On olemassa vain elämää ja sitten on olemassa elämää. Mikko Kuustonen kävi keskustelemassa tästä jälkimmäisestä.
Mikko Kuustonen, YK:n hyvätahdon lähettiläs, lauluntekijä ja tv-kasvo kävi Suolahdessa juontokeikalla, jossa avattiin turvapaikanhakijoiden ryhmäkodin arkea. Keski-Suomen Opistolla sijaitsevassa ryhmäkodissa asuu 21 alle 18-vuotiasta nuorta. Tilaisuus kiinnosti noin sataa kuulolle tullutta henkilöä. Opistolla sijaitsevassa ryhmäkodissa tukiasumisyksikössä asuu yhteensä 56 nuorta.
Kuustosen ja yleisön kysymyksiin oli vastaamassa ryhmäkodin johtaja Sari Makkosen lisäksi toiminnanohjaaja Janne Veikkolainen sekä Pasi Tynkkynen kohta avattavasta Fendeistä. Keskeinen kysymys lienee puolin ja toisin: mitä ne meistä tuumii?
Ankkurin lastensuojelupalveluiden luotsaama ryhmäkoti avasi ovensa vuosi sitten syyskuun lopulla. Aluksi turvapaikanhakijoita tuli sananmukaisesti ovista ja ikkunoista.
– Olimme heti täynnä. Joulukuun kolmas meillä oli 108 nuorta.
Kuustonen seurasi erikoiseksi äitynyttä keskustelua, joita käytiin erilaisilla foorumeilla ja useimmiten anonyymisti.
– Myös sosiaalinen media oli hyvin analyyttinen aiheen suhteen ja piti yllä railakasta keskustelua. Varmasti täällä Suolahdessakin piti perustella tuliko parrakkaita lapsia taloon, Kuustonen nauraa.
Jos heittäytyy somekeskustelun varaan, niin tieto jää ohueksi, vääristyneeksi tai yksipuoleiseksi.
– Tänne on tultu levottomilta sota-alueilta. Osa on tullut täysin orpona, osa ei tiedä missä heidän vanhempansa ovat. He kantavat syvää pelkoa sukulaisten ja ystäviensä puolesta. Maailma josta he tulevat on sellaista, ettei sitä edes näytetä tv-lähetyksissämme. Ei tänne kukaan tullut hyvän elintason perässä tai rikastumisen toivossa, Makkonen sanoo vakavana.
Tilaisuuden tarkoitus oli jatkaa avointa keskustelua. Toiveena oli, että naapurusto ainakin olisi tullut paikalle. Ryhmäkodissa on pidetty avoimia ovia, ja pyritty avoimeen tiedottamiseen.
– Haluamme tehdä yhteistyötä suolahtelaisten kanssa, jotta nuoret tulevat heille tutuksi. Yhteistyö on sujunut tähän asti hyvin ja meillä on paljon ystäväperheitä sekä vapaaehtoisia toimijoita matkassa mukana, Makkonen sanoo.
Opistolla asuvat nuoret ovat kuin ketkä tahansa ikäisensä. Ikähaarukka on tällä hetkellä 15-17 vuotta.
– He kaipaavat samanlaisia aktiviteetteja kuin samanikäiset nuoret. Pelataan jalkapalloa, käydään kuntosalilla, harrastetaan tanssia ja kuvataiteita sekä tehdään konemusiikkia, Makkonen listaa.
Kotouttamisen suhteen on pelkoja ja odotuksia. Pahin pelko on se, että kotouttaminen epäonnistuu. Kotouttamisen onnistumisen edellytys on juuri avoimuus.
– Nuorten puolesta pelottaa se, etteivät he tule kohdatuksi omana itsenään. Siitä kasvaa paha olo ja kuinka se sitten purkautuu? Negatiivinen suhtautuminen voi radikalisoida, Kuustonen tietää.
Äänekosken kaupunki saa kiitosta siitä, että nuoret on otettu hyvin vastaan.
– Täällä on hyvät tukiverkostot, koulu ja niin edelleen. Suuri kiitos myös Keski-Suomen Opistolle. Alussa ihmiset olivat varuillaan se on täysin ymmärrettävää. 21 turvapaikanhakijaa siedettiin, mutta yli sata sai jo varuilleen. Ketään ei ole ryöstetty, ketään ei ole raiskattu. Ilmapiiri on muuttunut tietoisuuden lisäämisen myötä paremmaksi, Makkonen on laittanut merkille.
Kaikki talossa olevat nuoret ovat tulleet Suolahteen Tornion järjestelykeskuksesta. Suomen kieli taittuu jo hyvin. Talossa puhutaan seitsemää eri kieltä, sillä asukkaana on seitsemän eri maan nuorta.
– Yhteinen kieli on tämä meidän kotimainen, Makkonen sanoo.
Parasta aikaa pyörivän jättisuosion saavuttanut tv-formaatti Vain Elämää –sarjan uusi kausi pyörähti käyntiin perjantaina. Mikko Kuustonen on yksi ohjelman seitsemästä artistista.
– On olemassa vain elämää ja sitten on olemassa elämää. Arki on olennaista ja nyt ollaan aivan tavallisten perusasioiden äärellä, sen vakavammasta ei ole kysymys. Minä kuulun teidän ihailijoihin ja fanitan teitä ja tekemäänne työtä, Kuustonen sanoo Suomen positiivisimman henkilön syvällä rintaäänellä.