Tänään perjantaina kerättiin Unicefin lippaisiin apua Ukrainaan. Jokainen meistä tietää, että hätä on nyt suuri. Tietoisuus näkyi myös lipaskerääjille, sillä kansan käsi oli hyvin karttuisa.
Suolahdessa Suosikin edessä ja Äänekoskella Citymarketin käytävällä näkyi sinisiä Unicef -liivejä. Lipaskeräykseen osallistuttiin mielellään, eikä tarvinnut perustella tai kertoa mihin euroja kerätään.
Äänekosken Uniceflähettilääksi tituleerattu Ritva Lehmusoksa kertoo, ettei hänen pitkällä Unicefin aktiivina ole olut näin järkyttävää katastrofia.
– Olen käynyt Sumiaisista käsin Jyväskylän paikallisryhmässä noin 15 vuoden ajan. Aikoinaan oli Sumiaisten kirjastolla Unicefin kioski, jossa kävin jatkuvasti töissä. Kirjaston remontin jälkeen kioskitoiminta loppui. Tuttua on joulukauppa, jossa myös olen ollut myymässä erilaisia tuotteista.
Katastrofeja on ollut paljon ja moni on jäänyt mielen päälle.
– Tämä on ilman muuta pahin! Onko tunteeseen syynä, että se on niin lähellä, en tiedä. Pahalta tuntuu.
Nenäpäivät ja janopäivät – Rivalle tuttuja molemmat. Maailmassa on monelaista hätää, johon raha tuo apua.
– Jos puhdas vesi loppuu niin silloin on elämisen edellytykset jo vähissä. Eurolla saa jo hurjan määrän puhdasta vettä. Maailma tarvitsee apua, ja lapset ennen kaikkea! Nyt on ihmisillä koko halu auttaa, Lehmusoksa sanoo.
Konkreettista apua tarvitaan ja konkretiaan päästää eurojen avulla.
– Unicef hoitaa kriisialueille, niin sodan keskelle kuin pakolaisleireille, terveydenhoitoa, ruokaa ja puhdasta vettä, Lehmusoksa kertoo.
Myös toimittaja tarttui keräyslippaan kahvaan.
– Sai pyyhkiä kyyneliä monen monta kertaa, kun lippaaseen sujautettiin euroa ja käytiin keskustelua ukrainalaisten hädästä.. Olen ollut ennenkin mukana keräämässä, mutta huomion kiinnittyi seteleiden määrään. Jokainen taskun pohjalta kaivettu kolikko tuli tarpeeseen. Tällä kertaa myös nuoret kantoivat korttansa kekoon, ja kartuttivat keräyksen saldoa, Marjo Steffansson sanoo.
Lipas vaihtoi viestikapulan lailla kerääjää. Jälkeeni tuli paikalle Henna Penttinen esikoisensa kanssa.
– Hyvä että voi olla mukana auttamassa. Tämä on meidän yhteinen asia: apua annetaan missä sitä tarvitaan – ja nyt sitä tarvitaan kipeästi, Penttinen sanoo.
Henna Penttinen ja Marjo Steffansson ottivat viestikapulan ja antoivat sen myöhemmin Risto Korhoselle. Heli Möllerille ja Kikka Raitaselle.
