Dokumenttiteatteri on teatteria, joka perustuu haastatteluihin ja muihin ensikäden lähteisiin. Äänekosken Teatterin hallitus on nyt korva tarkkana, sillä pitää löytää tarinoita elävästä elämästä, joka saadaan työstettyä teatteriesitykseksi.
Dokumenttiteatterissa käsitellään yhteiskunnallisia kysymyksiä yksittäisten yksilöiden tai pienyhteisön kautta. Politiikka on aihe, josta voisi ammentaa loputtomiin, varsinkin tänä vaalilupausten kulta-aikana. Paikallisuus, lähihistoria ja tavallisten ihmisten kokemukset korostuvat aihevalinnoissa, ja se tekee dokumenttiteatterista mielenkiintoisen.
Dokumenttiteatterin menetelmät soveltuvat teatteriin kuin teatteriin, myös harrastaja -sellaiseen. Äänekosken teatteri tarttui aiheeseen koronan myötä: kun ei voida harjoitella, kun on epävarmuus alati jatkuvien koronarajoitusten kestosta, päätettiin Pilvi Hongan ideasta ryhtyä kouluttautumaan Janne Junttilan ohjauksessa. Junttila on tutkinut gradua tehdessään kansainvälistä dokumenttiteatteria ja opettanut menetelmää Metropoliassa ja Turun Taideakatemiassa. Tutkimus vei miehen mukanaan ja sen siivittämänä syntyi tietokirja Dokumenttiteattarin uusi aalto. Kirja on omistettu aktiivisille kansalaisille.
– Dokumenttiteatteri on vahva kansalaisvaikuttamisen muoto, Junttila sanoo.
Viisi viikonloppua kestävä kurssi mahdollistui Koskelan tultua mukaan, ja ensimmäisen viikonlopun jälkeen päästiin käsiksi kotitehtäviin: nyt on oltava kuulolla ja kirjattava tarinoita ylös, selattava lehtiä, pöytäkirjoja, kirjeitä, kuvia, etsittävä kotivideoita ja muuta, josta voisi käsikirjoitukseen ammentaa.
– Nyt pitää saada juna liikkeelle, jotta päästään tekemään teatteria lavalle yleisön katsottavaksi, Junttila kannustaa.
Projekti on pitkä, eikä sille ole asetettu vielä tässä vaiheessa aikataulua. Ehkä vuoden päästä voimme nähdä, minkälaiset äänekoskelaiset tarinat pääsevät parrasvaloihin.
Äänekoskelta löytyy aiheita joista ammentaa: biotuotehdasjytky, Kalle Piilonen, kultuuritilakysymys, poliittinen päätöksenteko, hallirakentaminen, Äänekoski-Suolahti -juopa, ideoita pulppuaa kuin tehtaan piipusta tulevia pilvimuodostelmia.
– Tällä kertaa pohdimme dokumentaatiokerrontaa ja ensi kerralla päätämme aiheen, Junttila sanoo.
Pilvi Honka, Marjut Kinnunen, Kari Taipale ja Milja Parantainen tekevät kynät savuten muistiinpanoja. Junttila kannustaa jalkautumaan ihmisten pariin nauhurin kanssa.
– Tarinoiden tason ei tarvitse olla yhteiskunnallista tai poliittista, vaan se voi olla intiimiä ja henkilökohtaista. Teatterin näkökulmasta katsottuna arinan mielenkiinto voi olla puhetavassa vaikkapa murteessa. Ei tarvitse olla totuutta tai reunaa, vaan tarina, joka ottaa palasia useasta eri haastattelusta tai päiväkirjamerkinnästä. Ydinjuttu löytyy kuuntelemisesta ja kuulemisesta, Junttila muistuttaa.
Teatteria syntyy nyt oikeista ihmisistä tai meille läheisistä ja ilmiöistä.
– Uskon, että tämä kerää katsojia, kurkistelijoita, Junttila pohtii.
Kuultua täytyy käsitellä ja muokata tarkalla tavalla jotta pysytään dokumentin rajoissa.
– Sääntöjä ei ole vaan tämä on taidetta, taiteen alla. Journalistinen dokumenttiteatteri on asia erikseen ja silloin on otettava käyttöön journalistin säännöt ja etiikka.
Porukka laajenee kurssin edetessä tai sitten viimeistään, kun alkaa löytyä aineistoa esitykseen. Nyt ollaan herkällä korvalla.
– Etsinnässä tarinoita jotka puhuttavat tai tarinaa, josta on vaiettu jo liian kauan, Pilvi Honka vinkkaa.
Joko sinulla heräsi kiinnostus tarinankertojana? Voit myös paljastaa henkilön, jolla on tarina kerrottavana! Ota yhteys Pilvi Honkaan WhatsApp -viestillä tai soittamalla 044 364 6546
