Joulupuuro eli riisipuuro sekä piparkakut kuuluvat moneen suomalaiseen joulupöytään. Mistä nämä herkut ovat saaneet alkunsa?
Kanelilla, sokerilla, kiisselillä tai ihan vaan mantelilla. Joulupuuron syömistapoja on yhtä paljon kuin syöjiäkin. Tätä jouluista herkkua syödään useimmissa perheissä aattoaamuna.
Riisipuuro on kuulunut juhlaruokavalikoimaan 1800-luvulta saakka, jolloin säätyläisiltä omaksuttu riisi syrjäytti ohran. Länsi-Suomessa joulupuuro tehtiin perinteisesti keittämällä ja Itä-Suomessa uunissa hauduttamalla.
Joulupuuron sekaan on tapana piilottaa kuorittu manteli. Mantelin uskotaan tuottavan löytäjälleen onnea seuraavalle vuodelle. Tavan uskotaan olevan peräisin keskiajalta, jolloin Englannin ylhäisöllä oli tapana huvitella loppiaisena laittamalla papu puuroon. Se, joka pavun löysi, sai olla juhlien ajan papukuningas tai –kuningatar, joka sai keksiä muulle seurueelle hullunkurisia tehtäviä, joista ei voinut kieltäytyä.
Mutta jotta puuro ei palaisi pohjaan, valitse sen valmistukseen rasvaa sisältävä maito. Paras puuromaito on punainen täysmaito, mutta myös kevytmaito sopii puuron valmistukseen. Puuron pohjaan palamista voi ehkäistä myös valitsemalla keittoastiaksi paksupohjaisen, mielellään pinnoitetun kattilan ja sekoittamalla puuroa valmistuksen aikana.
Piparkakku eli pipari, tuo inkiväärillä maustettu makea leivonnainen, on peräisin muinaisesta Egyptistä.
Jo faaraoiden egyptissä valmistettiin piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkuja. Hunajakakkuja uhrattiin jumalille, ja jotta jumalat ymmärtäisivät paremmin, mitä niiltä pyydetään, kakkuja alettiin muotoilla erilaisiksi hahmoiksi. Eurooppaan hunajakakut tulivat Kreikan kautta Egyptistä sekä idän kauppamatkoilta ja ristiretkeläisten mukana. Piparkakku on saanut nimensä maustepippurista, joka oli ensimmäisiä pipareissa käytettyjä mausteita.
Pian hunajakakut muokkaantuivat eri Euroopan maissa erilaisiksi pipareiksi, esimerkiksi Saksassa pehmeiksi Lebkucheneiksi. Toisaalta vanhan tyylin hunajakakkuperinne jatkuu edelleen esimerkiksi Venäjällä ja Puolassa, jossa valmistetaan vuokaan leivottuja, pitkänomaisia, pehmeitä piernik-nimisiä maustekakkuja.
Pohjoismaihin pipareiden valmistaminen kulkeutui osittain luostareiden välityksellä keskiajalla. Pohjolassa taikinaan lisättiin myös runsaasti voita. Nykyäänkin perinteiseen piparkakkutaikinaan kuuluu voi. Suomessa piparkakkuja leivottiin ensin pappiloissa ja kartanoissa, joista reseptit kulkivat palvelusväen mukana kansan keskuuteen.
Makoisaa joulua!
