Äänekosken Huima ja Kokkolan NMKY ovat sopineet 18-vuotiaan ja 204-senttisen Joni Pohjosen siirtymisestä Kokkolasta keltapaitaan helmikuussa 2017. Pohjonen saapuu vahvistamaan kakkosdivarista ylös yrittävää Huimaa saatuaan lukiossa kurssinsa päätökseen.
Pohjonen johtaa A-junioreiden valtakunnallisen 1. divisioonan piste- ja levypallotilastoa merkkauten toistaiseksi huikeat 26,7 pistettä ja 17 levypalloa ottelua kohden. Kokkolan
NMKY on tällä hetkellä sarjassa seitsemäntenä. Kokkolan NMKY:tä on sarjassa vahvistanut myös kolme Huiman omaa A-junioria.
– On hienoa että Joni voi ottaa turvallisen askeleen urallaan. Huima on Jonille tuttu ympäristö ja pelaajat ovat tuttuja. Olen ilonen että voimme auttaa Huimaa, sillä yhteistyö A-pojissa on toiminut hyvin, edustavathan Kasperi (Häkkinen), Joona (Lasarov) ja Joonas (Makkonen) meidän joukkuetta, toteaa Namika Kokkolan valmentaja Timo Virolainen.
Jonilla on vahva yhteys Huimaan nykyisen seurayhteistyön lisäksi, sillä myös Jonin isä on aikoinaan pelannut Huiman junioreissa ja Joni on vuosien varrella ollut tuttu näky Huiman treeneissä nuoren miehen Äänekoskelle suuntautuneiden sukulaisvierailujen johdosta.
Huiman valmentaja Juha Sten on innoissaan saadessaan Pohjosen riveihinsä.
– Ensinnäkin olen äärettömän iloinen Jonin puolesta, että hän haluaa ja uskaltaa kokeilla rajojaan koripallon saralla. Näin monipuolinen 204-senttinen, liikkuva ja heittotaitoinen pelaaja on jotain, minkä jokainen valmentaja haluaa joukkueeseensa. Lisäksi kun mies on käynyt treeneissämme jo viime kesänä ja syksyllä, niin molemmat osapuolet tietävät mitä on tulossa. Lisäksi tämä on taas yksi osoitus seurojen välisen yhteistyön voimasta.
Pohjonen on itse tulossa innokkain mielin Äänekoskelle Huima-paitaan.
– Tulen sinne hyvillä fiiliksillä, ja haluan päästä kokeilemaan omia rajojani. Olen myös innoissani päästessäni harjoittelemaan ja pelaamaan hieman eri tavalla. Minulla on suuri halu on olla keväällä nostamassa Huimaa ylöspäin, ja itsekin keväällä sitten miettiä mitä haluan jatkossa tehdä.
Hyvä vahvistus vaikka ei musta olekaan