Vapaaehtoiset järjestivät Keski-Suomen Opistolla majaileville turvapaikanhakijoille ihanan oman joulujuhlan.
Keski-Suomen Opistolla asuu noin sata nuorta turvapaikanhakijaa. He viettävät ensimmäistä jouluaan Suomessa, ja tutustuvat mielellään uuteen kulttuuriin ja sen ihmisiin.
Vapaaehtoisten yhdessä järjestämässä joulujuhlassa Keski-Suomen Opiston puutalossa oli valtavasti ohjelmaa, syötävää ja tietenkin myös lahjoja. Aluksi katsottiin vapaaehtoisten suomalaislasten esittämä joulukuvaelma, joka selostettiin monella eri kielellä.
Vapaaehtoiset järjestivät paikalle tietenkin myös musiikkia. Ala-Keiteleen musiikkiopiston nuorista koostuva bändi The Geeggles viihdytti turvapaikanhakijoita suomalaisilla kappaleilla. Nuorilta irtosivat muun muassa Sunrise Avenuen Hollywood hills ja Haloo Helsingin Kuussa tuulee. Nuoret turvapaikanhakijat kuuntelivat ensin hiljaa, mutta lopulta intoutuivat tanssimaan.
Jouluevankeliumi tulkattiin usealle kielelle pienten lasten esittäessä tutun tarinan.
The Geeggles svengasi kuin hirvi.
Nuorten kotimaissa ei tunneta samanlaista joulua, kuin täällä meillä. Se olikin koko ajatus tapahtuman takana.
– Sillä ajatuksella lähdettiin järjestämään, että tämä on vaan osa tätä kotouttamista. Ja onhan meidän kulttuureilla paljon yhtymäkohtia, vapaaehtoisten puuhanainen Kaarina Heiskanen kertoo.
Pöytä oli koreana kuten suomalaiseen jouluun kuuluu. Nuoret pääsivät itse leipomaan pipareita. Herkkuja tahkottiin ryhmäkodin keittiössä sellaista tahtia, että eräs uunikin kuoli ylirasitukseen.
– Nämä on tosi hyviä, pojat sanovat ja nappaavat lisää.
Toimittaja pääsi juttusille muutaman nuoren kanssa. Teini-ikäiset pojat mussuttavat joulutorttuja ja puhuvat innoissaan suomea.
– Teen läksyt joka päivä, toinen vakuuttaa selvällä suomella.
– Minä puhun paljon hyvää Suomea, toinen huikkaa vilpittömästi.
Poikien päivät kuluvat koulussa, harrastuksissa ja nuorisotalolla hengaillessa. Aivan kuten kenen tahansa ikäisensä mielestä, kavereiden kanssa pyöriminen on kaikkein kivointa.
– Kaikkein parasta on päästä kouluun, kun siellä näkee kavereita.
– Yksi kaveri sanoi minulle, että hänestä on tylsää, kun tulee loma. Koska silloin me ei nähdä koulussa, eräs pojista nauraa.
Joulu kotona olisi hyvin erilainen. Kristuksen syntymää juhlitaan, mutta varsinaista joulua ei ole. Jeesuksen juhla on sama kuin lukuisien muiden profeettojen.
– Tehdään hyväntekeväisyyttä ja syödään suklaata, eräs nuori tiivistää.
Uusi vuosi on näiden nuorten kotimaassa suurempi juhla. Perheet vierailevat toistensa luona ja syövät yltäkylläisyyteen asti. Juhla on suuri, ja sitä odotetaan pitkin vuotta. Kuulostaa tutulta.
– Ymmärsin, että Suomessakin syödään hyvin. Kiva, että on siis jotain tuttua, pojat tuumivat.
Erään turvapaikanhakijan lyijykynäpiirroksia sai ihailla Opiston puutalon aulassa.
Joulupukki jakoi pienet paketit jokaiselle turvapaikanhakijanuorelle.
Joulu on perheen ja yhteisen ajan aikaa. Nämä nuoret ovat kuitenkin jokainen hyvin kaukana perheestään. Monet saavat kuitenkin jonkinlaisen yhteyden kotimaassa olevaan perheeseensä.
– Meni pari kuukautta, etten saanut heihin yhteyttä, mutta nyt onneksi saan, eräs tunnustaa hiljaisen iloisena.
Ehkäpä Suolahdesta lähtee joulukortteja tänä vuonna näiden nuorten kotimaihin? Joulukortti-ajatuskin tuli nuorille ihan uutena.
– Ai lähetetäänkö täällä ihan tavallisia kortteja? Ei siis sähköpostissa? Oho! teinit hämmästelevät.
Turvapaikanhakijat lauloivat juhlassa kukin oman kansallislaulunsa. Nuoret seisoivat käsi sydämelle ja lauloivat niin tunteella, että suomalaisillakin meni kylmiä väreitä.
– Mieti, kun itse olisi tuossa tilanteessa ja oudossa paikassa, ja jostain kuuluisi Maamme-laulu. Kyllä siinä olisi itkussa pitelemistä, Heiskanen sanoo.
Juhlan aikana nuoret äityivät joraamaan, kun tietokoneelta saatiin kuulumaan heille tuttua musiikkia. Kymmenet nuoret tanssivat villisti vapaaehtoisten kanssa, ja yleisö taputti rytmissä.
– Jouluiloa parhaimmillaan, joku yleisöstä nauraa.
Joulupukki jakoi joulujuhlan päätteeksi kasan lahjoja. Jokaiselle turvapaikanhakijalle on omansa. Jopa kaksi! Toisessa paketissa on villasukat ja suklaalevy, toisessa muoviset sisäkengät. Joulupukki oli nuorille mieluinen uusi tuttavuus, vaikka nuoret ymmärsivätkin, että lahjoista oli kiittäminen vapaaehtoisia ja useita lahjoittajia.
– Olen nähnyt Joulupukin telkkarissa, ja mietin joskus, että joku päivä vielä saan tuolta mieheltä lahjan, eräs poika sanoo ja hypistelee pientä pakettiaan.
Pakettia ei ole vielä avattu, sillä siitä halutaan ottaa kuvia. Kuvia onkin räpsitty pitkin iltaa, uskaliaimmat näppäsivät selfieitä joulupukin kanssa.
Turvapaikanhakijoiden joulu Sirkanpolulla tulee olemaan rauhallinen ja iloinen. Hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja ehkä myös vähän joululauluja.
– Varmasti on tosi kivaa. Saadaankohan me tehdä lisää pipareita? pojat miettivät.
Vapaaehtoiset haluavat kiittää seuraavia tahoja iloisen juhlan järjestämisestä.
–Kiitämme kaikkia, jotka mahdollistivat tapahtuman joko tavaralahjoituksin tai muulla panoksella.
Siis kiitos teille: Keski-Suomen opisto, Äänekosken kaupunki, K-Supermarket Suosikki, Suolahti, ja kauppias Antti Hannula, City Market Äänekoski, ja kauppias Mika Lankinen, Valintatalo, Tarvikekeskus Äänekoski, Niskanen Oy, Kirpputori Upendo Suolahti, Kirkon Olkkarin leipurit, Geegles-bändi, joulupukki Petteri Koivunen, Suolahden Kotikirkko, Kangasniemen Helluntaiseurakunnan lähetyspiiri sekä kaikki yksityiset sukanneulojat ja -lahjoittajat. Lämpöiset kiitokset myös Suolahden ryhmäkodille ja sen turvapaikanhakijanuorille, jotka osallistuivat juhlan valmisteluihin ja esittivät siellä ohjelmaa.
