Parin rakkaus syttyi hiljakseltaan, kun Anja-ystävä halusi päästä viettämään aikaa Gerdin veljen kanssa.
Elämä vei Hannelen takaisin Hampuriin, tällä kertaa pysyvästi. Töitä löytyi suomalaisesta yhteisöstä merimieskirkon lasten kerhosta.
– Äänekoskella olen käynyt sukulaisten luona säännöllisesti, mutta Irenen kanssa yhteydenpito jäi vuosikymmeniksi, kunnes löysimme toisemme uudestaan aivan hetki sitten, Hannele kertoo.
Tänä kesänä, karvan alta 50 vuotta myöhemmin kaksikon alkuperäisestä suunnitelmasta, Irene lähti viettämään aikaa Hannelen luo Hampuriin.
– Nauroimme jälleen aivan kuin pikkutytöt, Irene sanoo.
Gerd ja Hannele Rose Hampurin raatihuoneen aukiolla. Kuva: Hannele Rosen arkisto
