Työhyvinvointi ja sen edistäminen on helppo ottaa organisaation yleiseksi tavoitteeksi. Aito ja vaikuttava työhyvinvoinnin edistäminen näyttäytyy käytännön tasolla huomattavasti vaikeampana. Tulokset käyvät ilmi Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) tekemästä kuntaorganisaatioiden henkilöstöjohtamisen tutkimuksesta, johon vastasi yli 300 henkilöstöasioista vastaavaa.
Valtaosa kuntien henkilöstöjohtajista arvioi, että työhyvinvoinnin edistäminen on heidän organisaationsa tekemä strateginen valinta. Kun tarkastellaan lähemmin työhyvinvointitoiminnan suunnitelmallisuutta, arviointia tai seurantaa, tulokset eivät ole enää niin hyviä. Nämä ovat kuitenkin strategisen työhyvinvointijohtamisen tunnuspiirteitä.
Esimerkiksi sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkamiseen liittyvien määrällisten tavoitteiden asettaminen on kunta-alan organisaatioissa melko harvinaista. Samoin suunnitelmallinen toiminta sairauspoissaolojen, työtapaturmien tai työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämiseksi on huomattavasti harvinaisempaa kuin näitä koskevien mittareiden seuranta.
– Organisaatio ei oikeasti panosta strategisella tasolla työhyvinvointiin, jos työhyvinvoinnista kertovia tunnuslukuja vain seurataan ja ne merkitään tiedoksi päätöksenteossa, kiteyttää Kevan tutkimus- ja kehittämisjohtaja Pauli Forma.
– Työhyvinvoinnilla on strateginen merkitys organisaation menestyksen kannalta. Se vaikuttaa organisaation kustannuksiin, tuloksellisuuteen ja työnantajamaineeseen. Siksi työhyvinvointia tulee myös johtaa strategisesti.
HENKILÖSTÖSTRATEGIOIDEN ja työhyvinvointisuunnitelmien laatiminen on kuntaorganisaatioissa yleistä. Noin puolet organisaatioista seuraa työhyvinvointiin tekemiään investointeja. Investointien suhteuttaminen työkyvyttömyyden aiheuttamiin kustannuksiin on organisaatioissa huomattavasti harvinaisempaa.
Suuremmissa kuntaorganisaatioissa työhyvinvoinnin johtaminen on selkeästi strategisempaa kuin pienemmissä organisaatioissa. Jos vireillä olevat kunta-alan rakenneuudistukset johtavat suurempiin organisaatiokokoihin, saattaa tämä merkitä strategisempaa otetta työhyvinvoinnin johtamisessa.
Henkilöstöjohdolta kysyttiin tutkimuksessa myös, mitkä ovat vaikeimpia tai helpoimpia tehtäviä, kun työpaikoilla edistetään työntekijöiden työssä jatkamista. Uudelleensijoituspaikkojen löytäminen osatyökykyisille työntekijöille oli yksi vaikeimmista asioista. Myös työhyvinvointia kuvaavien mittareiden laatimisen poliittisille päättäjille sekä lähiesimiehille koettiin vaativaksi.
Työkyvyttömyyden aiheuttamista kustannuksista ja eläkemaksuista viestiminen koettiin jo helpommaksi. Ylivoimaisesti helpoimmaksi tehtäväksi henkilöstöjohtajat kokivat työhyvinvoinnin edistämisen sisällyttämisen organisaationsa strategiseksi linjaukseksi.
Kyselytutkimukseen vastasivat kuntien, kaupunkien sekä kuntayhtymien ja kunnallisten osakeyhtiöiden henkilöstöasioista vastaavat. Aineisto kerättiin vuodenvaihteessa. Kyselyyn vastanneita oli 316 ja vastausprosentti 53.
