Ravintoloitsija Matti Leppänen joutui taipumaan koronan ja velkojien alle. Elämä jatkuu konkurssin jälkeen, kyykkyyn ei jäädä.
Eläkevakuutusyhtiö haki T:mi Matti Leppäsen konkurssiin eilen keskiviikkona.
– Valtiolta tuli tänä vuonna mieleenpainuva synttärilahja yrittäjälle. Konkurssi, sanoo Matti Leppänen.
Aurinko paistaa mutta positiivisen miehen maineessa olevan silmistä näkyy häivähdys murheesta.
– En koe, että olisin haudassa, vaan sellaisessa kohdassa, että nyt olen sieltä jo pois kampeamassa. Onneksi olen luonteeltani tällainen peruspostiviinen mies. Konkurssi onkin tässä tilanteessa paras reitti taas pystyyn. Rahalla ei saa mitään oikeasti tärkeää, ja yrittäjähenkeä minusta ei vie mikään, Leppänen sanoo ja vilauttaa kasvot tuttuun hymyyn.
Ennen koronan tuloa Leppänen maksoi kuukausittain palkkaa noin 40 hengelle ja vuotuinen liikevaihto oli yli miljoona euroa. Koronan aikana kuluja ei ole pystynyt kattamaan liiketoiminnalla, jota on viranomaisten toimesta rajoitettu näin voimakkaasti.
– Tähän kun lisätään että olen saanut valtiolta tukea edellisen kerran heinäkuulta 2020 kävi tilanne sietämättömäksi. Yritys ei voi toimia näin epävakaalla pohjalla määräänsä pitempään. Jokainen yritys ja yrittäjä ottaa tietoisen riskin perustaessaan yrityksen tai lähtiessä laajentamaan tai investoimaan. Tuskin kukaan yrittäjä osasi kuitenkaan valmistautua tällaiseen globaaliin ongelmaan, Leppänen laskee.
Maksamattomia veroja sekä eläkevakuutusmaksuja on kertynyt vielä nopeammin kuin kassaan on virrannut rahaa.
– Jos rahavirta toimii vain yhteen suuntaan, niin kylläpä siinä huonosti käy. Kun pinossa on maksamattomia veroja ja henkilöstön palkkoja, niin kylläpä ne verot jää maksamatta. Siitä lähti ratas pyörimään siten, että kun veroja oli rästissä, ei valtiolta saanut tukea, Leppänen kertoo.
Vaikka ravintoloiden ovet ovat olleet kiinni, ovat kiinteät kulut juosseet.
– Tein periaatepäätöksen että mistään en ala enää lainaamaan rahaa siihen, että saan pidettyä toiminnan velkarahalla käynnissä. Toiminnan, jonka valtio voi sulkea taas päivän varoajalla ja jättää silti korvaamatta edes kuluja, Leppänen sanoo.
Hän pohtii sekä koronatukien jakoa että epävarmuutta aukioloaikojen suhteen. Paremminkin olisi voinut valtio asiaa hoitaa.
– Päätin, että yritys olkoon pystyssä niin kauan että saan tehtyä tiettyjä järjestelyitä ennen konkurssia. Näihin järjestelyihin kuuluu esimerkiksi Ravintola Majakka jonka jatkuvuus on nyt turvattu ja se työllistää edes osan henkilökunnastani myös jatkossakin. Myös jäähallin Icebarin osalta olen luvannut olla toimintaa järjestämässä.
Leppänen sanoo, ettei konkurssi tullut puun takaa.
– Kyllä tässä on ennättänyt jo asiaa pääkopassaan kypsytellä. Tiesin jo vuosi sitten, että olen kovan paikan edessä, sillä pesämuna oli käytetty yritystoiminnan laajentamiseen. Vuosi meni löysässä hirressä, sillä isot tapahtumat ovat näytelleet suurta osaa yrityksen liikevaihdossa. Ei riitä, että baari on auki, ja hanasta valuu tuoppi silloin tällöin. Itselleni ei hanan varressa oleminen ole koskaan tuonut tarpeeksi suuria kiksejä, vaan tärkeämpänä työn teolle koin sen, että näen kuinka porukka viihtyy ja saa tapahtumien myötä hyviä kokemuksia.
Viljoksien osalta Leppänen ei sano, että niiden taru on välttämättä lopullisesti taputeltu.
– Olen tehnyt suunnitelmia myös sen suhteen, että saatan jossain vaiheessa myös niissä jatkaa, mutta katsotaan nyt mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. Nyt maksellaan velkoja, ja toivon samalla, että koronan vuoksi tehdyt konkurssit otetaan käsittelyyn uusin silmin.
– Suuri kiitos menneistä vuosista henkilökunnalleni joka on ollut sitoutunut toimintaan ja järjestämässä monenlaisia tapahtumia ja elämyksiä niin arjessa kuin juhlassa. Kiitos myös kaikille asiakkailleni ja yhteistyökumppaneille, hymyillään jatkossakin kun tavataan, Matti Leppänen sanoo.
