”Me ollaan aamukaste, Goldrust on sitten se höyryjyrä.”
Näillä sanoilla illan Neil Youngin 71-vuotissynttäreiden avausyhtyeen liideri Jaska Liimatainen ennakoi Painotalon konserttia. Eli ensin mennään iisimmin, sitten vähemmän iisisti.
Tuo jyrän lailla päälle painava Goldrust on tamperelainen nelikko, jonka hyvinkin selkeä esikuva on 71 vuotta lauantaina täyttävän kanadalaisartistin pitkäaikainen Crazy Horse -bändi.
Goldrust sai alkunsa jo 90-luvulla, muistelee basisti Hannu Kilkki.
– Ensimmäinen keikka oli Jokioisten nuorisoseurantalolla jonkun tutun häissä. Siis ei minun tuttuni, mutta varmasti hän jonkun tuttu oli. Siitä voi olla jo 21 vuotta aikaa, en ole ihan varma siitäkään, Kilkki kertoo ÄKSälle.
Rumpali Janne Laurila muistaa bändin perustamisen toisin.
– Goldrust perustettiin 2005 halusta soittaa Crazy Horsen ainutlaatuista rokkia ja Neil Youngin 60-vuotispäivä tarjosi tähän oivan tekosyyn. Palasimme rikospaikalle 70-vuotispäivien tiimoilta ja nyt emme enää viitsi poistua sieltä!
KITARISTI Pasi Heikura muistaa liittyneensä yhtyeeseen juuri vuonna 2005. Tuolloin Heikura oli mukana järjestämässä Youngin 60-vuotissyntymäpäiviä Tampereen Telakkaan.
– Iltaan löytyi nuorten soittajien Neil Young & Crazy Horse –tribuuttiyhtye nimeltään Goldrust. He ehdottivat, että tulisin soittamaan muutamaan biisiin kitaraa. Olin otettu ja innoissani, Heikura kertoo.
– Otettu ja innoissani olin myös viime vuonna, kun Laurila otti yhteyttä Youngin 70-vuotiskekkereiden tiimoilla. Nyt soitin koko setin ja teimme kaikkiaan kolme oivallista keikkaa.
Muusikoiden suhde Youngiin on joka tapauksessa kaukaisempi. Alivaltiosihteeristä tuttu Heikura muistaa ensikosketuksensa idoliinsa 70-luvun puolivälin tuntumasta.
– Kuuntelin kesällä talomme pihassa Fiat 128:n radiosta Toivepoppia-ohjelmaa. Viimeisenä biisinä toivottiin Neil Youngin Cortez The Killer –kappaletta ”kun sitä ei koskaan soiteta radiossa kokonaan”. Juontaja kiitti toiveesta ja laittoi biisin soimaan. Kunnes kolmen minuutin kuluttua alkoivat uutiset, Heikura kertoo.
– Mutta olin kuullut tarpeeksi, olin aivan ällistynyt, että tämmöistäkin musiikkia voi olla. Cortezin ero Sladeen, Sweetiin, Bowieen ja oikeastaan kaikkiin aikalaisiin oli järkyttävä niin soundeissa, aikakäsityksessä kuin siinä miten lähellä olemisen perusasioita ollaan.
YOUNGIN musiikki alkoi soida Alivaltiosihteeri-ohjelmassa säännöllisesti vuonna 1993.
– Sen jälkeen vapaaehtoinen Youngin kuunteleminen on ollut jopa satunnaista, tuosta työaspektista tuli hiukan painolasti, Heikura myöntää.
Heikuralle bändi ei ole ainoa Young-harrastus.
– Meillä on Tampereella muutaman kaverin kanssa Neil Young –kerho, joka kokoontuu aina uuden levytyksen ilmestyessä testaamaan uutuutta saunomisen ja jorinoinnin merkeissä. Youngin Suomen konsertit olen kokenut kaikki, lukuunottamatta Kaisaniemeä 2015, jolloin olin mahataudissa. Kerran kävimme Neil Young -kerhon kanssa konsertissa Kööpenhaminassa.
Viimevuotinen Telakan-keikka on tuoreessa muistissa.
– Muistan kokeneeni musiikillista hurmiota useissa kohdin, kun särökitarat sulkivat minut hellään huomaansa ja Neilin herkät melodiat kelluivat särömeren laineilla irtonaisina, mutta kuitenkin läsnäolevina. Edellinen lause ihmetyttää itseänikin, sillä kyseessähän on oma cover-bändimme, mutta nämä biisit saavat minussa aikaan voimakkaita tunteita ja niiden soittaminen niinkin hyvin kuin me sen teemme on ihanaa, Kilkki kummastelee.
VIIME vuonna Goldrust teki kolme Youngin synttärikeikkaa, tänä vuonna vain yhden.
– Hauskaa, että se on juuri Äänekoskella, koska juuri Äänekoskelta on ollut vahva ja äänekäs edustus Tampereella kaikilla Neil Young -kekkereillämme.
Äänekoskella – tai tarkemmin Suolahdella – on Heikuran elämään muutakin merkitystä.
– Samoihin aikoihin, kun kuulin Youngia Fiatissa, äitini Tellervo vietti Suolahdessa noin kuukauden ajan kurssittamassa itsestään kirjastonhoitajaksi meille Karviaan. Niin minusta tuli paitsi maanviljelijän myös kirjastonhoitajan poika!
Kilkin Äänekoski-suhde on vielä ohuempi.
– Äänekosken Huima on mielestäni erinomainen nimi urheilujoukkueelle. Pelasin juniorina Lahden Reippaassa jalkapalloa ja jossain turnauksessa vastustajana oli Huima. En muista miten pelissä kävi mutta nimi jäi mieleen. Aikuisiällä Äänekosken ohi on menty monet kerrat keikkamatkalla Ouluun. Myös Konginkankaan Neste on jostain syystä hyvällä paikalla taukoa ajatellen pohjoisesta alaspäin ajellessa. Äänekoskineitsyyteni siis viedään nyt ja odotan sitä innolla!
HEIKURA teki ÄKSän pyynnöstä listan omista Young-suosikeistaan.
– Hyvin varhain huomasin, että etenkin Crazy Horsen kanssa Neil Young on minusta parhaimmillaan. Lähimpänä totuutta. Koska Youngin levyt usein tunnelmaltaan temaattisia kokonaisuuksia, listaan tähän viisi levyä, Heikura taustoittaa.
Pasin Top 5 -lista
1. Ragged Glory
2. Zuma
3. Rust Never Sleeps
4. Freedom
5. Harvest Moon
Neil Young ilta Painotalolla lauantaina klo 19 alkaen.
The Young One & The Old Ones Play Neil Young – Tonight Only!
Jaska Liimatainen, kitara, laulu, huuliharppu
Janne Liekkinen, kitara, laulu
Jukka Manninen, basso
Vesa Takkinen, rummut
Mona Steffansson, piano, laulu
Goldrust:
Teemu Into, laulu, kitara
Pasi Heikura & Rami Kinnunen, kitara
Hannu Kilkki, basso
Janne Laurila, rummut
