Työministeri Lauri Ihalainen tarkasteli juhlapuheessaan Ääneseudun Energian 20-vuotisjuhlissa kotimaisten energialähteiden ja energia-alan kehityskulkua niiden vaikutusta työllisyyteen, painottuen metsäenergiaan. Ihalainen muistutti, että historian tärkein tehtävä on antaa suhtellisuudentajua ja pespektiiviä, ja korosti, että tällainen juhlapäivän vietto on tärkeää.
– On hyvä syy pysähtyä hetkeksi katsomaan samaan aikaan sekä taaksepäin että nykyhetkeen ja myös eteenpäin.
Ministeri Ihalainen aikamatkasi sahatyömaille, jossa lautatavaran valmistukseen tarvittava tukkipuu sekä lämmitykseen ja muuhun käyttöön tarvittavat halot ja klapit tuotettiin tällöin talvisin isoilla metsäsavotoilla sekä maaseudulla lähimetsissä lihasvoimaa käyttäen periaatteella ”mies, pokasaha ja kirves” tai ison tukin sahauksessa kaksi miestä ja justeerisaha.
– Välttämättömänä kaverina miehellä tai miehillä oli hevonen ja reki, jolla tukit ja polttopuurangat siirrettiin pinoihin ja myöhemmin esim. jokivarteen uittoa varten tai reellä kotiin/pois metsästä vietäviksi. Keväisin sitten odotti esim. maatiloilla melkoinen polttopuusouvi, kun koko seuraavan talven lämmitykseen tarvittavat polttopuurangat piti katkoa, halkoa ja kuivattaa ennen klapiliiteriin laittoa, maalaa historiaa Pihtiputaalalta lähtöisin ja Äänekoskella ammattikoulussa kirvesmieheksi valmistunut ministeri.
– Metsäenergian uusi nousukausi metsäteollisuuslaitosten ulkopuolella alkoi hitaasti 1990-luvulla Tekesin teknologia-ohjelmien tukemana ja silloisen KTM:n myöntämillä energiatukiavustuksilla kaupallisiin demokohteisiin niin polttoainetuotannossa kuin käyttökohteissa. Näillä toimilla ja energiantuottajien käyttökokemusten sekä eri kehitystoimien avulla metsähakkeesta saatiin teknisessä mielessä entistä parempi ja kilpailukykyisempikin polttoaine.
– Todettakoon, että Suomen EU:hun liittyminen v. 1995 ei sekään ollut kivutonta metsähakkeelle eikä turpeelle. Kummaltakin poistui ns. alkutuotevähennys polttoaineiden liikevaihtoverotuksessa. Vähennys oli tarkoittanut merkittävää etua öljyyn ja kivihiileen nähden.
– 2000-luvun puolivälissä luotiin ilmastosopimusneuvottelujen tuloksena EU:ssa ja sitten laajemminkin yli 20 MW laitoksia koskeva päästökauppajärjestelmä, jossa metsähake ja puupolttoaineet katsotaan kasvihuonekaasupäästöjen osalta päästöttömiksi. Turve, hiili, öljy ja maakaasu puolestaan ovat nettopäästäjiä, joita rasitetaan polton todellisten CO2-päästöjen mukaisesti. Mitä suurempi on päästöoikeuden hinta, sitä enemmän puuenergia hyötyy suhteessa muihin polttoaineisiin, ja on siten kilpailukykyisempi, Ihalainen muistutti.
Pitkäaikaisen kehitystyön ja päästökaupan lisäksi metsähakkeen nykyiseen suosioon polttoaineena on Suomessa vaikuttanut vuoden 2011 alussa voimaan tullut laki sähköä tuottavien uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä tuotantotukijärjestelmällä, jota myös syöttötariffilainsäädännöksi kutsutaan. Siinä yksi osa on metsähakkeen muuttuva tuotantotuki. Tämän metsähaketuen keskeinen ajatus on saattaa metsähake sähkön tuotannossa tasavertaiseen kilpailuasemaan energiaturpeen kanssa polttoainetta hankkivan uuden tai vanhan voimalaitoksen kannalta.
Metsäenergiaa käytetään isossa mitassa yleensä hakkeena. Puuenergiaa on saatavissa ja käytetään myös tiukaksi puristettuna puupellettinä. Tällöin raaka-aineena on yleensä kutterihöylän lastut tai sahahake. Metsäenergiaa saattaa jo lähitulevaisuudessa esiintyä käyttökohteissa muissakin muodoissa kuin hakkeena.
– Esimerkiksi puusta kaasutettuna maakaasun tasoisena synteettisenä biokaasuna (bio-SNG) taikka biohiilenä tai pyrolyysiöljynä. Raaka-aineena kummassakin jälkimmäisessä on puu. Ideana näissä jalosteissa on pelletin tapaan korkeampi lämpösisältö tilavuusyksikköä kohden ja helpompi sekä edullisempi kuljetettavuus suurina määrinä. Pyrolyysiöljylaitos on Joensuussa jo tekeillä ja Joutsenossa on bio-SNG-laitos kaavailuissa. Tällaiset laitokset rakennettaisiin voimalaitoksen tai metsäteollisuuslaitoksen yhteyteen synergiaetujen saamiseksi. Toistaiseksi ne eivät ilman valtion investointitukia synny, Ihalainen kertoi puheessaan.
Suomen oloissa vesivoiman ja metsäenergian sekä turpeen lisäksi on useita muitakin kotimaisia energialähteitä, joista Ihalainen otti puheessaan esiin yhden: tuulivoiman.
– Sekä vesi- että tuulivoima ovat melko pääomavaltaisia energiamuotoja, ja ne työllistävät suunnitteluvaiheen lisäksi erityisesti rakennusaikana investointivaiheessa eli rakennuspaikalla pato-, maanrakennus-, perustus- yms. töissä sekä koneistoasennuksissa, ja tätä ennen konepajoilla laite- ja koneistovalmistuksessa.
Kun Suomeen tehtäviä pääomavaltaisen energiantuotannon ja muunkin raskaan teollisuuden investointeja ajatellaan suomalaisen työllisyyden kannalta, tärkeään asemaan nousee se, valmistetaanko päälaitteet ja koneistot pääasiallisesti Suomen konepajoilla vai ulkomailla. Kotimaisuusasteen pitäisi siis olla mahdollisimman korkea, ja tämä puolestaan riippuu kotimaisen konepajateollisuuden hintakilpailukyvystä, erityisosaamisesta ja toimitusten luotettavuudesta. Usein on tärkeää myös, millainen käytönaikainen huolto- ja varaosapalvelu pystytään tarjoamaan pidemmällä aikavälillä.
Työllisyysnäkökulmasta metsähakkeen etu vesi- ja tuulivoimaan on, että lämpölaitosinvestointien lisäksi sen korjuu, haketus ja kuljetusketjut työllistävät merkittävästi maakunnassa kaikki ne vuodet, jotka sitä käytetään polttoaineena. Samalla tulee alueen metsissä tehtyä tärkeitä metsänhoidollisia toimia ainespuun kasvatuksen kannalta.
20-vuotista taivaltaan juhliva Ääneseudun Energia Oy on Äänekosken kaupungin kokonaan omistama monipuolinen yhtiö, jonka tehtävänä on pitää huolta ja turvata asukkaiden ja alueen teollisuuden lämmön ja sähkön tarpeet sekä nyttemmin myös alueen vesihuolto. Yhtiö siis toimii yhdyskunnan kannalta mitä suurimmassa määrin strategisessa huoltovarmuustehtävässä, tämän totesi huoltovarmuudesta vastaava ministeri.
– Energiahuoltonsa toteuttamisessa yhtiö tuottaa merkittävän määrän uusiutuvaa vesivoimasähköä pienvoimaloissa ja suosii aluekohtaisessa lämmityksessä metsähaketta ja muita puupohjaisia polttoaineita. Pienempien kyläkeskusten kaukolämmityksen hoidossa suositaan myös yksityistä lämpöyrittäjyyttä. Sanoisin, että kokonaisuutena tämä on esimerkillistä toimintaa ja yhtiö osoittaa toiminnallaan myös yhteiskuntavastuuta.
Työministeri heitti puheessaan juhlivalle yhtiölle yhden toiveen: että olisi tärkeää jotta yhtiö tarjoaisi mahdollisuuksiensa mukaan työtä myös nuorille ja opiskelijoille vaikkapa lyhyempien ja pidempien harjoittelujaksojen sekä kesätyöpaikkojen muodossa.
– Tällöin nuorten kiinnostus ja ymmärrys energia-asioista kasvaa. Nuoriin panostaminen mahdollistaa kestävän tulevaisuuden ja osaavan työvoiman saannin. Ja toisin päin: tämä myös parantaa nuorten mahdollisuuksia löytää polkunsa työelämään, joka on koko yhteiskunnan näkökulmasta tärkeä asia.
Ihalainen voisi lunastaa höpinänsä Vihtavuoren asiassa.